Joka aamu menemme tuohon portille riviin ja odotamme, josko pääsisimme jollekin maatilalle päiväksi appelsiineja poimimaan», sanoo guinealainen Mohamed Kassama.

Kassama on pistänyt pitkäkseen auringolta suojaavan kangaskatoksen alle San Ferdinandon telttaleirissä Etelä-Italiassa. Italian valtio ylläpitää siirtolaisten leiriä Calabrian maakunnassa, lähellä Rosarnon kaupunkia Italian saappaankärjessä. Saman katoksen alla istuu parikymmentä miestä.

Kassama kertoo tulleensa Italiaan reilut kolme vuotta sitten Välimeren yli. Viime kuukaudet hän sanoo olleensa maassa ilman oleskelulupaa, siis laittomasti.

»Työpäivät maatiloilla alkavat aamuvarhain ja kestävät iltaan asti. Minulle riittää töitä kerran parissa viikossa», hän kertoo.

Hedelmät ja kasvikset poimitaan käsin. Varsinkin kesäkuumalla pitkät päivät käyvät raskaiksi. Muut leiriläiset nyökkäilevät Kassaman kertomukselle.

San Ferdinandon alle neliökilometrin kokoisella leirillä on vieri vieressä sinisiä telttoja, joiden kupeessa lukee ministero interno. Vessoja ja vesipisteitä on muutama, ja ruoka valmistetaan kaasukeittimillä ulkona.

Syksyllä leirissä majoittui arviolta 300 afrikkalaistaustaista. Joku kuivasi auringonpaisteessa kalaa, toinen vaihtoi vauvalle vaippaa.

Muualla Calabriassa maatiloilla laittomasti työskentelevät maahanmuuttajat asuvat esi­merkiksi juna-asemilla ja hylätyissä raken­nuksissa.

Sitrushedelmien sadonkorjuun aikaan maa­tilojen työvoiman tarve on suurin, ja leirin asukkaiden määrä kasvaa yli tuhannen. Se on kaksi kertaa yli kapasiteetin. Telttapaikkoja ei riitä kaikille, ja välillä joku paleltuu ulos, kun lämpötilat laskevat talviaikaan joskus lähelle nollaa.

Läheisissä kaupungeissa on useita turvapai­kanhakijoiden vastaanottokeskuksia, ja hätä­vastaanottokeskuksia avataan jatkuvasti. Ita­lian sisäministeriö arvioi, että syyskuun alussa koko maan vastaanottokeskuksissa majoittui 90 000 turvapaikanhakijaa.

San Ferdinandon telttakylän asukkaat eivät kuitenkaan voi tai halua asua vastaanottokes­kuksissa.

»Jotkut ovat häipyneet heti veneen saavut­tua Italiaan eivätkä ole hakeneet turvapaikkaa, osa taas on turvapaikanhakijoita, jotka ovat menettäneet oikeutensa asua vastaanottokes­kuksessa», kertoo Catanian yliopistossa siirto­laisuutta tutkinut professori Carlo Colloca.

Vastaanottokeskuspaikan voi menettää, jos lähtee omille teilleen eikä ilmoita keskuksen henkilöstölle olinpaikastaan. Lisäksi leirillä asuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saa­neita, jotka eivät ole palanneet kotimaahansa, ja niitä, joiden oleskeluluvat ovat vanhentuneet.

Leirissä majoittuvista suuri osa on tullut Italiaan haastateltujen tapaan veneellä Libyan kautta – joku tänä vuonna, joku kolme neljä vuotta sitten. Asukkaat ovat kotoisin pääosin Länsi-Afrikan maista kuten Malista, Guineasta, Ghanasta, Senegalista ja Nigeriasta.

Maatiloilla työtä tehdään ala-arvoisissa olo­suhteissa, Colloca vahvistaa. Työntekijät saavat ympäripyöreästä päivästä noin 20 euroa, ja esi­merkiksi tomaateista maksetaan noin 3,5 euroa kerätyltä laatikolta.

Kesäisin lämpötilat nousevat jopa 40 astee­seen. Kuumuus ja fyysinen rasitus tappoivat viime kesänä joitakin afrikkalaistaustaisia työ­läisiä toisella puolella eteläistä Italiaa, Puglian hallintoalueella sijaitsevilla maatiloilla.

Collocan mukaan työläiset ovat riippu­vaisia työnantajista, minkä vuoksi he hyväk­syvät ihmiskaupan tunnusmerkit täyttävät olosuhteet: työnantaja on usein käyttänyt hyväkseen työläisen riippuvaista asemaa ja näin alistanut hänet toimimaan ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa. Paperiton ei voi valittaa tilanteestaan viranomaisille, sillä sil­loin hän jäisi kiinni laittomasta oleskelusta maassa.

Lisäksi Calabrian työttömyysaste on Italian korkein, noin 20 prosenttia. Kun laillisen työ­paikan saaminen on vaikeaa, laittomalla työ­voimalla pyörivät maatilat voivat olla ainoa mahdollisuus ansaita rahaa.

Maatilalliset puolestaan säästävät työn­tekijäkustannuksissa, kun työhön palkataan paperiton. Siinä on kuitenkin riskinsä: Poliisi on tietoinen maatilojen toiminnasta ja tekee tiloille joskus pistokäyntejä. Jos tila jää kiinni ulkomaalaistaustaisen työläisen orjuuttami­sesta, se saa syytteen. Siitä voi seurata sakko­rangaistus.

’Ndrangheta-mafian voimakas asema luo Calabriassa erityisen otolliset puitteet laittoman työvoiman hyväksikäytölle. Yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista rikollis­järjestöistä kasvaneen ’Ndranghetan lonkerot ovat syvällä alueen taloudessa. Sen hallitsemat liiketoimet työllistävät paljon väkeä esimer­kiksi kiinteistö- ja ravintola-alalla, ja Collocan mukaan mafialla on osuutensa myös laittoman ulkomaalaistyövoiman hyväksikäytössä.

Lisäksi mafia toimii fyysisesti lähellä San Ferdinandon telttaleiriä. Mafia salakuljettaa muun muassa huumeita Eurooppaan läpi Gioia Tauron suursataman, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä leiristä.

Siirtolaistyövoiman hyväksikäyttö ei ole Ita­liassa uusi ilmiö. Ulkomaalaistaustaisen työ­voiman orjuuttaminen on jatkunut maatiloilla jo vuosikymmeniä, ja sitä tarkoittamaan kie­leen on kehittynyt jopa oma sana, caporalato, joka kuvaa leirissä asuvien keskinäistä hie-rarkiaa.

»Caporale eli agentti saa valita työnteki­jät maatiloille. Työntekijät joutuvat maksa­maan tälle välityspalkkion», Colloca kertoo. Sesonkityöläiset kiertävät maata hedelmien ja vihannesten sadonkorjuun työvoimatarpeen mukaan.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin arvion mukaan Italiassa oli vuonna 2011 yli puoli miljoonaa paperitonta siirtolaista. Tanskalainen tutkimusjärjestö Danwatch puolestaan arvioi, että vuonna 2014 Italian maataloussektorilla työskenteli kausittain 400 000 paperitonta.

»Paperittomien siirtolaisten määrä on pakolaiskriisin myötä räjähtämässä, lähes­tymme Italiassa varmaan jo miljoonaa. Toi­saalta töitä on tarjolla aiempaa vähemmän, koska kehno taloustilanne vaikuttaa maataloussektoriin ja maatiloilla on siirrytty koneelliseen keräämiseen», Colloca toteaa.

Collocan mukaan ne, joille ei riitä töitä maa­tiloilla, työllistyvät pimeisiin töihin muille sek­toreille, kuten rakennusalalle. Sielläkin työn­antajana on usein mafia. Viime aikoina Rosar­non alueella on näkynyt myös prostituutiota, jonka takana on Collocan mukaan järjestäyty­nyt rikollisuus.

Töitä on tarjolla aiempaa vähemmän, koska kehno taloustilanne vaikuttaa maataloussektoriin ja maatiloilla on siirrytty koneelliseen keräämiseen.

Paperittoman siirtolaistyövoiman hyväksikäyttö on ongelma muissakin Euroopan maissa kuin Italiassa. Kansainväliset avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt, kuten Punainen Risti ja orjuuden vastainen Anti-Slavery Internatio­nal, ovat moittineet esimerkiksi Etelä-Espan­jan Almerían alueen maatiloja paperittomien siirtolaisten orjuuttamisesta ja maan viran­omaisia toiminnan sallimisesta.

Siirtolaisuuspolitiikkaa tutkivan yhdysvaltalaisen Migrant Policy Instituten tutkijan Maria Vincenza Desiderion mukaan aiheesta on äärimmäisen vaikeaa saada luotettavia tilastoja Euroopan tasolla. Koska paperitto­mien siirtolaisten palkkaaminen on laitonta, se pyritään luonnollisesti salaamaan viran­omaisilta.

»Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa laillisesti maassa olevia maahanmuuttajia on töissä maataloussektorilla reilusti enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Tämän tilaston voi­daan olettaa heijastavan epäsuorasti sitä, että näissä maissa myös paperitonta siirtolaistyö­voimaa on maataloussektorilla eniten», Desi­derio arvioi.

Desiderion mukaan epäsuhta selittynee myös sillä, että esimerkiksi Välimeren veneellä ylittävä siirtolainen saapuu ensiksi Etelä-Eurooppaan.

Professori Collocan mukaan pakolais- ja siirtolaisvirtaa Eurooppaan ovat viime vuo­sina vauhdittaneet Lähi-idän ja Afrikan mai­den sotien ja kansannousujen lisäksi ilmas­tolliset muutokset ja maatalouteen liittyvät ongelmat.

»Klassinen esimerkki on ilman viljelys­maata kotimaassaan jäänyt länsiafrikkalainen maanviljelijä, joka päättää lähteä Eurooppaan. Saavuttuaan hän päätyy töihin tiloille ja jää kierteeseen», Colloca toteaa.

Rosarnon tilanteeseen on yrittänyt puut­tua ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin lisäksi Italian maataloustyöntekijöi­den ammattiyhdistys Federazione LavoratoriAgroindustria. Yhdistyksen Gioia Tauron alueen asiamiehen Celeste Lo Giaccon mu­kaan yhdistys on yrityksistään huolimatta saa­nut aikaan harmittavan vähän.

»Me osoitamme mieltä, puhumme julki­suudessa ja vaadimme jatkuvasti maatiloilla työskenteleville siedettäviä työolosuhteita. Viranomaiset tekevät joskus täsmäiskuja tiloille, sakottavat ja pidättävät orjatyön teet­täjiä, mutta he ovat hampaattomia ongelman laajuuden edessä», Lo Giacco sanoo.

Myös joukko yhdistyksiä on ottanut asiak­seen taata hyväksikäytön uhreille reilua työtä. Esimerkiksi vuonna 2012 perustettu SOS Rosarno palkkaa ulkomaalaistaustaista väestöä pientiloille oikeudenmukaisilla työ­ehdoilla.

Työntekijöille tarjotaan asianmukainen työsopimus, ja he tienaavat sen verran kuin lain mukaan kuuluukin eli noin kahdeksan euroa tunnilta.

Lähes kolme vuotta Italiassa asunut sene­galilainen Mohamed Niang, 35, kertoo elämän helpottuneen sen jälkeen, kun hän sai työpaikan SOS Rosarnon hankkeesta. Aluksi hän­kin työskenteli maatiloilla surkeissa oloissa, mutta on sittemmin saanut Italiasta oleske­luluvan työsopimuksen ja asunnon perusteella.

»Nyt olen tyytyväinen, sillä minua kohdel­laan kuin ihmistä», Niang sanoo.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.