EU:n tuore palautuskoordinaattori toivoo lisää laillisia väyliä maahanmuutolle

Tänä vuonna Mari Juritschin kesäloma jäi lyhyeksi. Toukokuussa aloittanut Euroopan komission palautus­asioiden koordinaattori on opetellut uutta muuttoliike- ja sisäasioiden pääosastolla.

»Onhan tässä totuttelemista», Juritsch naurahtaa.

Hän on tehnyt yli 20 vuoden uran maahanmuuton parissa ensin Europolissa ja sitten ulkorajavirasto Frontexissa. Komissiossa hän on ensimmäistä kertaa suoraan tekemisissä jäsenvaltioiden poliittisten päättäjien kanssa, ja maahanmuutto on kaikkialla Euroopassa poliittisesti arka aihe.

Haastetta lisää se, että palautuskoordinaattorin virka on upouusi. Se luotiin tukemaan komission syyskuussa 2020 esittämää EU:n uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta, jonka neuvottelut ovat takkuilleet viimeiset puolitoista vuotta. Jäsenmaiden näkemykset eroavat suuresti, johtuen joskus yksinkertaisesti maiden maantieteellisestä sijainnista. Maahanmuuttopaineet kohdistuvat toisella tavalla Italiaan kuin esimerkiksi Suomeen.

Neuvottelujen vauhdittamiseksi pakettia ryhdyttiin Ranskan keväisellä puheenjohtaja­kaudella käsittelemään pala palalta. Kesäkuussa saatiin ensimmäinen edistysaskel, kun jäsenmaiden sisäministerit sopivat solidaarisuusperiaatteen vapaaehtoisesta toteuttamisesta vuoden ajan. Jäsenmaat voivat sitoutua siihen vastaanottamalla turvapaikanhakijoita, antamalla rahallista apua paineen alla oleville maille tai rahoittamalla palautuksia.

Viimeisin osuus koskee suoraan Juritschin toimenkuvaa. Hänen tehtävänsä on komission esityksen mukaan luoda edellytykset järjestelmälle, jossa palautuspäätökset toteutuvat yhtenäisesti kaikkialla EU:ssa.

Tällä hetkellä komission omien laskujen mukaan vain noin kolmasosa palautus­päätöksen saaneista ihmisistä tosiasiallisesti poistetaan EU:n alueelta. Palautuspäätöksen voi saada esimerkiksi hylätyn turvapaikka­hakemuksen seurauksena tai viisumin umpeuduttua.

Juritsch suhtautuu lukuihin varovaisesti. Ensimmäiset kuukaudet komissiossa ovat tehneet ainakin yhden asian selväksi.

»Raportointijärjestelmissä on heikkouksia, eikä meillä ole kunnon seurantaa siitä, miten jäsenvaltiot toimivat. Esimerkiksi sama henkilö voi saada useita palautuspäätöksiä, jolloin hänet lasketaan tilastoihin useaan otteeseen. On myös ihmisiä, joita ei voida kotimaan muuttuneen turvallisuustilanteen takia palauttaa, mutta jotka lasketaan edelleen lukuihin», Juritsch selittää.

Ennen kuin yhtenäistä järjestelmää voidaan alkaa suunnitella, tarvitaan parempi ymmärrys siitä, millaisesta työtaakasta todellisuudessa on kyse, Juritsch sanoo. Hän huomauttaa, että liian usein vastuu palautusten vähäisestä toteutumisesta sysätään kolmansien maiden harteille. Palauttaminen edellyttää, että pakkopalautettavan ihmisen kotimaa suostuu hänet vastaanottamaan.

Tähänkin Juritsch kaipaa yhtenäisiä käytäntöjä.

Palautuksista pitäisi neuvotella osana yhtenäistä pakettia, johon kuuluvat myös esimerkiksi kauppa- ja diplomaattiset suhteet. EU on iso kumppani monelle maalle.

»Ihmiset, jotka vastaavat vaikkapa kauppasuhteista eivät välttämättä halua, että nämä asiat nostetaan samaan neuvottelupöytään.»

Puhumattakaan siitä, että harva kolmas maa on valmis ottamaan avosylin vastaan palautettavat kansalaisensa, kun ulkomailla asuvien kotimaahan lähettämät rahasummat saattavat muodostaa jopa 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Monet EU:n alueella laittomasti oleskelevista käyvät paperittomuudesta huolimatta töissä ja elättävät perhettä kotimaassa.

»Monet kolmannet maat, joihin haluaisimme palauttaa ihmisiä, kysyvät, missä lailliset maahanmuuttokanavat sitten ovat. Esimerkiksi Pakistan ja Bangladesh tuottavat työntekijöitä globaaleille markkinoille, ja heidän intresseissään on, että työntekijät liikkuvat ja työskentelevät laillisesti», Juritsch sanoo.

Eikö tämä ole myös EU:n intresseissä, etenkin kun työvoimasta on monella alalla pulaa?

»Totta kai. Harmaa talous ja siihen liittyvä riisto ei ole kenenkään viranomaisen etu. Itse toivoisin, että laillisia väyliä olisi enemmän ja että niitä olisi myös muille kuin korkeasti koulutetuille. Euroopassa tarvitaan työvoimaa rakennus-, hoiva- ja ravintola-alalla.»

Usein keskustelu jää kuitenkin pyörimään ympyrää, Juritsch myöntää.

»Koska palautukset ovat vaikeita, ei haluta luoda laillisen maahanmuuton kanavia. Mutta toisaalta palauttaminen on vaikeaa, koska ei ole niitä laillisen maahanmuuton kanavia. Jossain kohtaa pitäisi uskaltaa ottaa ensimmäinen askel.»

Komission palautuksia koskevassa strategiassa korostetaan kuitenkin enemmän niin kutsuttua vapaaehtoista paluuta, ei niinkään laillisten maahanmuuttokanavien lisäämistä. Sen sijaan, että ihminen palautetaan väkisin kolmen saattajan turvin, paluu tapahtuisi reittilennolla asianomaisen suostumuksella – parhaimmassa tapauksessa niin, että palaajalla on kotimaassa suunnitelma työllistymisestä. Tämä on ainakin ajatuksena.

»EU:n näkökulmasta tämä on toivottavin tapa toteuttaa palautuksia. Se edellyttää kuitenkin yksilöllistä neuvontaa ja jokaisen ihmisen tilanteen ymmärtämistä. Ei kukaan halua palata surkimuksena.»

Mutta miten vapaaehtoisesta paluusta voitaisiin tehdä houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi nuorelle aikuiselle, joka on maksanut tuhansia euroja laittomasta matkasta Eurooppaan työn perässä ja jota odottaa kotimaassa työttömyys?

Kahden viime vuoden aikana Frontexiin on kuitenkin kohdistunut kovaa kritiikkiä perusoikeuksien rikkomisesta. Euroopan petoksen­torjuntaviraston tutkinta johti pääjohtaja Fabrice Leggerin eroon huhtikuussa. Kuinka uskottava toimija Frontex voi siis palautuksissa olla?

»Haluaisin korostaa, että Frontexin itse operoimia palautuslentoja on aina seurattu tarkasti eikä niihin ole kohdistunut kritiikkiä. Lennoilla on mukana myös ulkopuolisia tarkkailijoita valvomassa, että toimitaan sääntöjen mukaisesti», Juritsch sanoo. Hänen mukaansa rajaviraston tuleva rooli riippuu paljolti siitä, missä määrin jäsenmaat haluavat sen apuun turvautua.

Sitten Juritsch huokaa.

»Eihän tämä ole se kaikkein kivoin työ­tehtävä, eikä tästä ole helppo puhua», hän myöntää.

Mutta jonkun ne työt on tehtävä. Maahanmuutto Eurooppaan ei tule vähenemään, eikä tilanne muutu missään vaiheessa optimaaliseksi. Tehtäväkenttä on monimutkainen ja haastava, Juritsch sanoo.

»Mutta haluan ajatella, että meillä on EU:ssa korkeat standardit ja halu tehdä työt oikein. Kaikkia aikaisempia työtehtäviäni on yhdistänyt uusien järjestelmien luominen. Se minua kiinnostaa myös tässä pestissä.»

Sitten hän naurahtaa: »Siirryn pois omalta mukavuustasolta, kun työhön tulee mukaan poliittinen taso. Siinä on minulle oppimisen paikka. Varmaan tässä tulee muutaman kerran poltettua näppinsä!»

Hakemuksista alle puolet hyväksytään

• Vuonna 2021 EU:ssa jätettiin 630 500 turvapaikkahakemusta, joista 535 000 oli ensimmäisiä hakemuksia.
• Eniten hakemuksia suhteessa maan väestöön tehtiin Kyproksella, Itävallassa ja Sloveniassa.
• Vuonna 2021 EU-maissa tehtiin 522 400 ensimmäisen käsittelyasteen turva­paikkapäätöstä, joista 39 % oli myönteisiä.
• Palautuksista viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2020, jolloin EU:n ulkopuolelle palautettiin yhteensä 70 200 ihmistä, mikä vastaa 18 % vuoden aikana tehdyistä palauttamispäätöksistä.
• Eniten palautuksia tehtiin Albaniaan, Georgiaan ja Ukrainaan, erityisen vähän palautuksia kohdistui Norsunluurannikolle, Maliin, Guineaan, Senegaliin ja Algeriaan.Lähde: EU-komissio