Siirry sisältöön

Kenialainen katse ihmisoikeuksiin

Teksti Ulla Anttila

Sabine Carey, Mark Gibney & Steven Poe: The Politics of Human Rights. The Quest for Dignity. Cambridge University Press 2010, 256 s.

Sabine Carey, Mark Gibney & Steven Poe: The Politics of Human Rights. The Quest for Dignity. Cambridge University Press 2010, 256 s.

Ihmisoikeuksia käsitellään usein joko oikeudellisena kysymyk­senä tai ihmisoikeusloukkauksina, joista raportoidaan kuvailemalla oikeuksien laatua ja määrää. The Politics of Human Rights yhdistää molemmat näkökulmat: oppikirjaksi laadittu teos käy läpi keskeiset ihmisoikeussopimukset ja arvioi ihmis­oikeusloukkausten maantieteellistä jakautumista ja sen syitä.

Teoksessa pohditaan ihmisoikeuskäsitysten kulttuurisia eroja. Kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa on arvosteltu län­simaisuudesta, ja sen vastapainoksi teos esittelee kenialaisen ihmisoikeusjuristin, professori Makau Mutuan ajatuksia. Mu­tua on kehitellyt luokituksen villit, uhrit ja pelastajat, jossa länsimaiset toimijat saavat pelastajan tehtävän. Länsimaista ajattelua uhmaaville valtioille jää villin osa ja näiden maiden kansalaisille uhrin rooli.

Mutuan mukaan ihmisoikeuskeskustelusta puuttuu usein historiallinen ja poliittinen asiayhteys. Siksi ihmisoikeuksien puolustajat helposti unohtavat länsimaiden synkät saavutukset kolonialismin lähettiläinä. Pahimmillaan ilmiö johtaa tekopy­hyyteen ja itsekritiikittömyyteen.

Toisaalta ihmisoikeussopimusten syntyä pidetään nimen­omaan länsimaisen itsekritiikin ilmentymänä. YK syntyi aikana, jolloin Eurooppaa raivattiin savuavista raunioista. YK:n ihmis-oikeusjulistus, jota vuonna 1948 oli hyväksymässä vain osa maailmanjärjestön nykyisistä jäsenmaista, on tulos yhteisestä tahdosta ohjata maailmaa uuteen suuntaan kahden maailman­sodan jäljiltä. Sitä paitsi on vaikea keksiä, miten YK:n ihmisoi­keusjulistus kyseenalaistettaisiin eettisesti kestävin perusteluin.

 

Kirjoittaja työskentelee Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) va. toiminnanjohtajana.