Tulevaisuuden sodankäyntiä ja oikotie paratiisiin
Julkaistu: 2.12.2016
Alex Gibney: Zero Days. Dokumenttielokuva. Yhdysvallat 2016.
Vuosina 2009–2010 Natanzin ydinlaitoksen tietojärjestelmiin levisi haittaohjelma, joka hidasti väliaikaisesti Iranin ydinaseohjelmaa. Ohjelma kiihdytti uraanin rikastuksessa käytettyjen sentrifugien pyörimisnopeutta, kunnes ne tuhoutuivat.
Yksikään valtio ei ole tunnustanut kehittäneensä ohjelmaa. Stuxnetin koodissa herätti huomiota koodin edistyksellisyys. Virustutkijoille oli selvää, että ohjelman takana oli jokin valtio tai valtioita, Zero Days -dokumentin mukaan Yhdysvaltojen ja Israelin tiedustelupalvelut.
Stuxnet oli elokuvan valossa vain osa laajempaa kybersuunnitelmaa, jonka avulla voitaisiin kaataa kokonaisen valtion infrastruktuuri. Elokuva onnistuu pohtimaan kybersodan keinoja ja sodankäynnin määritelmiä lankeamatta salaliittoteorioiden maalailuun.
Norjalaisen Paul Refsdalin dokumenttielokuva seuraa itsemurhapommittajiksi haluavien nuorten miesten elämää Syyriassa. Katsoja etsii heistä jo valmiiksi jotain epätoivoista, piilotettua traumaa tai uskonnollista fanatismia, joka selittäisi äärimmäisen teon. Onneksi miehet ovat erilaisia, eikä helppoja selityksiä löydy.
Päällimmäiseksi tunteeksi jää kohtalonusko. Miltei jokaisessa lauseessa miehet toistelevat jumalan olevan kaiken takana. Jumala antaa heille voimaa, tekee heistä marttyyreitä, päästää paratiisin ylimmälle tasolle. Omalla tahdolla ei tunnu olevan merkitystä.
Yhdessä kohtauksessa paljastuu, että miehet ovat pelinappuloita. Joku muu päättää siitä, missä ja milloin heidän tulee painaa pommin laukaisunappia, dugmaa. Se ei ole jumala.
Teemu Tammikko
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija.
Elokuva esitetään DocPoint-elokuvafestivaalilla Helsingissä tammikuussa.
Paul Refsdal: Dugma: The Button. Dokumentti- elokuva. Norja 2016.