Skip to main content

Perun keskiluokka kuluttaa ja protestoi

Teksti Anna Virkama

Ostoskeskuksessa on sunnuntai-iltana ruuhkaa Perun pääkaupungissa Limassa. Mainoskyltit houkutte­levat ostamaan paljon ja halvalla.

Vielä kymmenisen vuotta sitten Liman nykyai­kaisissa ostoskeskuksissa kävi lähinnä valkoihoisia, varakkaita pääkaupunkilaisia. Nyt talvikauden loppuunmyynnissä asia­kaskunta näyttää etnisesti monimuotoisemmalta, ja ostoksille tullaan maakunnistakin. Lähes kaiken, pikaruoka-ateriasta ken­käpariin, voi hankkia osamaksulla tai kulutusluotolla.

Perun talous on viime vuosikymmenen aikana kasvanut tasaisesti yli kuuden prosentin tahtia, ja kasvu on taannut yhä useammalle perulaiselle mahdollisuuden kuluttaa. Uusia ostos­keskuksia rakennetaan eri puolille maata, ja myyntiluvut ovat kolminkertaistuneet vuosikymmenessä.

Latinalaisen Amerikan kehityspankin mukaan Perun kes­kiluokka kaksinkertaistui vuosina 2005–2011. Nopeasti kas­vava uusi keskiluokka ei ole ainoastaan Perun talouskasvun seuraus, vaan se myös kasvattaa taloutta merkittävästi. Perun talouskasvu on perinteisesti ollut kaivosteollisuuden vientitu­lojen varassa, mutta globaalissa talouskriisissä kasvu tarvitsee jatkuakseen yhä enemmän kotimaista kulutusta.

Perulaisessa poliittisessa keskustelussa niin sanottuun uu­teen keskiluokkaan lasketaan kaikki yli 1 100 nuevo solea eli noin 300 euroa kuussa hankkivat kotitaloudet. Ryhmään kuu­luu noin viidennes väestöstä, ja se kasvaa yhteiskuntaluokista nopeimmin.

Kuluttaminen ja talouskasvu eivät silti välttämättä riitä pitämään uutta keskiluokkaa tyytyväisenä. Chilessä ja Brasi­liassa on ollut vuoden mittaan useita mittavia protesteja, eikä Perukaan ole säästynyt mielenosoituksilta.

Hiljattain barrikadeille ovat nousseet ainakin opiskelijat, terveydenhuoltoalan ammattilaiset ja ammattiliitot. Talous­kasvusta huolimatta epäkohtia riittää: rikollisuus ja yleinen turvattomuus, asumisolojen, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet, alueellinen ja etninen epätasa-arvo sekä ympäristö­ongelmat.

Viimeisimmän Latinobarometer-kyselyn mukaan perulai­set luottavat demokraattiseen valtioon vähemmän kuin naa­purimaiden kansalaiset, vaikka Peru onkin vakautunut viime vuosikymmeninä.

Radikaali maolainen Loistava polku -sissiliike hallitsi 1980- ja 1990-luvuilla osaa maasta, erityisesti Ayacuchon alu­een vuoristoseutua. Sissit vastustivat Perun sotilashallintoa ja epätasa-arvoista tulonjakoa. Konfliktin seuraukset tuntuivat pääkaupungissa asti: vuonna 1992 autopommi Mirafloresin liikekaupunginosassa tappoi 25 siviiliä. 1990-luvun loppu­puolella Perun hallitus onnistui kukistamaan Loistavan polun – ihmisoikeusrikoksista ja kavalluksista syytetyn presidentti Alberto Fujimorin johtamana.

Harvardin yliopiston professori ja perulaisen El Comerçio -sa­nomalehden kolumnisti Steven Levitsky arvioi, että perulaisten luottamuspula demokraattista valtiota ja poliittisia puolueita kohtaan liittyy valtion kyvyttömyyteen tarjota kansalaisille pe­ruspalveluita erityisesti maakunnissa. Kärsijäksi joutuu nimen­omaan keskiluokka, sillä varakkaimmalle väestönosalle julkis­ten koulutus- ja terveydenhuoltopalveluiden toimimattomuus ei tuota ongelmia – se voi ostaa palvelut yksityiseltä sektorilta.

Lisäksi luottamusta valtioon syö voimakas harmaan ta­louden kulttuuri: noin neljä viidestä perulaisesta työskentelee virallisen talouden ulkopuolella. Moni keskiluokkaan kivunnut ei kuulu sairasvakuutusten ja terveyspalvelujen piiriin, ei saa pankista lainaa eikä pysty suunnittelemaan talouttaan pitkällä aikavälillä.

Siksi uusi keskiluokka on vaarassa joutua hallitsemat­tomaan velkakierteeseen, kun kulutusluottoja myönnetään helpoin perustein. Kunnollinen so­siaaliturva takaisi, ettei esimerkiksi äkillinen onnettomuus romuta per­heiden taloutta. Ilman yhteiskunnal­lista tukiverkostoa keskiluokasta on helppo pudota takaisin köyhyyteen, mikä ruokkii epävakautta.

 

Kirjoittaja on Perussa asuva sosiologi.