Toukokuussa 2017 go-mestari Ke Jie romahti suuren televisioyleisön edessä pelilaudan ääreen.

Ikivanha kiinalainen go-strategiapeli on sinänsä yksinkertainen, mutta se mahdollistaa lähes äärettömän määrän erilaisia ja luovia lähestymistapoja. Siksi go’ta pidettiin pitkään pelinä, jossa tekoäly ei voisi kenties koskaan voittaa ihmistä. Ke Jie kuitenkin hävisi kolmen ottelun sarjan selkein lukemin Google-DeepMindin kehittämälle AlphaGo-tekoälylle.

Tappionsa jälkeen Ke kuvaili koneen pelaavan »kuin go’n jumala».

Tunnettu tapaus oli virstanpylväs tekoälyn kehityksessä, mutta Kiinan johdolle se oli silmät avaava näytös Yhdysvaltojen etumatkasta kamppailussa tekoälyn hallinnasta. Taiwanilaisen yrittäjän ja tekoälyasiantuntijan Kai-Fu Leen mukaan tapaus koettiin Kiinassa Neuvostoliiton ensimmäisen satelliittilaukaisun kaltaisena »Sputnik-hetkenä».

Sattumaa tai ei, saman vuoden elokuussa 2017 Kiina julkisti »uuden sukupolven tekoälysuunnitelman», jonka tavoitteena on nostaa maa tekoälyn suurvallaksi vuoteen 2030 mennessä. Pari kuukautta myöhemmin, lokakuussa Kiinan presidentti Xi Jinping kehotti myös Kansan vapautusarmeijaa kiihdyttämään »älyllistyneen teknologian» kehittämistä.

Kiinalla oli kirittävää. Yhdysvallat oli ehtinyt jo vuonna 2014 käynnistää niin sanotun third offset -strategian, jonka tavoitteena oli ylläpitää sotilasteknologista etumatkaa Kiinaan, Venäjään ja muihin mahdollisiin suurvaltahaastajiin. Strategian ytimessä olivat tekoäly ja autonomia.

Älyllistyminen on Kiinassa käytetty termi, jolla viitataan tekoälyn merkityksen kasvuun. Sen vaikutukset ulottuvat kaikkialle yhteiskuntaan ja talousjärjestelmään – aina kovan turvallisuuden ja sodankäynnin alueelle asti.

Käsite älyllistynyt sodankäynti kiersi alkuun lähinnä Kiinan sotatieteellisessä keskustelussa. Viimeistään 2010-luvun alussa niin Kiinassa, Yhdysvalloissa kuin Venäjälläkin on uumoiltu, että maailma olisi sotilasteknologisen vallankumouksen kynnyksellä.

Kiinan johto pyrkii siirtämään maan asevoimat orastavan älyllistyneen sodan aikakaudelle. Vuonna 2019 julkaistun sotilas­strategian mukaan älyllistyminen mullistaa lähitulevaisuudessa vallitsevat sodankäynnin tavat, ja Kiinan on pysyttävä nopean muutoksen tahdissa, mikäli se haluaa selviytyä kiihtyvän suurvaltakilpailun tuoksinassa.

Lähitulevaisuudessa taistelukenttiä muuttaisivat esimerkiksi moninkertaisesti ääntä nopeammin lentävät hypersooniset ohjukset ja niitä torjumaan suunnitellut laseraseet, tai kvanttisensorit ja perinteisin salausmenetelmin suojattuja tietoja salamannopeasti murtavat kvanttialgoritmit. Kaikkein syvimmälle ulottuu kuitenkin tekoälyn ja koneoppivien algoritmien vaikutus.

Yhdysvallat ja Kiina ovat asettaneet toisensa ulkopolitiikkansa päähaastajiksi. Ne keskittyvät yhä tiiviimmin toistensa sotilasstrategioiden seuraamiseen ja niihin reagoimiseen – kuin kehässä kiertelevät ja iskun paikkaa hakevat nyrkkeilijät.

Tekoälystä ovat kiinnostuneet muutkin suurvallat, mutta Kiina ja Yhdysvallat ovat 2020-luvulla kohonneet täysin omaan sarjaansa puolustus- ja tutkimusbudjeteilla mitattuna.

Ideat ja ydinteknologiat muodostuvat Kiinan ja Yhdysvaltojen käymän strategisen varjonyrkkeilun lopputuloksena.

Venäjä vaikuttaa putoavan sotilaallisten supervaltojen kerhosta katastrofaalisen Ukrainan sodan seurauksena.

Älyllistyneen sodankäynnin ideat ja ydinteknologiat muodostuvat siten ikään kuin Kiinan ja Yhdysvaltojen käymän strategisen varjonyrkkeilyn lopputuloksena.

Vaikka älyllistynyt sota on toistaiseksi vasta tulevaisuudentutkijoiden ja insinöörien suunnittelupöydillä, antaa Yhdysvalloissa ja Kiinassa käyty keskustelu sekä erilaisten järjestelmien testaaminen osviittaa siitä, mihin supervallat valmistautuvat.

Molemmissa maissa tekoälyn nähdään vaikuttavan niin yksittäisiin asejärjestelmiin kuin laajemmin koko sodankäyntiä ohjaaviin tiedustelu- ja johtamisjärjestelmiin.

Tärkein ja nopeimmin näkyvä vaikutus on autonomian lisääntyminen: Kiina ja Yhdysvallat kehittävät yhä uusia ilmassa, maassa, merellä ja pinnan alla liikkuvia aluksia, jotka kykenevät yhä itsenäisempään toimintaan.

Amerikkalaiset Predator- ja Reaper-droonit sekä Ukrainan sodassakin mainetta niittäneet turkkilaiset Bayraktarit ovat riistäneet suurimman huomion. Samaan aikaan valokeilan ulkopuolella Kiinasta on kehittynyt kuluneen vuosikymmenen aikana suoranainen miehittämättömien ilma-aluksien suurvalta ja yksi maailman merkittävimmistä droonien viejistä.

Myyntivaltteja ovat olleet varsinkin Caihong- ja Wing Loong -sarjan taisteludroonit, jotka ovat nousseet suureen suosioon erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Kiinalaisia drooneja on käytetty lukemattomissa sotilasoperaatioissa esimerkiksi Jemenissä, Etiopiassa ja Nigeriassa, mikä on tuottanut Kiinalle myös arvokasta dataa asejärjestelmien toiminnasta tositilanteessa.

Yhdysvalloissa ja Kiinassa katsotaan kuitenkin yksittäisiä lennokkeja pidemmälle ja tutkitaan useampien droonien muodostamien parvien hyödyntämistä.

Maiden asevoimat ovat kokeilleet droonien käyttöä hävittäjien lähistöllä lentävinä »uskollisina siipimiehinä» (loyal wingmen), jotka voitaisiin lähettää varsinaisen taistelukoneen edellä esimerkiksi tunnustelijoiksi tai syöteiksi. Muutamasta »siipimiehestä» koostuvat ryhmittymät saattavat olla vasta alkua, sillä Yhdysvallat ja Kiina visioivat kymmenien tai jopa tuhansien droonien muodostamista parvista.

Algoritmien tukema tiedustelu on jo arkipäivää. Irakin ja Afganistanin sotien aikana Yhdysvallat keräsi tiedusteludrooneilla tuhansia tunteja aineistoa terroristiverkostojen liikkeistä. Videomateriaalin analysointiin kehitettiin kuvantunnistusalgoritmeja, jotka osoittautuivat varsin toimiviksi. Projekti tunnetaan nimellä Maven, ja se on sittemmin ­liitetty osaksi Yhdysvaltojen geotiedustelupalvelua NGA:ta.

Kiinan uskotaan hyödyntävän koneoppivia algoritmeja samaan tapaan esimerkiksi lähimeriensä vedenalaisten kuuntelulaitteiden ja tiedusteludroonien tuottaman datan perkaamisessa. Kiinan tiedustelu on kuitenkin erikoistumassa myös internetistä avoimesti saatavilla olevan massadatan koneelliseen keräämiseen ja algoritmien tukemaan analytiikkaan.

Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisö epäilee, että Kiina on onnistunut jopa paljastamaan peitetehtävissä olleita CIA:n agentteja analysoimalla tietomurtojen ja avoimien lähteiden kautta hankkimaansa dataa.

Tällaisesta toiminnasta oli todennäköisesti kyse Zhenhua-yhtiön tietokannassa, joka vuoti näkyvästi julkisuuteen vuonna 2020. Tietokantaan oli kerätty muun muassa sosiaalisesta mediasta varsin epämääräinen mutta laaja kokoelma dataa, myös Suomen kansalaisista. Zhenhua toimi Kansan vapautusarmeijan alihankkijana.

Viime kädessä Yhdysvallat ja Kiina pyrkivät tahoillaan yhdistämään eri puolustushaarojen sensorit ja asejärjestelmät tukemaan komentajien päätöksentekoa. Tavoitteena on tehostaa koko komentoketju viholliskohteen havaitsemisesta sen tuhoamiseen mahdollisimman lyhyeksi.

Tätä varten Yhdysvallat pyrkii yhdistämään eri puolustushaarojen – maa-, ilma-, meri- ja avaruusvoimien – sensorit ja aseet yhteiseen verkkoon, joka kestäisi esimerkiksi vastustajan kyberhäirintää.

Kiinan visiot ovat samankaltaisia ja menevät osin jopa Yhdysvaltoja pidemmälle. Kiinalaisessa mallissa komentajat ja tekoäly voisivat muodostaa »hybridiälyn», joka johtaisi sotatoimia yhdessä. Maan tekoälytutkimuksessa sijoitetaan suuria summia neurotieteeseen ja aivotutkimukseen.

Kilpailu tekoälyn herruudesta kiihtyy ja Yhdysvaltojen etumatka Kiinaan kutistuu. Yhdysvallat tekee perustutkimuksen ja läpimurrot; Kiina muuntaa ne käytännön sovelluksiksi, jotka näkyvät nettikaupan tilauksia kuljettavissa drooneissa ja vessapaperia kasvojentunnistuksen perusteella annostelevissa älykäymälöissä.

Kiinan asevoimissa pohditaankin, voisiko maa harpata suoraan älyllistyneen sotateknologian eturiviin, samaan tapaan kuin se on tehnyt taloudessa ja maksujärjestelmissä. Kiina loikkasi käteisestä luottokorttivaiheen yli suoraan algoritmien tukemaan digitalouteen, jonka avulla Alipayn ja Wechatin kaltaiset sovellukset pyörivät.

Vaikka koko Kansan vapautusarmeijan älyllistäminen ei nopealla aikavälillä ole mitenkään mahdollista, arvioidaan asevoimissa, että pienellä mutta teknologisesti ylivoimaisella keihäänkärkijoukolla voisi olla käänteentekevä vaikutus.

Älyllistyminen ei ole kuitenkaan armeijan ainoa prioriteetti. Asevoimissa on muutakin kehitettävää. Kiinan pitäisi kohentaa perus­kykyä aselajien yhteisoperaatioihin, minkä merkityksestä Venäjän epäonnistuminen Ukrainassa on antanut varoittavan esimerkin.

Toisaalta Kiina pyrkii myös globaaliksi sotilasmahdiksi, jonka lentotukialukset partioivat kaikilla maailman merillä, ja varsinkin tässä Kiina on Yhdysvaltoja huomattavasti jäljessä niin teknologisesti kuin osaamisen tasolla. Georgetownin yliopiston Center for Security and Emerging Technology -tutkimuslaitoksen arvion mukaan älyllistyneet järjestelmät saavat tällä hetkellä vain noin kaksi prosenttia Kiinan asevoimien hankintabudjetista.

Yhdysvallat on puolestaan kääntänyt ulkopolitikkansa lähes yksinomaan Kiinan nousun patoamiseen ja pyrkii kaikin keinoin estämään Kiinan tavoitteen nousta globaaliksi tekoälyjohtajaksi. Vuosi sitten Kiinalle asetetut edistyneiden puolijohteiden vientirajoitukset iskevät ankaralla tavalla Kiinan tekoälykehityksen ytimeen, eikä pakotteiden laajempia vaikutuksia vielä osata edes arvioida. Elokuussa Yhdysvallat asetti rajoitteita myös kiinalaiseen kvanttiteknologiaan suuntautuviin investointeihin.

Tekoälyyn liittyy huomattava määrä hypeä ja visioita, joiden toteutumisesta ei ole mitään varmuutta sen enempää taloudessa kuin sotanäyttämöilläkään. Tutkimus ja tuotekehitys ovat kuitenkin käynnissä. Pienemmät pelaajat, mukaan lukien Suomi, eivät voi olla piittaamatta supervaltojen strategisista painotuksista, joiden vetämänä tulevaisuuden sodankäynti hakee parhaillaan uutta muotoaan.

Kirjoittaja toimii strategian erikoistutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa.