Kapitalismin uudet kasvot
Julkaistu: 13.12.2012
Christopher Meyer & Julia Kirby: Standing on the Sun. How the Explosion of Capitalism Abroad Will Change Business Everywhere. Harvard Business Review 2012, 352 s.
Kapitalismi on toistaiseksi menestynein järjestelmä taloudellisen ja teknologisen kehityksen edistämiseksi, mistä on osoituksena Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan vaurastuminen. Mutta kuten talouskriiseissä on käynyt ennenkin, yleisesti hyväksytty taloudellinen ajattelu on nyt kyseenalaistettu.
Myös talouden uusien suurvaltojen nousu on haastanut läntisen kapitalismin mallin entistä voimakkaammin. Kapitalismin heikkoudet ovat nousseet selkeästi näkyviin, ja ne voidaan tiivistää kolmeen sanaan: eriarvoisuus, epätasapaino ja kestämättömyys.
Markkinatalouden tulevaisuutta käsitellään kahdessa tuoreessa kirjassa hyvin erilaisista näkökulmista. Molempia kirjoja voi silti lukea osana keskustelua kapitalismin rajojen määrittelemisestä.
Christopher Meyer ja Julia Kirby antavat optimistisen kuvan kapitalismin tulevaisuudesta. Kirjassaan Standing on the Sun he kuvaavat kapitalismin sopeutuvaksi järjestelmäksi, joka kehittyy toimintaympäristönsä dramaattisten muutosten mukana.
Kopernikus uhmasi 1500-luvulla vallalla ollutta käsitystä aurinkokunnastamme asettamalla auringon maan sijaan aurinkokunnan keskelle. Meyerin ja Kirbyn mukaan nykypäivän liikkeenjohtajien täytyy muuttaa katsantokantaansa samantapaisesti: tuloksen maksimoimisen, arvon kasvattamisen ja kilpailuun keskittymisen sijaan tulee siirtyä yhteistyöhön ja innovaatioon perustuvaan liiketoimintaan, jossa toteutetaan eri sidosryhmien – asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteiskunnan – etua.
Kirjoittajat katsovat, että perinteinen läntisen kapitalismin malli muuttuu perustavanlaatuisesti, kun maailmantalouden painopiste siirtyy nouseviin talousvaltoihin ja uudet teknologiat, kuten pilvi- ja mobiilipalvelut, leviävät. Mitä ”litteämmäksi” maailma muuttuu, sitä nopeammin kapitalismin eri yhteiskunnissa ilmenevät muodot ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, kilpailevat keskenään ja synnyttävät uusia liiketoiminnan muotoja.
Kirjan tekijät uskovat, että yritykset luovat tulevaisuudessa sekoituksen taloudellista ja sosiaalista arvoa. Idea ei sinänsä ole uusi. Monet muistavat Bill Gatesin Maailman talousfoorumissa vuonna 2008 lanseeraaman luovan kapitalismin käsitteen. Gates visioi, että yritysten ja kansalaisjärjestöjen tulisi työskennellä yhdessä luodakseen markkinajärjestelmän, joka lieventäisi maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Samoilla linjoilla on Harvard Business Schoolin professorin Michael Porterin shared value -ajattelu. Yrityksen ei Porterin mukaan pidä tavoitella pelkkää tuottoa vaan yhteiskunnallista arvoa. Yrityksen kilpailukyky ja ympärillä olevan yhteisön hyvinvointi ovat toisistaan riippuvaisia, ja jos yritykset onnistuvat hyödyntämään näitä kytköksiä, ne voivat määrittää kapitalismin uudelleen ja lisätä kasvua globaalisti.
Meyerin ja Kirbyn mukaan yritykset voivat lisätä yhteiskunnallista arvoaan kartoittamalla kaikki tuottamansa ulkoisvaikutukset ja sisäistämällä ne suoraan omaan toimintaansa tai antamalla tukensa ulkopuolisiin hankkeisiin, kuten luonnonsuojeluun. Kilpailun sijaan innovaatio tulisi asettaa kapitalistisen mallin keskiöön. Yritykset voivat lisätä innovaatiotoimintaa ”näkymättömien kädenpuristusten” eli yhteistyön avulla. Se voi perustua esimerkiksi avoimeen tiedonjakoon, kuten vapaita ohjelmistoja kehitettäessä.
Michael Sandel puolestaan pohtii kirjassaan What Money Can’t Buy, missä kaupallisuuden raja kulkee. Sandel ei analysoi, miten markkinatalous kehittyy tai miltä tulevaisuus tältä osin näyttää, vaan kuvaa, miten markkinat ovat tunkeutuneet elämäämme. Sandelin mukaan hintalapun asettaminen asioille muuttaa niiden perusluonteen.
Michael Sandel: What Money Can’t Buy. The Moral Limits of Markets. Farrar, Strauss and Giroux 2012, 256 s.
Hintajärjestelmä kohdentaa tavarat ja palvelut ihmisten mieltymysten mukaan mutta ei arvostele noita mieltymyksiä. Sandelin mukaan taloustiede kuitenkin joutuu maailman muuttuessa vastaamaan moraalikysymyksiin yhä useammin.
Eräs kirjan kiinnostavimmista esimerkeistä käsittelee israelilaista päiväkotia, jossa joidenkin lasten vanhemmat olivat jatkuvasti myöhässä hakiessaan lapsiaan. Päiväkoti alkoi periä myöhästyjiltä sakkoa – mikä kuitenkin lisäsi myöhästymisiä. Sandelin mukaan vanhemmat eivät kokeneet summaa sakoksi vaan korvaukseksi siitä, että lapset voitiin jättää päiväkotiin tavallista pidemmäksi aikaa. Päiväkoti poisti maksut, mutta myöhästymiset eivät vähentyneet. Näin raha oli Sandelin mukaan korvannut moraaliarvot.
Sandel haluaa saada lukijan pohtimaan omia toimiaan ja tiedostamaan, kuinka syvälle yhteiskuntaan kaupallisuus ulottuu. Sen sijaan, että meillä olisi toimivat markkinat, meistä on Sandelin mukaan tullut markkinayhteiskunta, jossa kaikki on kaupan. Sandel ei kuitenkaan selvitä, miksi tai miten meidän pitäisi puolustaa markkinayhteiskunnan rapistamia moraaliarvoja. Hintojen ylivalta ei vähene niin kauan kuin emme onnistu riittävästi perustelemaan, miksi muut arvot pitäisi yhteiskunnassa asettaa etusijalle.
Molemmat kirjat kannustavat pohtimaan, onko nykyisenlainen markkina-ajattelun voittokulku tullut tiensä päähän. Talouskriisi herättelee liikkeenjohtajia ja muita talouden toimijoita. Kaupanteko on muuttunut ja muuttuu vastakin radikaalisti samalla kun taloudellisten toimijoiden mieltymykset ja arvot kehittyvät.
Teollisuusmaat tuottavat nykyään noin 70 prosenttia maailman yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta, mutta luku laskee noin kolmanneksen vuoteen 2050 mennessä. Nousevien talouksien liikkeenjohtajat ja kuluttajat muokkaavat tulevaisuudessa maailmantaloutta ja vaikuttavat kapitalistiseen järjestelmään myös teollisuusmaissa. Heitä eivät rasita perinteisen kilpailukeskeisen kapitalismin uskomukset ja pelisäännöt. Innovaatio, yhteistyö ja kolmannen sektorin tuominen mukaan liike-elämään ovat tulevaisuuden kapitalismin avainteemoja.
Moniarvoisessa yhteiskunnassamme on vaikeaa saavuttaa yhteisymmärrystä niin sanotun hyvän elämän sisällöstä ja markkinoiden moraalirajoista. Jos tulevaisuuden markkinatalous, kuten kirjailijat sen visioivat, on yhteistyöhön kannustava, avoin, tasavertainen ja kaikki huomioonottava, se saattaa tuoda meidät lähemmäksi noiden rajojen löytämistä. Molempien kirjojen heikkous on kuitenkin se, että kirjoittajat eivät käsittele politiikan roolia tässä yhtälössä.