Yhden miehen taakka

Osa-aikaeläkkeelle Italiaan vetäy­tynyt Staffan de Mistura halusi miettiä vastaustaan, kun YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon soitti hänelle heinäkuussa 2014. Ban oli tarjonnut hänelle kenties maailman vaativinta työtehtävää.

YK:n erityislähettiläänä ja kansainvälisen yhteisön edustajana hänen pitäisi saattaa neuvottelupöytään Syyrian sodan osapuolet: häikäilemätön hallitus, hajanainen oppositio ja niitä tukevat naapurimaat ja suurvallat.

Vaarantaisiko hän 42 vuoden diplomaattiuran jälkeen maineensa työllä, joka oli tuo­mittu epäonnistumaan?

Ruotsalais-italialainen de Mistura tunsi syyllisyyttä, kun hän mietti kieltäytymistä. Kello kolmen aikaan aamuyöstä hän soitti takaisin Banille ja otti tehtävän vastaan.

Syyrian sodan lopettaminen on kova tavoite. Ennen de Misturaa mahdotonta tehtävää yrit­tivät maailmanpolitiikan legendat Kofi Annan ja Lakhdar Brahimi. Molemmat erosivat vuo­rollaan turhautuneina.

Annan tunnetaan yhtenä YK:n kaikkien aikojen suosituimmista pääsihteereistä. Hel­mikuussa 2012 Syyrian-lähettiläänä aloittanut Annan laati kuusikohtaisen suunnitelman, jossa hahmoteltiin tie Syyrian rauhaan väliai­kaishallinnon avulla. Arabiliitto, Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska ja Britannia hyväksyivät ehdotuksen, joka tunnetaan Geneven julkilau­sumana.

Julkilausumasta puuttui kuitenkin mai­ninta Syyrian presidentin Bašar al-Assadin roolista siirtymävaiheessa. Yhdysvallat tulkitsi suunnitelman vaativan Assadin eroa, mutta Venäjä oli eri mieltä. Päätös rauhansuunni­telman täytäntöönpanosta kaatui lopulta YK:n turvallisuusneuvostossa, ja Annan erosi.

Lähi-idässä vuosikymmeniä työskennellyt Brahimi puolestaan keskitti voimansa yhte­näisyyden luomiseen YK:n turvallisuusneu­vostossa, mutta Venäjä ja Kiina jatkoivat pää­töslauselmien torjumista veto-oikeudellaan. Brahimi sai hädin tuskin koolle kansainvälisen Geneve II -rauhankonferenssin, jossa neuvot­telut kariutuivat alkuunsa.

De Misturalla oli siis isot saappaat täytettä­vänään. Tilanne oli tukala myös siksi, että ääri-islamistisen Isis-järjestön raakuudet varastivat alusta alkaen huomion rauhanvälitykseltä. Isi­sin kukistamisesta tuli kaikkien prioriteetti. De Mistura muistutti, että se onnistuu vain lopettamalla Syyrian sota.

»Ratkaisun löytymiseksi pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Pyörä on Geneven julkilau­suma, ja sitä on nyt työnnettävä eteenpäin», hän sanoi haastattelussa YK:n verkkosivuilla viime heinäkuussa.

Staffan de Misturaa on kuvailtu kekseliääksi ja luovaksi diplomaatiksi. Hän pitää itseään »kroonisena optimistina». Ruotsalais-italia­lainen otti edeltäjistään poiketen etäisyyttä YK:sta ja etsi ratkaisua ruohonjuuritasolta, syyrialaisten keskuudesta.

Hän aloitti kaikkein vaikeimmasta päästä, raskaiden taisteluiden kurittamasta Alep­posta. De Mistura halusi Aleppoon tulitauon kaupunginosa kerrallaan. Maan ikonisim­man kaupungin rauhoittumisen piti avata tie humanitaariselle avulle ja tuoda toivoa muil­lekin alueille.

Kun de Mistura lähestyi jokaista Vapaan Syyrian armeijan ryhmittymää erikseen, kapi­nalliset epäilivät häntä jakolinjojen repimi­sestä heidän riveihinsä. Hallituskin vihastui de Misturan ehdotuksesta, josta se tiettävästi sai kuulla ensimmäisen kerran uutisista. Ministerit ihmettelivät, miksi de Mistura heiltä kysymättä oli aloittamassa paikasta, jossa he olivat voitolla.

De Misturan välit oppositioon tulehtuivat kuluvan vuoden helmikuussa, kun hän tiedo­tustilaisuudessa sanoi, että Assad on osa rat­kaisua sodan lopettamiseksi. Myös Yhdysvallat moitti de Misturaa kommentista.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch puolestaan syytti lähettilästä siviilien kärsi­myksen laiminlyönnistä, kun tämä keskittyi »pysäyttämään aseistautuneita ihmisiä ampu­masta toisiaan». Oppositioryhmittymä Syyrian kansallinen neuvosto puolestaan vaati de Mis­turaa keskittymään hallituksen ilmaiskujen lopettamiseen. Hän yrittikin, mutta tuloksetta.

»Välillä tunnen itseni lääkäriksi, joka yrittää pitää potilasta elossa, mutta pystyy ainoastaan vähentämään tämän tuskaa», de Mistura sanoi heinäkuussa Guardian-lehden haastattelussa.

Alkusyksystä de Mistura perusti neljä työ­ryhmää, joiden tavoitteena on saattaa asian­tuntijat ja sodan syyrialaiset osapuolet yhteen päättämään käytännön asioista: turvallisuu­desta, sotilasasioista, politiikasta ja julkisista palveluista.

Aloitteellaan de Mistura sai kuin saikin aikaan jotain poikkeuksellista. Syyrian kansal­linen neuvosto ja 75 aseistautunutta ryhmitty­mää vastustivat hänen ehdotustaan lausun­nossa, jota kuvaillaan heidän yhtenäisimmäksi kannanotokseen koko sodan aikana.

Myös Annan ja Brahimi epäonnistuivat lopettamaan väkivaltaisuudet. Heitäkin syytet­tiin Assadin kanssa veljeilystä vain siksi, että he edes puhuivat hallitukselle. Kuitenkin arvos­telu de Misturaa kohtaan on ollut rankinta.

De Misturan ponnistukset ovat korostaneet, kuinka tärkeää olisi ratkaista kysymys Assadin asemasta sodan lopettamiseksi. Erityislähet­tilään optimismi on koetuksella, mutta toivoa on vielä ripaus.

Ulkovaltojen mielipiteet Assadista näytti­vät lientyvän lokakuun lopulla, kun Yhdysval­lat, Venäjä, Iran, Saudi-Arabia ja joukko muita maita kokoontuivat Wienissä. Tällä kertaa Yhdysvallat ei aiempien Syyria-kokousten tapaan estänyt Iranin osallistumista, mikä lie­nee suurin edistys de Misturan aikana. Syyrian hallitusta ja oppositiota ei kutsuttu mukaan.

Kokouksen alla Yhdysvallat sanoi, ettei se enää vaadi Assadin »välitöntä» eroa. Iran ja Venäjä eivät enää pidä Assadin vallassa pysy­mistä välttämättömyytenä pitkällä aikavälillä, vaikka tukevatkin Assadia entistä vahvemmin sodassa. Siirtymähallintoa, johon kuuluu sekä opposition että hallituksen edustajia, pidetään mahdollisena.

Jos ulkovallat pääsevät Assadin roolista yhteisymmärrykseen, suuremmaksi ongel­maksi saattaa muodostua hallituksen ja oppo­sition jääräpäisyys, joka tukahduttaa kaikki keskustelut. Sitten hallitus ja oppositio pitäisi vielä saada sopimaan ja antamaan anteeksi vii­den vuoden aikana tehtyjä sotarikoksia.

Staffan de Misturan harteilla on musertava taakka.

Kirjoittaja on sotaan ja konflikteihin erikoistunut toimittaja.

Lähteet: Carnegie Endowment for International Peace, Foreign Policy, Guardian, Reuters, Brookings, Global Public Policy Watch, International Crisis Group, Al-Monitor.