Skip to main content

Liberalismin matkiminen epäonnistui

Teksti Leonard Wilhelmus

Kylmän sodan päättymistä seurannut optimistinen usko liberaalin demokratian leviämiseen tuntuu nykyisin kaukaiselta. Populistijohtajat ovat nousseet vastustamaan liberalismia entisen rautaesiripun kummallakin puolella, eikä Kiina ole ottanut askeltakaan demokraattiseen suuntaan. Ihmisiä jakavia muureja on pystytetty enemmän kuin niitä kylmän sodan päättyessä kumottiin. Ivan Krastev ja Stephen Holmes tarkastelevat liberalismin epäonnistumista »matkimisen politiikan» näkökulmasta kirjassaan The Light that Failed.

Matkimisen politiikalla kirjoittajat viittaavat erityisesti itäisen Keski-Euroopan maiden haluun tulla kylmän sodan jälkeen samanlaisiksi kuin länsimaat. Krastevin ja Holmesin mukaan maat imitoivat läntistä järjestelmää vaihtoehdottomasti ja kyseenalaistamatta, mikä johti kansalaisten toiseuden kokemukseen ja epäliberaaliin vastareaktioon. Psykologisesti matkiminen on alentavaa, sillä matkijan identiteetti on riippuvainen matkittavan hyväksynnästä. Länttä tavoittelevat itäeurooppalaiset kokivat jäävänsä epäonnistuneiksi kopioiksi länsinaapureistaan.

Tätä toiseuden kokemusta Itä-Euroopan populistijohtajat ovat onnistuneet puhuttelemaan. Esimerkiksi Unkarin presidentti Viktor Orbán on ottanut tavoitteekseen kansallisen ylpeyden palauttamisen ja perinteisen valkoisen kristityn enemmistöidentiteetin puolustamisen. Retoriikallaan hän pyrkii kääntämään matkimisen asetelman ympäri: unkarilaiset näyttävät mallia lännelle puolustaessaan autenttista Eurooppaa, jonka lännen liberaalit ovat hylänneet.

Venäjällä matkimisen politiikka sai kirjoittajien mukaan erilaisen merkityksen kuin Keski-Euroopan maissa, koska kukistuneen supervallan perillinen ei aidosti halunnut tulla osaksi länttä. Liberaalia demokratiaa ainoastaan simuloitiin, jotta eliitti voisi yksityistää valtion omaisuutta itselleen ja pitää yllä kuvaa siitä, että kehitys on menossa oikeaan suuntaan.

Kun Venäjällä 2010-luvun taitteessa koettiin konservatiivinen käänne ja maan ulkopoliittinen linja koveni, Venäjän taktiikka vaihtui simuloinnista tekopyhyyden peilaamiseen. Tunnustaessaan Krimin yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen Venäjä siteerasi lännen tukemaa, niin ikään yksipuolista, Kosovon itsenäisyysjulistusta. Krastevin ja Holmesin mukaan Venäjän tarkoituksena oli osoittaa, että länsi ajaa intressejään piittaamatta kansainvälisestä oikeudesta tai moraalista ja Venäjä on valmis toimimaan samalla tavalla.

Kirjoittajien mukaan vastaava ajattelu on rantautunut myös Yhdysvaltoihin, joka on presidentti Donald Trumpin aikana luopunut moraalisen johtajan ja matkittavan valtion asemastaan. Trump on määritellyt Yhdysvallat tavalliseksi valtioksi, joka keskittyy omien intressiensä ajamiseen siinä missä muutkin. Tämä on mahdollistanut itsekkään ja uhriutuvan ulkopoliittisen retoriikan, jossa korostetaan Yhdysvaltojen edun maksimoimista ja avoimesti hyväksytään epäliberaali toiminta. Krastevin ja Holmesin mukaan »liberaalin matkimisen aikakausi on ohitse, mutta epäliberaalin matkimisen aikakausi on saattanut juuri alkaa».

Kirjoittaja on tutkimusviestinnän avustaja Ulkopoliittisessa instituutissa.

Ivan Krastev & Stephen Holmes: The Light that Failed. Why the West is Losing its Fight for Democracy. Penguin Books 2020, 256 s.