Vastikään kesäkuussa järjestetyssä Brics-ryhmän kokouksessa Venäjä esitti uuden kansainvälisen valuutan luomista. Sen pohjan muodostaisi ryhmän jäsenmaiden eli Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan omien valuuttojen muodostama valuuttakori. Ehdotus on toistaiseksi olemassa vain paperilla, mutta suunnitelmissa valuutan olisi tarkoitus nousta maailmanlaajuiseksi reservi­valuutaksi, yhdeksi vaihtoehdoksi Yhdysvaltojen dollarille.

Dollarin käytön vähentämistä kansain­välisessä kaupassa ja keskuspankkien valuuttavarannoissa kutsutaan dedollarisaatioksi. Se on ollut Venäjän ja Kiinan tavoite vuosien ajan.

Länsimaiden asettamat pakotteet ovat kiihdyttäneet Venäjän toimia dollarista irtaantumiseksi. Myös Kiina on julkistanut uusia valuuttahankkeita. Kiinan johtaman Shanghain yhteistyöjärjestön kahdeksan jäsenvaltiota sopivat maaliskuussa lisäävänsä kansallisten valuuttojen käyttöä keskinäisessä kaupassa. Kesäkuussa Kiinan keskuspankki perusti Aasian markkinoille suunnatun Renminbi Liquidity Arrangement -nimisen rahoituslähteen, jonka kautta valtiot voivat hakea yuan-määräistä lainaa.

Suomen pankin nousevien talouksien ­tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Iikka Korhosen mukaan dedollarisaatio-hankkeilla on rajalliset vaikutusmahdollisuudet.

»Globaalia reservivaluuttaa ei voi luoda poliittisella aloitteella. Reservivaluutan asema perustuu siihen, mikä valtio tarjoaa parhaat rahoitusmarkkinat ja siihen, mikä valuutta on paras arvonsäilyttäjä», Korhonen sanoo.

Korhosen mukaan perussyy dollarin valta-­asemaan on se, että Yhdysvaltojen pääomamarkkinat ovat maailman suurimmat ja niillä toimimisen on kustannukset ovat verraten edulliset. Halpaa lainaa ja tuottavia sijoituskohteita on tarjolla, ja tämä ohjaa kansainvälisten markkinatoimijoiden valintoja.

Ukrainan sodan aikana dollari on vahvistunut entisestään suhteessa muihin valuuttoihin.

Nordnet-pankin talousasiantuntija Martin Paasin mukaan dollari on perinteinen kriisiaikojen turvasatama. Lisäksi tänä vuonna Yhdysvaltojen keskuspankin eli Fedin koronnostot ovat lisänneet luottamusta dollariin.

»On nähty, että Fed pystyy määrätietoisiinkin päätöksiin», Paasi sanoo.

Dollarin mahdin herpaantumisesta on kuitenkin ilmassa joitakin merkkejä.

»Dollaria heikentää se, että Yhdysvallat on äärimmäisen velkaantunut samalla, kun se saattaa menettää asemansa maailman suurimpana taloutena», Paasi sanoo.

Dollarin osuus eri maiden valuuttavarannoista on jo kääntynyt laskuun. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n ylläpitämän Cofer-tilaston mukaan vuonna 1999 keskuspankkien valuuttavarannoista 71 prosenttia oli dollareissa, mutta vuonna 2021 osuus oli pudonnut 59 prosenttiin.

Dollarin menettämästä osuudesta 75 prosenttia selittyy siirtymällä niin sanottuihin ei-perinteisiin reservivaluuttoihin ja 25 prosenttia siirtymällä Kiinan yuaniin.

Ei-perinteisiä reservivaluuttoja ovat muun muassa Sveitsin frangi, Australian dollari, Kanadan dollari, Etelä-Korean won ja Tanskan kruunu. IMF:n raportin mukaan näiden valuuttojen osuudet ovat kasvaneet valuuttavarannoissa, koska niiden markkinoiden likviditeetti on parantunut ja valuuttoja liikkeelle laskevien valtioiden investointiympäristöt ovat kehittyneet.

Paasin mukaan tilasto tuo esiin sen, mitkä asiat määrittävät valuuttojen houkuttelevuutta reservivaluuttoina. Asemiaan ovat nostaneet poliittisesti vakaiden, avoimien ja taloudellisesti pitkälle kehittyneiden maiden valuutat.

Paasin mukaan valuuttoja voi verrata mihin tahansa markkinoilla olevaan tuotteeseen. Markkinajohtajan asema perustuu pitkä­jänteisesti rakennettuun luottamukseen ja mielikuvaan laadusta. Valuutan tapauksessa luottamus mitataan ennen kaikkea suhteessa valuuttaa liikkeelle laskevaan valtioon: sen poliittisen järjestelmän läpinäkyvyyteen ja johdonmukaisuuteen sekä rahoitusmarkkinoiden toimintaan.

Brics-maiden osuus maailman brutto­kansantuotteesta on kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana, mutta kasvu ei ole vastaavasti lisännyt niiden painoarvoa reservivaluuttoina. Talouskasvu on tärkeä, mutta ei ainoa vaikuttava tekijä.

Paasin mukaan on selvää, etteivät rupla, yuan tai mahdollinen Brics-valuutta ole uskottavia haastajia dollarille.

»Luottamusta täytyy rakentaa pitkään, mutta se voi kadota yhdessä päivässä, niin kuin luottamus Venäjään sen hyökättyä Ukrainaan. Tässä tilanteessa luottamuksen rakentaminen ruplaan tai uuteen Brics-valuuttaan on lievästi sanottuna pitkä tie», Paasi sanoo.

Dedollarisaatiopolitiikkaa toteuttavat valtiot ovat tehneet sopimuksia kansallisten valuuttojen lisäämisestä keskinäisessä kaupassa. Paasin mukaan tämä ei välttämättä vaikuta dollarin asemaan millään tavalla. Jokin muu valuutta uhkaa dollaria vasta sitten, kun se pääsee arvonsäilyttäjän asemaan.

»Reservivaluutta tarkoittaa, että valuuttaa hankitaan pitääkseen sitä», Paasi sanoo.

Yhdysvaltojen Venäjälle asettamat ennennäkemättömän laajat pakotteet saattavat kuitenkin herättää markkinoilla uusia epäilyksiä dollarista. Konfliktia sivusta seuraavat valtiot ja muut toimijat joutuvat pohtimaan, onko niiden riski joutua pakotteiden kohteeksi kasvanut. Tämä tarjoaa Venäjälle ja Kiinalle mahdollisuuden houkutella globaalin etelän maita mukaan dedollarisaatioon.

Brics-ryhmä on todennäköisesti laajenemassa ensi vuonna ainakin kahdella uudella jäsenmaalla, sillä Iran ja Argentiina ovat aloittaneet jäsenyysprosessin. Jonkinasteisia neuvotteluja on käyty myös Egyptin ja Algerian kanssa.

Venäjä ja Kiina ovat myös kehittäneet omat vaihtoehtonsa Swift-maksuvälitysjärjestelmälle, josta venäläispankit irrotettiin osana pakotteita.

Dollarin pysyvällä heikentymisellä olisi suuria vaikutuksia Yhdysvaltojen taloudelle ja geopoliittiselle vaikutusvallalle.

McKinsey-konsulttiyhtiön Global Institute­-tutkimusosasto on esittänyt laskelman, jonka mukaan dollarin asema suurimpana reservivaluuttana tuottaa Yhdysvalloille vuosittain noin 100 miljardin dollarin suoran taloudellisen hyödyn, muun muassa säästyvien valuutanvaihtokustannusten kautta.

Luottamuksen rakentaminen ruplaan tai uuteen Brics-valuuttaan on lievästi sanottuna pitkä tie.

Dollarin aseman suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin epäsuoria ja poliittisia. Siksi niille on hankalaa laskea tarkkaa hintalappua.

Dollarin ansiosta budjettialijäämät eivät ole Yhdysvalloille samanlainen ongelma kuin muille maille. Yhdysvallat pystyy ylläpitämään velkavetoista ja alijäämäistä valtion kulutusta, koska maan velat ovat yksinomaan dollarimääräisiä ja reservivaluutan asema luo käytännössä loputtoman kysynnän dollareille. Toisaalta reservivaluutan asema pitää dollarin kurssin korkealla, mikä heikentää esimerkiksi vientiteollisuuden kilpailukykyä.

Jos dollarin kysyntä maailmanmarkkinoilla vähenisi selvästi, Yhdysvaltojen velkaantuneisuus ja alijäämäinen talous tuottaisivat maalle kasvavia ongelmia. Se murentaisi myös Yhdysvaltojen ulkopoliittista vaikutusvaltaa, sillä vahvan dollarin ansiosta Yhdysvaltojen määräämillä talouspakotteilla on tehoa. Jos pankki, yritys tai muu taloudellinen toimija menettää mahdollisuuden hankkia dollareita, sen on lähes mahdotonta jatkaa kansainvälisillä markkinoilla.

Kenties merkittävin yksittäinen dollarin asemaa horjuttava tekijä olisi niin sanotun petrodollarijärjestelmän murtuminen. Sillä tarkoitetaan Yhdysvaltojen ja öljyntuottajamaiden Opec-järjestön sopimusta hinnoitella öljy dollareissa.

Petrodollarijärjestelmän pohjana on Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian toisen maailmansodan jälkimainingeissa solmima liittolaissuhde. Pysyvään yhteisymmärrykseen dollarimääräisestä öljykaupasta Yhdysvallat ja Opec pääsivät vuoden 1973 öljykriisin jälkeen.

Järjestelmä on osaltaan vahvistanut dollarin asemaa maailmantaloudessa. Eräät Yhdysvaltain ulkopolitiikan kriitikot, kuten kielitieteilijä-aktivisti Noam Chomsky, ovat nähneet dollarin aseman turvaamisen taustamotiivina Yhdysvaltojen sotilaallisille väliintuloille. Esimerkiksi Afrikan toiseksi suurimman öljyntuottajamaan Libyan yksinvaltias Muammar Gaddafi ei pysynyt elävien kirjoissa pitkään sen jälkeen, kun hän ilmoitti korvaavansa petrodollarin kultaan sidotulla dinaarilla.

Yhdysvallat on edelleen Saudi-Arabian tärkein ja vaikutusvaltaisin liittolainen, mutta 2000-luvulla maat ovat jossain määrin vieraantuneet toisistaan.

Samalla Kiina on noussut Saudi-Arabian suurimmaksi kauppakumppaniksi. Tiettävästi Kiina on käynyt Saudi-Arabian kanssa neuvotteluja öljyn hinnoittelusta yuaneissa ainakin vuodesta 2017 asti. Kiina ostaa noin 25 prosenttia Saudi-Arabian tuottamasta öljystä. Yuan-määräiseen öljykauppaan siirtyminen olisi kansainvälisessä taloudessa laajasti vaikuttava muutos.

Muammar Gaddafi ei pysynyt elävien kirjoissa pitkään sen jälkeen, kun hän ilmoitti korvaavansa petrodollarin kultaan sidotulla dinaarilla.

Suomen Pankin Iikka Korhonen ei usko, että Saudi-Arabia ryhtyy myymään öljyä yuaneissa. Siinä ei olisi taloudellista järkeä. Yuaneille ei ole tarjolla juuri mitään tuottavia sijoitus­kohteita, toisin kuin dollareille.

Kiinan pitäisi avata markkinansa ulkomaisille sijoituksille, jotta yuaneille löytyisi käyttöä.

»Suuria muutoksia valuuttojen hierarkiassa ei tapahdu niin kauan kuin Kiina ei avaa talouttaan ja vapauta rahoitusmarkkinoita valtion kontrollista», Korhonen sanoo.

Korhosen mukaan Kiinan nykyinen valtionjohto ei ole halukas tekemään näitä muutoksia, koska heille kotimaan talouden kontrollointi on tärkeämpää kuin yuanin asema kansain­välisesti merkittävänä valuuttana. Kiina edistää dedollarisaatiohankkeita, mutta ne eivät ole työjärjestyksen kärjessä.

Myös Paasi ennakoi dollarin pysyvän tärkeimpänä valuuttana vielä pitkään, sillä sen valta-asemaa nakertavat kehityskulut ovat vähäisempiä kuin sitä pystyssä pitävät isot asiat. Dollarin takana on maailman suurin kansantalous, maailman kehittyneimmät rahoitusmarkkinat ja verrattain luotettava poliittinen järjestelmä.

»Euro ei pysty kilpailemaan dollarin kanssa, koska valuuttaunionissa ei ole yhteistä finanssi­politiikkaa ja euron arvo on väärä kaikille euromaille», Paasi sanoo.

Euron tulevaisuudennäkymiä varjostaa myös mahdollinen energiakriisi. Yhdysvallat on puolestaan energiatuotannossa lähes omavarainen.

»Dollari voi menettää asemiaan jonkin verran, mutta se pysynee ainakin vähiten huonona valuuttana», Paasi sanoo.

IMF:n Cofer-tilastoja analysoivan raportin mukaan dollaria ei uhkaa mikään yksittäinen kilpaileva valuutta vaan skenaario, jossa aiempaa useampi valuutta nousee yleisesti käytettyjen reservivaluuttojen joukkoon. Niistä mikään ei pysty pudottamaan dollaria kärkipaikalta, mutta kansainvälisten valuuttojen monipuolistuminen saattaa kuitenkin muuttaa olennaisesti dollarin asemaa maailmantaloudessa.

Tämän skenaarion toteutumiseen vaikuttaa esimerkiksi se, miten uusiutuvat energialähteet korvaavat öljyä. Silloin valtioiden ei tarvitsisi hankkia dollareita öljyn ostamista varten.