Siirry sisältöön

Obaman kausi viereltä nähtynä

Teksti Turo Mattila

Ben Rhodes: The World As it is. A Memoir of the Obama White House. Random House, 2018, 480 s.

Barack Obaman presidenttikaudesta (2009–2017) aletaan jo esittää tilinpäätöksiä. Eturivin neuvonantajista Ben Rhodes ehti muistelmiensa kanssa ulos ensimmäisten joukossa. Hän liittyi Obaman taustajoukkoihin jo vuoden 2007 esivaalikampanjassa ja toimi sittemmin kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) johtotehtävissä. Yhdysvaltain mediassa Rhodes sai runsaasti huomiota esimiehensä puheiden kirjoittajana.

Rhodesin (s.1977) kirja on sekä kiinnostava sisäpiiri­näkemys Obaman ajan ulkopolitiikasta että henkilökohtainen kuvaus yhä raadollisemmaksi muuttuneesta poliittisesta kulttuurista. Obaman kannattajat olettivat hänen valintansa edistävän kansakunnan yhdistymistä. Toisin kävi. Sisäpoliittisesti yhä tulehtuneempi ilmapiiri kupli myös ulkopolitiikan puolelle. Esimerkiksi Iranin ydinohjelmasopimukselle presidentin oli turha hakea tukea kongressista.

Kirjan keskeinen jännite syntyy Obamaan kohdistuneista ja aluksi kohtuuttomista odotuksista sekä hänen varovaisuuteen asti harkitsevasta linjastaan ulkopolitiikan johtamisessa. Rhodes katsoo, että haasteena oli sovittaa yhteen presidentin puheiden korkeat ihanteet ja käytännön johtaminen: Yhdysvallat oli Obaman kaudellakin ydinasesuurvalta, joka kävi kahta sotaa.

Työkenttänä ollut maailma tarjosi yhä vähemmän mahdollisuuksia onnistumisiin ja yhä enemmän arabikevään kaltaisia kriisejä, jotka asettivat hallinnon ihanteet ja intressit puntariin.

Suuremmat tavoitteet jäivät usein jatkuvan tulipalojen sammutuksen jalkoihin. Obaman varovaisuuden ohella se turhautti nuoremman polven avustajia. Maailmaa ei voinut muokata toisenlaiseksi, vaan kädenjälki piti saada näkyviin maailmassa sellaisena kuin se oli. Silti Obaman hallinto onnistui esimerkiksi normalisoimaan Kuuba-suhteet vuosikausien työn tuloksena. Rhodesin tarkka kuvaus salassa pidetyistä keskusteluista Raúl Castron hallinnon edustajien kanssa on kirjan parasta antia.

Eurooppa oli Obamalle ongelmaton kumppani, muttei suurimpien onnistumisten tai haasteiden näyttämö. Venäjän rooli kasvaa kuin sivujuonena uuden Start-sopimuksen neuvotteluista suhteiden jäähtymiseen Vladimir Putinin kolmannen kauden alussa ja lopulta kriiseihin Ukrainassa ja Syyriassa. Rhodesin kuvauksen perusteella Venäjän toimintaan alettiin suhtautua ensimmäisen luokan strategisena haasteena vasta loppumetreillä, vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan aikaisten tapahtumien myötä.

Rhodes kuvaa päätöksen­teon vaikeutta erityisesti Syyrian sodan kohdalla tietoisena siitä, että tämä on yksi painavimpia punnuksia, joilla Obaman ulkopolitiikkaa arvioidaan.  »Doktriini» virheiden välttämisestä johti pidättäytymiseen laajasta sotilasoperaatiosta vuonna 2013. Obama oli johdonmukainen välttäessään riskin edeltäjänsä harha-askeleen toistamisesta. Historia on kuitenkin ankara tuomari: se kun punnitsee sekä teot että tekemättä jättämiset.

Kirjoittaja on Suomen varaedustaja EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa.