Toukokuussa 2017 go-mestari Ke Jie romahti suuren televisioyleisön edessä pelilaudan ääreen.

Ikivanha kiinalainen go-strategiapeli on sinänsä yksinkertainen, mutta se mahdollistaa lähes äärettömän määrän erilaisia ja luovia lähestymistapoja. Siksi go’ta pidettiin pitkään pelinä, jossa tekoäly ei voisi kenties koskaan voittaa ihmistä. Ke Jie kuitenkin hävisi kolmen ottelun sarjan selkein lukemin Google-DeepMindin kehittämälle AlphaGo-tekoälylle.

Tappionsa jälkeen Ke kuvaili koneen pelaavan »kuin go’n jumala».

Tunnettu tapaus oli virstanpylväs tekoälyn kehityksessä, mutta Kiinan johdolle se oli silmät avaava näytös Yhdysvaltojen etumatkasta kamppailussa tekoälyn hallinnasta. Taiwanilaisen yrittäjän ja tekoälyasiantuntijan Kai-Fu Leen mukaan tapaus koettiin Kiinassa Neuvostoliiton ensimmäisen satelliittilaukaisun kaltaisena »Sputnik-hetkenä».

Sattumaa tai ei, saman vuoden elokuussa 2017 Kiina julkisti »uuden sukupolven tekoälysuunnitelman», jonka tavoitteena on nostaa maa tekoälyn suurvallaksi vuoteen 2030 mennessä. Pari kuukautta myöhemmin, lokakuussa Kiinan presidentti Xi Jinping kehotti myös Kansan vapautusarmeijaa kiihdyttämään »älyllistyneen teknologian» kehittämistä.

Kiinalla oli kirittävää. Yhdysvallat oli ehtinyt jo vuonna 2014 käynnistää niin sanotun third offset -strategian, jonka tavoitteena oli ylläpitää sotilasteknologista etumatkaa Kiinaan, Venäjään ja muihin mahdollisiin suurvaltahaastajiin. Strategian ytimessä olivat tekoäly ja autonomia.

Älyllistyminen on Kiinassa käytetty termi, jolla viitataan tekoälyn merkityksen kasvuun. Sen vaikutukset ulottuvat kaikkialle yhteiskuntaan ja talousjärjestelmään – aina kovan turvallisuuden ja sodankäynnin alueelle asti.

Käsite älyllistynyt sodankäynti kiersi alkuun lähinnä Kiinan sotatieteellisessä keskustelussa. Viimeistään 2010-luvun alussa niin Kiinassa, Yhdysvalloissa kuin Venäjälläkin on uumoiltu, että maailma olisi sotilasteknologisen vallankumouksen kynnyksellä.

Kiinan johto pyrkii siirtämään maan asevoimat orastavan älyllistyneen sodan aikakaudelle. Vuonna 2019 julkaistun sotilas­strategian mukaan älyllistyminen mullistaa lähitulevaisuudessa vallitsevat sodankäynnin tavat, ja Kiinan on pysyttävä nopean muutoksen tahdissa, mikäli se haluaa selviytyä kiihtyvän suurvaltakilpailun tuoksinassa.

Lähitulevaisuudessa taistelukenttiä muuttaisivat esimerkiksi moninkertaisesti ääntä nopeammin lentävät hypersooniset ohjukset ja niitä torjumaan suunnitellut laseraseet, tai kvanttisensorit ja perinteisin salausmenetelmin suojattuja tietoja salamannopeasti murtavat kvanttialgoritmit. Kaikkein syvimmälle ulottuu kuitenkin tekoälyn ja koneoppivien algoritmien vaikutus.

Yhdysvallat ja Kiina ovat asettaneet toisensa ulkopolitiikkansa päähaastajiksi. Ne keskittyvät yhä tiiviimmin toistensa sotilasstrategioiden seuraamiseen ja niihin reagoimiseen – kuin kehässä kiertelevät ja iskun paikkaa hakevat nyrkkeilijät.

Tekoälystä ovat kiinnostuneet muutkin suurvallat, mutta Kiina ja Yhdysvallat ovat 2020-luvulla kohonneet täysin omaan sarjaansa puolustus- ja tutkimusbudjeteilla mitattuna.

Ideat ja ydinteknologiat muodostuvat Kiinan ja Yhdysvaltojen käymän strategisen varjonyrkkeilun lopputuloksena.

Venäjä vaikuttaa putoavan sotilaallisten supervaltojen kerhosta katastrofaalisen Ukrainan sodan seurauksena.

Älyllistyneen sodankäynnin ideat ja ydinteknologiat muodostuvat siten ikään kuin Kiinan ja Yhdysvaltojen käymän strategisen varjonyrkkeilyn lopputuloksena.

Vaikka älyllistynyt sota on toistaiseksi vasta tulevaisuudentutkijoiden ja insinöörien suunnittelupöydillä, antaa Yhdysvalloissa ja Kiinassa käyty keskustelu sekä erilaisten järjestelmien testaaminen osviittaa siitä, mihin supervallat valmistautuvat.

Molemmissa maissa tekoälyn nähdään vaikuttavan niin yksittäisiin asejärjestelmiin kuin laajemmin koko sodankäyntiä ohjaaviin tiedustelu- ja johtamisjärjestelmiin.

Tärkein ja nopeimmin näkyvä vaikutus on autonomian lisääntyminen: Kiina ja Yhdysvallat kehittävät yhä uusia ilmassa, maassa, merellä ja pinnan alla liikkuvia aluksia, jotka kykenevät yhä itsenäisempään toimintaan.

Amerikkalaiset Predator- ja Reaper-droonit sekä Ukrainan sodassakin mainetta niittäneet turkkilaiset Bayraktarit ovat riistäneet suurimman huomion. Samaan aikaan valokeilan ulkopuolella Kiinasta on kehittynyt kuluneen vuosikymmenen aikana suoranainen miehittämättömien ilma-aluksien suurvalta ja yksi maailman merkittävimmistä droonien viejistä.

Myyntivaltteja ovat olleet varsinkin Caihong- ja Wing Loong -sarjan taisteludroonit, jotka ovat nousseet suureen suosioon erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Kiinalaisia drooneja on käytetty lukemattomissa sotilasoperaatioissa esimerkiksi Jemenissä, Etiopiassa ja Nigeriassa, mikä on tuottanut Kiinalle myös arvokasta dataa asejärjestelmien toiminnasta tositilanteessa.

Yhdysvalloissa ja Kiinassa katsotaan kuitenkin yksittäisiä lennokkeja pidemmälle ja tutkitaan useampien droonien muodostamien parvien hyödyntämistä.

Maiden asevoimat ovat kokeilleet droonien käyttöä hävittäjien lähistöllä lentävinä »uskollisina siipimiehinä» (loyal wingmen), jotka voitaisiin lähettää varsinaisen taistelukoneen edellä esimerkiksi tunnustelijoiksi tai syöteiksi. Muutamasta »siipimiehestä» koostuvat ryhmittymät saattavat olla vasta alkua, sillä Yhdysvallat ja Kiina visioivat kymmenien tai jopa tuhansien droonien muodostamista parvista.

Algoritmien tukema tiedustelu on jo arkipäivää. Irakin ja Afganistanin sotien aikana Yhdysvallat keräsi tiedusteludrooneilla tuhansia tunteja aineistoa terroristiverkostojen liikkeistä. Videomateriaalin analysointiin kehitettiin kuvantunnistusalgoritmeja, jotka osoittautuivat varsin toimiviksi. Projekti tunnetaan nimellä Maven, ja se on sittemmin ­liitetty osaksi Yhdysvaltojen geotiedustelupalvelua NGA:ta.

Kiinan uskotaan hyödyntävän koneoppivia algoritmeja samaan tapaan esimerkiksi lähimeriensä vedenalaisten kuuntelulaitteiden ja tiedusteludroonien tuottaman datan perkaamisessa. Kiinan tiedustelu on kuitenkin erikoistumassa myös internetistä avoimesti saatavilla olevan massadatan koneelliseen keräämiseen ja algoritmien tukemaan analytiikkaan.

Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisö epäilee, että Kiina on onnistunut jopa paljastamaan peitetehtävissä olleita CIA:n agentteja analysoimalla tietomurtojen ja avoimien lähteiden kautta hankkimaansa dataa.

Tällaisesta toiminnasta oli todennäköisesti kyse Zhenhua-yhtiön tietokannassa, joka vuoti näkyvästi julkisuuteen vuonna 2020. Tietokantaan oli kerätty muun muassa sosiaalisesta mediasta varsin epämääräinen mutta laaja kokoelma dataa, myös Suomen kansalaisista. Zhenhua toimi Kansan vapautusarmeijan alihankkijana.

Viime kädessä Yhdysvallat ja Kiina pyrkivät tahoillaan yhdistämään eri puolustushaarojen sensorit ja asejärjestelmät tukemaan komentajien päätöksentekoa. Tavoitteena on tehostaa koko komentoketju viholliskohteen havaitsemisesta sen tuhoamiseen mahdollisimman lyhyeksi.

Tätä varten Yhdysvallat pyrkii yhdistämään eri puolustushaarojen – maa-, ilma-, meri- ja avaruusvoimien – sensorit ja aseet yhteiseen verkkoon, joka kestäisi esimerkiksi vastustajan kyberhäirintää.

Kiinan visiot ovat samankaltaisia ja menevät osin jopa Yhdysvaltoja pidemmälle. Kiinalaisessa mallissa komentajat ja tekoäly voisivat muodostaa »hybridiälyn», joka johtaisi sotatoimia yhdessä. Maan tekoälytutkimuksessa sijoitetaan suuria summia neurotieteeseen ja aivotutkimukseen.

Sota Ukrainassa on pakottanut eurooppalaiset lisäämään omaa asetuotantoaan. Yhdysvaltoihin ja Kiinaan verrattuna Euroopan maat eivät ole sijoittaneet puolustukseen yhtä hanakasti.

Euroopan osuus maailman asemarkkinoista laski huomattavasti jo vuosien 1996 ja 2005 välillä. Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena tuotekehitys ja investoinnit vähenivät entisestään. Käänne tapahtui Venäjän vallattua Krimin: EU:ssa ryhdyttiin laatimaan erilaisia kehittämissuunnitelmia investointikohteista ja yhteistyön mahdollisuuksista.

Nykyisistä EU-maista Ranskassa tuotetaan eniten aseita. Tuotekehitys on kuitenkin pirstaloitumassa, ja puolustusalan toimijat tekevät yhä enemmän yhteistyötä myös siviilipuolen toimijoiden kanssa. Kaikkiaan eurooppalaisyrityksillä menee joka tapauksessa vuosia sopeutua kasvaneisiin tuotantomääriin.

Maailman viisi suurinta aseteollisuusyritystä ovat Yhdysvalloissa. Siprin kokoaman sadan suurimman yrityksen listan kärkipäähän sijoittuu 40 amerikkalaisfirmaa, joiden yhteenlaskettu aseiden myynti oli toissa vuonna 299 miljardia dollaria.