Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Analyysi

Ympäristö iskee kapuloita Mercosurin rattaisiin

Vahvat maataloustuottajat Ranska ja Brasilia kinastelevat ympäristöpolitiikasta Mercosur-neuvotteluissa. Myös suurvaltojen kilpajuoksu Latinalaisen Amerikan mineraalivarantoihin on käynnistynyt.

Teksti:
Julkaistu: 6.9.2023
Presidentit Emmanuel Macron ja Luiz Inácio Lula da Silva syleilivät kesäkuussa Pariisissa. Maiden näkemykset Mercosur-sopimuksesta eivät ole yhtä läheiset. Kuva: Alexis Jumeau/SIPA/Shutterstock/All Over Press

 

Viimeiset vuodet ovat olleet vaikeita Amazonin sademetsälle, jota tuhotaan puu ja ekosysteemi kerrallaan.

Amazonin sademetsä kattaa yli puolet Brasilian pinta-alasta ja ulottuu yhteensä kuuden valtion alueelle. Global Forest Watch -ympäristöjärjestön mukaan vajaa kaksi miljoonaa hehtaaria koskematonta sademetsää häviää joka vuosi.

Hakkuut ja metsäpalot lisääntyivät Brasiliassa Jair Bolsonaron presidenttikauden aikana. Hänen seuraajansa valittu Luiz Inácio Lula da Silva on kertonut lopettavansa Amazonin sademetsän hakkaamisen vuoteen 2030 mennessä.

Viime vuosien Amazon-politiikka on saanut Euroopan unionin ja Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn välisen Mercosur-kauppasopimuksen osapuolet loittonemaan toisistaan, vaikka alustava sopimus hyväksyttiin 2019.

Alustavan sovun jälkeen EU kirjasi sopimukseen ympäristöä ja ihmisoikeuksia huomioivan lisäinstrumentin, jossa osapuolet edistäisivät esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Lisäksi työntekijöiden oikeuksiin kiinnitettiin huomiota.

Metsien osalta vaaditaan sopimuksen osapuolia hillitsemään salahakkuita ja metsäpaloja sekä vaalimaan kestävää metsätaloutta. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistua siitä, että kulutus ei lisää metsäkatoa tai maaperän huononemista.

 

Ulkoministeriön kestävän kaupan yksikön päällikkö Kent Wilska huomauttaa, että kyseessä ei ole pelkkä kauppasopimus. Kauppa- ja assosiaatiosopimuksen toivotaan luovan globaalia arvopohjaa muun muassa ympäristövastuullisuuteen.

Ympäristöjärjestöt sen sijaan ovat esittäneet huolen, että kulutuksen lisääntyminen tullivapauden myötä kasvattaisi entisestään raskaasta hiilijalanjäljestä koostuneiden tuotteiden, kuten lihan menekkiä. Lisäksi huolta ovat aiheuttaneet Latinalaisen Amerikan mineraalivarannot ja kaivannaisteollisuus, joista ei ole mainintaa EU:n lisäinstrumentissa.

Ympäristövaatimukset asettuvat Brasilian hallinnossa vastakkain yhden talouden selkärangan kanssa. Maan keskiselle mutta vähän suojellulle trooppiselle savannialueelle levittäytynyt karjatalous kattaa vajaat 60 prosenttia Brasilian omasta lihantuotannosta. Globaalisti Brasilia on maailman suurin naudanlihantuottaja.

Brasilia ei kaipaa EU:n sanelua ympäristö- ja maa­talouspolitiikkaansa.

Heinäkuun puolivälissä presidentti Lula kommentoi uutistoimisto AP:lle, että Ranska puolustaa kovaa maataloutensa etuja ja jommankumman, Brasilian tai Ranskan, on syytä luopua protektionismistaan, jos kaikkia osapuolia tyydyttävä sopimus halutaan saada aikaiseksi.

 

Brasilian yhtenä pelkona on, että liiallinen luonnonsuojelukorostus luo epäsuotuisan kauppapoliittisen aseman.

 

Sopimusta kyseenalaistanut Ranska on toistuvasti vedonnut Amazonin tilanteeseen. Lisäksi Ranskan maatalousministeri Marc Fesneau on esittänyt, että Mercosur-valtioilla tulee olla samat maatalouden laatu- ja hygieniavaatimukset, eikä sopimus ainakaan saisi olla epäedullinen Ranskan maataloudelle.

Lula taas on korostanut, että valtioilla on oikeus suojella omaa maatalouttaan. Hänen mielestään kansainvälinen yhteistyö rakentuu keskinäiselle luottamukselle, ei sanktioiden uhalle.

»Brasilian yhtenä pelkona on, että liiallinen luonnonsuojelukorostus luo epäsuotuisan kauppapoliittisen aseman», sanoo Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Ennen vuotta 2019 ja Amazonin suuria metsäpaloja ympäristökysymykset eivät juuri olleet Mercosur-neuvotteluissa esillä. Wilskan mielestä ympäristökysymysten viimevuotinen esiinnousu on otettu vaihtelevasti vastaan Mercosur-maissa.

»Mercosur-valtiot haluavat lieventää meidän [EU:n] ehdotuksia ympäristösitoumuksissa. Esimerkiksi Brasilian presidentti vaikuttaisi haluavan, että eurooppalaiset yritykset eivät pääsisikään niin helposti julkisten hankintojen markkinoille», Wilska sanoo.

 

Odotukset sopimussolmun aukeamiselle ovat kasvaneet, sillä EU-puheenjohtajuus siirtyi heinäkuussa Espanjalle, jolla on lämpimät ulkopoliittiset suhteet Latinalaiseen Amerikkaan. Ilman muita jäsenvaltioita Espanja ei kuitenkaan voi tehdä sen suurempia sankaritekoja. Esimerkiksi vahva maatalousmaa Itävalta hankaa sopimusta vastaan.

Lula on ottanut Merco­sur-sopimuksen tavoitteekseen ja ilmaissut toiveensa saattaa sopimus maaliin.

Sopimus on ollut toistakymmentä vuotta kestänyt uurastus, jota on viime aikoina kiihdyttänyt geopoliittisen tasapainon horjuminen. Kiinan nousu ja Venäjän arvaamattomuus ovat lisänneet EU:n painetta saada neuvottelut loppuun.

Toteutuessaan sopimus toisi kauppa- ja ulkopoliittista vakautta, kumppanuutta ja kaventaisi Kiinan vaikutusmahdollisuuksia paikallisten luonnonvarojen suhteen Latinalaisessa Amerikassa.

Maanosassa sijaitsevat luonnonvarat ovat aiheuttaneet kilpajuoksun, jota tahdittaa akkuteollisuuden janoama litium.

Latinalainen Amerikka tuottaa kolmanneksen maailman litiumista, ja vuonna 2021 Mercosur-maiden kaivannaisteollisuuden viennistä yli 23 prosenttia meni Eurooppaan.

EU ojensi jo oman öljytyn kätensä, kun se kertoi heinäkuun Celac-konferenssissa investoivansa 45 miljardia euroa Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueelle. Osa rahoista ohjataan Brasilialle Amazonin suojeluun.

Mikäli keskeisten valtioiden nokittelu rauhoittuu, on sopimukseen edellytyksiä.

»Jos Macron ja Lula löytävät yhteisen sävelen, niin on parempi mahdollisuus saada sopimus aikaan», sanoo Wilska ulkoministeriöstä.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa