Skip to main content

Poliittisesti yksinäinen presidentti

Teksti Juha Jokela

Hannu Lehtilä: Tarja Halonen – paremman maailman puolesta. Tammi 2012, 251 s.

Hannu Lehtilä: Tarja Halonen – paremman maailman puolesta. Tammi 2012, 251 s.

Hannu Lehtilän elämäkerrallinen hen­kilökuva Tarja Halosesta perustuu keskusteluihin presidentin kanssa. Se on napakka ja vapautunut puheenvuoro presidentin elämästä, arvoista ja politii­kasta. Lehtilän tiivis tyyli sopii mainios­ti suorasanaisuudesta ja asiakysymysten hallinnasta tunnetun presidentin henki­lökuvaan.

Ulkopolitiikan näkökulmasta kirjan mielenkiintoisinta antia ovat presidentinja valtioneuvoston välinen suhde sekä keskustelu Nato-jäsenyydestä. Halonenaloitti toimessaan karsituin valtaoikeuksin, ja hänen toisella kaudellaan presidentin valtaa yritettiin rajoittaa entisestään.

Kirja rakentaa kuvaa kansansuosi­on avulla vahvasti vallankahvassa pysy­neestä presidentistä ja puolustusvoimien ylipäälliköstä, joka johdonmukaisesti vastusti pyrkimyksiä edistää Suomen Nato-jäsenyyttä.

Halosen mukaan yritys karsia pre­sidentin valtaoikeuksia oli kytköksissä Nato-kysymykseen. Merkittävä väite jää kirjassa kuitenkin heitoksi, jolle ei esitetä selkeitä perusteluja.

Kirjassa puhuu myös poliittisesti yk­sinäinen presidentti. Halonen toteaa, että puoluetaustasta riippumatta pääministe­rit eivät olleet kiinnostuneita hyödyntä­mään presidentin osaamista.

Ulkoministerinä Halonen institu­tionalisoi ihmisoikeudet osaksi Suomen ulkopolitiikkaa. Presidenttinä hän alle­viivasi globaaleja kysymyksiä, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä kahdenvälisissä suhteissa sekä YK:ssa.

Konsensuksen ja yksiäänisyyden pinnan alla näkyy kuitenkin instituutioi­den välistä kilpailua sekä ulkopolitiikan päättäjien linjaerimielisyyksiä, ajoittain myös kunnon poliittista kamppailua. Henkilökuva avaa onnistuneesti Suomen ulkopoliittisen päätöksenteon arkitodel­lisuutta.

 

Kirjoittaja on ohjelmajohtaja Ulkopoliittisessa instituutissa.