Skip to main content

Joe Bidenin ulkopolitiikka olisi paluuta vanhaan, mutta Kiina on hänellekin vaikea pala

Joe Bidenin ulkopolitiikka olisi paluuta vanhaan, mutta Kiina on hänellekin vaikea pala

Joe Bidenin Yhdysvallat palaisi ulkopolitiikassa liittolaistensa rinnalle. Trumpin perintö saattaisi näkyä aiempia demokraatteja tiukempina otteina Venäjää ja Kiinaa kohtaan.

Teksti Maria Annala

Kuvat Justin Lane / EPA / All Over Press

Jos demokraatti Joe Biden valitaan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi, maan ulkopolitiikka alkaa todennäköisesti muistuttaa perusarvoiltaan nykyisen presidentin Donald Trumpin virkakautta edeltänyttä aikaa.

Toisen maailmansodan jälkeen kaikilla Yhdysvaltojen presidenteillä Trumpia lukuun ottamatta on ollut pääsääntöisesti samanlainen näkemys ulkopolitiikasta, huomauttaa Harvardin yliopiston professori Matthew Baum.

»Meillä on nyt ensimmäinen isolationistinen hallinto sitten Herbert Hooverin.» Hän edusti republikaaneja ja toimi presidenttinä vuosina 1929–1933.

Republikaani- ja demokraattipresidentit ovat eronneet toisistaan jonkin verran siinä, miten tärkeänä he ovat pitäneet monenvälisyyttä sotilasoperaatioissa. Erot ovat kuitenkin olleet pieniä verrattuna siihen, miten radikaalisti Trumpin linja eroaa kaikista hänen edeltäjistään.

Toisin kuin Trump, Biden arvostaa Yhdysvaltojen perinteisiä liittolaisia ja kansainvälisiä järjestöjä. Bidenin läheisesti tunteva vanhempi tutkija Michael Haltzel Johns Hopkins -yliopistosta sanoo tämän ymmärtävän liittolaisuuden merkityksen.

»Trump on puhtaasti transaktionaalinen. Hänelle on vieras ajatus, että yhteiset arvot olisivat tärkeitä valtioiden välisissä suhteissa, eikä hän ymmärrä transatlanttista ideaalia, jolle Nato perustuu. En voi korostaa tarpeeksi sitä, että Biden on täysin päinvastainen.»

Myös Yhdysvaltojen kahdenväliset suhteet Suomen ja Ruotsin kanssa olisivat Haltzelin mukaan Bidenin kaudella läheiset.

Trump on käyttänyt kovaa kieltä vaatiessaan Nato-liittolaisia nostamaan puolustusmenojen osuutta bruttokansantuotteestaan. Tämä tavoite on oletettavasti tärkeä myös Bidenille, vaikka hän valitsisikin melko varmasti eri keinot asian edistämiseen.

Ilmastopolitiikassa Bidenin linja eroaisi Trumpin linjasta kuin yö päivästä.

Kampanjasivuillaan Biden lupaa Yhdysvaltojen ottavan hänen johdollaan kunnianhimoisen johtajan roolin kansainvälisessä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan ja siirtyvän kokonaan puhtaaseen energiaan ja nollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä.

Baum huomauttaa, että Bidenin olisi helppo perua monia Trumpin ympäristönsuojelun vastaisia toimia. Trump on turvautunut ympäristöasioissa usein presidentin määräyksiin, jotka seuraava presidentti voi kumota suoraan uudella presidentin määräyksellä.

Harvardin yliopiston emeritusprofessori Marvin Kalb arvelee, että Biden haluaisi heti virkakautensa alussa liittää Yhdysvallat uudelleen Pariisin ilmastosopimukseen ja tehdä lisäksi jonkin dramaattisen teon, jolla hän osoittaisi maan olevan taas mukana ilmaston­muutoksen vastaisessa taistelussa.

Kalb pelkää kuitenkin, että Yhdysvaltojen akuutti talouskriisi saattaa vaikuttaa Bidenin mahdolliseen presidenttikauteen niin dramaattisesti, ettei hän välttämättä pystyisi johtamaan maata haluamallaan tavalla. Kalb korostaa, että Bidenin kaikki suunnitelmat saattavat mennä uusiksi koronaviruspandemian ja sen aiheuttaman talouskriisin vuoksi.

Kaikkein vaikein ulkopoliittinen kysymys on Yhdysvaltojen suhde Pohjois-Koreaan.

Pandemiaan liittyviä asioita Biden hoitaisi varmasti hyvin eri tavoin kuin edeltäjänsä niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Kalb uskoo, että Bidenin Yhdysvallat sitoutuisi WHO:n toimintaan ja pyrkisi muutenkin pandemian hoidossa kansainväliseen yhteistyöhön.

Haltzel korostaa, että Biden uskoo tieteelliseen tietoon ja arvostaa asiantuntijoiden näkemyksiä. Bidenin johtavana ulkopoliittisena avustajana tämän senaattorivuosina toiminut Haltzel kertoo, että Bidenilla on tapana kuunnella avustajiaan ja käydä näiden kanssa tietoon pohjautuvaa älyllistä debattia.

 

Biden, 77, edustaa sukupolvea, joka toisen maailmansodan jälkimainingeissa koki tehtäväkseen edistää demokratiaa kaikkialla maailmassa, sanoo Harvardin emeritusprofessori Kalb.

Myös Haltzel kuvailee Bidenia demokraatiksi paitsi puoluekannaltaan myös siinä merkityksessä, että hän arvostaa demokratiaa ja demokratioita. Tämä heijastuisi Haltzelin mukaan niin Bidenin sisä- kuin ulkopolitiikkaankin.

»Jos kotimaassa ei ole demokratiaa, on vaikea vaatia sitä muilta maailman valtioilta. Vastaavasti jos tukee maailmalla epädemokraattisia valtioita, se romuttaa demokratiaa kotimaassa.»

Sekä Haltzel että Baum uskovat, että Biden suhtautuisi Trumpia kriittisemmin diktaattoreihin ja autokraatteihin. Helppoa se ei kuitenkaan hänellekään olisi. Baumia mietityttää esimerkiksi se, minkälainen suhde Yhdysvalloilla voisi Bidenin aikana olla koko ajan epädemokraattisemmin käyttäytyvään Nato-liittolaiseen Turkkiin.

Suhde Pohjois-Koreaan lienee Yhdysvaltojen kaikkein vaikein ulkopoliittinen kysymys.

»En tiedä ketään, jolla olisi hyvä suunnitelma Pohjois-Korean suhteen», Haltzel toteaa.
Baum kuvailee Pohjois-Korean tilannetta pelottavaksi ja arvelee sen lähivuosina vain pahenevan. Bidenilla ei hänen mukaansa ole taikakeinoja ongelman ratkaisemiseksi.

»Demokraatit ovat todennäköisesti nyt kovan linjan kannalla (Pohjois-Korean suhteen), koska Trump on kaveerannut Kim Jong-unin kanssa», Baum sanoo.

»Biden on varmaankin riittävän fiksu siihen, ettei mene sen asian suhteen liian pitkälle. Luultavasti hän yrittää vain pitää tilanteen hallinnassa. Ei hänellä suoraan sanottuna ole hyviä vaihtoehtoja.»

Myös Iranin suhteen tilanne on vaikea. Trumpin toimet ovat muuttaneet Yhdysvaltojen ja Iranin välejä merkittävästi sen jälkeen, kun Biden varapresidentin roolissa puhui maiden välisen ydinsopimuksen puolesta. Trump on paitsi sanoutunut irti presidentti Barack Obaman johdolla tehdystä sopimuksesta myös tapattanut ilmaiskulla iranilaiskenraali Qassim Suleimanin.

Baum arvelee, että koronaviruspandemiasta ja talouskriisistä kärsivä Iran haluaisi aloittaa Bidenin kanssa puhtaalta pöydältä mutta ei sisäpoliittisista syistä voisi noin vain tehdä täyskäännöstä. Biden puolestaan haluaisi hänen arvionsa mukaan tarjota Iranille uutta ydinsopimusta, mutta Baum ennakoi myös hänen törmäävän asian suhteen sisäpoliittisiin vaikeuksiin.

Haltzel puolestaan toteaa, että tarvitaan todella taidokasta diplomatiaa, jotta Iran-sopimuksen osapuolet saataisiin uudestaan samaan neuvottelupöytään. Hän arvelee, että Biden saattaa päätyä ottamaan Iranin suhteen Obamaa kovemman linjan.

 

Otteet Venäjää kohtaan todennäköisesti kovenisivat. Baumin mukaan Trumpin presidenttikausi on saanut demokraatit kaipaamaan tiukkaa suhtautumista Venäjään paljon kiihkeämmin kuin ennen.

»Perinteisesti Biden on pyrkinyt rakentavaan yhteistyöhön Venäjän kanssa, mutta uskon, että viime vuosien jälkeen hän ottaisi aggressiivisemman linjan.»

Yksi konkreettinen ja kiireellinen tavoite Venäjän-suhteissa olisi uuden ydinasesopimuksen solmiminen nykyisen Start-sopimuksen tilalle. Se vanhenee jo helmikuussa 2021.

Suhteessa Kiinaan Bidenia saattaa odottaa aikamoinen tasapainoilu.

Trump on ensimmäisestä presidentinvaalikampanjastaan lähtien esittänyt Kiinan Yhdysvaltojen viholliseksi. Moni amerikkalais­äänestäjä yhtyi hänen näkemykseensä viimeistään siinä vaiheessa, kun Kiinan saatiin tietää salailleen alussa koronavirusepidemiaa.

Demokraattipuolueen kannattajat ovat muuttuneet aiempaa vihamielisemmiksi Kiinaa kohtaan. Bidenin kampanjasivuilla Kiina mainitaan usein kuin ohimennen Yhdysvaltojen keskeisenä kilpailijana ja vastustajana. Samaan aikaan Biden kuitenkin korostaa sivuillaan yhteistyön tarvetta Kiinan kanssa Pohjois-Korean riisumiseksi ydinaseista ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Baum uskoo, että Biden haluaisi Yhdysvaltojen pyrkivän nykyistä aktiivisemmin suitsimaan Kiinan toimia Itä-Aasiassa. Hän arvelee, että Obaman aktiivinen Itä-Aasian-politiikka saattoi olla Bidenin vaikutusta.

 

Suhteet Latinalaiseen Amerikkaan ovat Yhdysvalloissa sisäpoliittisesti yhä tärkeämpi kysymys, sillä äänioikeutettujen latinalaisamerikkalaistaustaisten osuus kasvaa. Asia saa Bidenin kampanjasivuilla paljon huomiota, ja hän lupaa täyskäännöstä verrattuna Trumpin politiikkaan. Siinä keskeistä on ollut Latinalaisesta Amerikasta Yhdysvaltoihin suuntautuvan maahanmuuton hillitseminen kovia keinoja kaihtamatta.

Haltzelin mukaan myös Yhdysvaltojen ja muslimimaiden suhteisiin on odotettavissa suuria muutoksia, jos presidentti tammikuussa vaihtuu. »Bidenilla on hyvät suhteet monien Lähi-idän muslimijohtajien kanssa. Hän on uskonnollinen mies, ja hänelle on tärkeää kohdella kunnioittavasti myös niitä, joiden uskonnollinen vakaumus on eri kuin hänen omansa», Haltzel kuvaa.

Baum kokee, että maltillinen Biden olisi Trumpille juuri oikeanlainen seuraaja: hän siivoaisi Trumpin sotkut. Biden ei ole luvannut yhtä radikaaleja muutoksia kuin esimerkiksi esivaalien vastaehdokkaansa Bernie Sanders, mutta isoa muutosta ei voikaan saada aikaan hyppäämällä suoraan ääripäähän, Baum huomauttaa. Hänestä esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa on syytä edetä niin pienin askelin, että yleinen mielipide ehtii kääntyä muutoksen puolelle. Muuten oppositio vain kumoaa uudistukset päästyään valtaan.

»Trumpin jälkeen tarvitaan visionääri viemään meidät pidemmälle.»

Kirjoittaja on vieraileva tutkija Ulkopoliittisen instituutin Yhdysvaltojen politiikan ja vallan tutkimuskeskuksessa.

Ihan niin kuin Obama?

Trumpin edeltäjän Barack Obaman varapresidenttinä toiminut Biden edustaa monille paluuta Obaman aikaan. Johns Hopkins -yliopiston vanhemman tutkijan Michael Haltzelin mukaan Biden olisikin ulkopolitiikassa hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin Obama.

Harvardin yliopiston professorin Matthew Baumin mielestä Bidenin ja Obaman suurin ero on se, että Biden on keskittynyt pitkällä poliittisella urallaan paljon nimenomaan ulkopolitiikkaan ja suhtautunut siihen sotaisammin kuin demokraattipresidentti Obama.

Bidenia kritisoidaan usein siitä, että hän äänesti Irakin sotaan osallistumisen puolesta. Tuolloin senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana toiminut Biden pyrki puoluerajat ylittävään kompromissiin, joka olisi sallinut presidentti George W. Bushille sotilasvoiman käytön Irakissa mutta rajoittanut presidentin liikkumavaraa enemmän, kuin tämä oli toivonut. Kun kompromissiratkaisua ei syntynyt, Biden päätyi äänestämään presidentin pyytämän valtuutuksen puolesta.

»Obama pyrki vaistomaisesti välttämään voimankäyttöä maailmalla. Biden saattaisi käyttää voimaa herkemmin eikä empisi niin paljon kuin Obama», Baum arvioi. Hänen mukaansa, että Biden olisi virkaan astuessaan Obamaa valmiimpi tarttumaan työnsä ulkopoliittiseen puoleen.

Baum katsoo Bidenin ulkopoliittisen ajattelun pysyneen varsin johdonmukaisesti samanlaisena tämän koko uran ajan. Vaikka ajatukset yksittäisistä asioista, kuten Irakin sodasta, ovat saattaneet muuttua, pohjimmiltaan Biden on aina ollut liberaali internationalisti, joka uskoo voimankäyttöön liberaalien tavoitteiden saavuttamiseksi.