Skip to main content

Valvonnan pauloissa

Valvonnan pauloissa

Kansalaisten massavalvonnasta on tullut parin viime vuoden aikana eurooppalaisten arkea. Samalla tiedusteluviranomaisten valvontaa on höllennetty.

Teksti Anna Saraste

»Uhka on korkein mahdollinen, ja me olemme sen kohteena», Ranskan pääministeri Manuel Valls kertoi rans­kalaisille toimittajille syyskuussa.

»Tiedustelupalvelut ja poliisi estävät iskuja, jäljittävät terroristeja ja hajottavat hei­dän verkostojaan nyt päivittäin.»

Ranskan ja Belgian terrori-iskut ovat muut­taneet kahden viime vuoden aikana Euroopan valtioiden suhtautumista tiedusteluun. Tie­dustelutoimintaa ja -lainsäädäntöä on uudistettu kaikissa Keski-Euroopan maissa. Tiedus­telun painopiste on siirtynyt tehdyistä rikok­sista niitä suunnittelevien tahojen valvontaan.

Ranskan parlamentti hyväksyi ylivoimai­sella enemmistöllä erittäin laajat tiedustelu- ja valvontaoikeudet maan turvallisuusviran­omaisille toukokuussa 2015.

Lain mukaan Ranskan teleyritysten pitää kerätä ja analysoida verkostaan kaikkien käyt­täjien metadataa. Viestin sisältö ei käy ilmi metadatasta, mutta siitä voidaan luoda hyvin tarkkoja henkilöprofiileja selvittämällä, keihin kohde on yhteydessä ja millaisia hakuja hän tekee internetissä. Metadata kertoo viestin lähettäjän ja vastaanottajan lisäksi esimerkiksi viestin koon ja lähetysajan.

Ranskassa yritysten tulee raportoida turval­lisuusviranomaisille, jos ne havaitsevat tällai­silla kriteereillä epäilyttävää toimintaa.

»Aikaisemmin meille tuli kohdistettuja valvontapyyntöjä. Viime vuoden lakiuudis­tus tarkensi pelisääntöjä», sanoo teleoperaat­tori Orangen viestintäpäällikkö Tom Wright puhelimitse Pariisista.

Meta- ja paikannusdatan avulla tiedusteluviranomaiset voivat teoriassa seurata reaaliajassa kaikkien ranskalaisten internetin ja mobiilisovellusten käyttöä – siis vaikkapa jokaista sähköpostia, WhatsApp-viestiä ja Google Maps -hakua, joka tehdään Ranskan verkossa.

Yksityisyyden suojaa puolustavat järjestöt varoittavat, että laajennetuilla valvontaoikeuk­silla voisi olla vaarallisia seurauksia kansalaisoikeuksista piittaamattoman hallinnon käsissä.

»Laki esiteltiin vastauksena Charlie Hebdon toi­mitukseen tehdyille iskuille, mutta se sallii viran­omaisten kerätä ja varastoida metadataa aivan tavallisista kansalaisista ja taloudellisesti merkit­tävistä kohteista», sanoo vanhempi analyytikko Estelle Massé digitaalisiin oikeuksiin keskitty­västä kansainvälisestä Access Now -järjestöstä.

Edward Snowden paljasti jo vuonna 2013, että Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvi­rasto NSA kerää ja varastoi miljoonien tavallis­ten internetin käyttäjien metadataa. Samana vuonna The Washington Post raportoi, että yhdek­sän kymmenestä NSA:n tallentamasta ja Snow­denin vuotamasta yli 10 000 henkilöprofiilista sisälsi metadatan lisäksi kohteen yksityisiä valokuvia ja viestinvaihtoa.

Massén mukaan massavalvonnasta on vai­kea keskustella kriittisesti nykyisessä poliitti­sessa ilmapiirissä. Hän pitää massavalvontaa tehottomana tapana uhkien tunnistamiseen. Yksi osoitus tehottomuudesta olivat Pariisin tuhoisat terrori-iskut marraskuussa 2015 val­vonnan käynnistämisen jälkeen.

Massavalvonnan sijaan turvallisuusviran­omaiset olisivat voineet Massén mukaan kes­kittyä terroristiyhteyksistä epäiltyjen henki­löiden kohdennettuun valvontaan.

»Viranomaisilla oli siihen kaikki tarvittava tieto. Sen sijaan jatkettiin datan keräystä suu­rella volyymilla.»

Saksassa lokakuussa hyväksytty laki antaa Saksan ulkomaan tiedustelupalvelulle BND:lle vapaat kädet seurata tietoliikennettä ja kerätä dataa kaikista Saksan maaperällä kulkevista tietoliikennekaapeleista. Maailman suurin tie­toliikennekaapelien solmukohta, niin kutsuttu De-Cix, sijaitsee Frankfurtissa.

Saksa on toistaiseksi välttynyt suurilta terrori-iskuilta. Maa on varautunut torjumaan erityisesti Lähi-idästä palaavien Isis-taisteli­joiden uhkaa.

BND seuloo etenkin maan rajojen ulkopuo­lelta tulevaa tietoliikennettä. Uutta lakia vas­tustaneen Digitalcourage-järjestön tiedottaja Rena Tangens muistuttaa, että ulkomaisia ja kotimaisia datapaketteja on kuitenkin liki mahdotonta erottaa toisistaan tietoliikenne­kaapeleissa. Digitalcourage puolustaa kansa­laisten digitaalisia perusoikeuksia, kuten yksi­tyisyyden suojaa ja viestinnän vapautta.

Tangens ei myöskään usko, että massaval­vonnan avulla tavoitetaan terroristeja.

Eurooppalaisia malleja

Ranska. Teleoperaattorit keräävät tietoliikenteestä massoittain metadataa ja ilmoittavat epäilyttävistä tapauksista tiedusteluviranomaisille. Viranomaisilla on mahdollisuus myös laajaan kohdennettuun valvontaan näppäimistöä seuraavilla keylogger-ohjelmilla ja salakuuntelulla. Kansallinen komissio valvoo tiedustelua ja antaa suosituksia.

Britannia. Parlamentti hyväksyi marraskuussa lain, joka antaa viranomaisille entistä laajemmat valtuudet kansalaisten seurantaan verkossa. Laki antaa viranomaisille oikeuksia hakkeroida päätelaitteita ja velvoittaa palveluntarjoajat säilömään asiakkaidensa tietoja vuoden ajalta.

Saksa. Ulkomaan tiedustelupalvelu BND saa kerätä kaiken Saksan kautta kulkevan tietoliikenteen ja varastoida sen. Parlamentti valvoo jälkikäteen tiedustelupalvelun toimintaa.

Sveitsi. Tiedustelupalvelu NDB sai syksyllä oikeuden epäiltyjen henkilöiden kohdennettuun valvontaan. Lupa on haettava tapauskohtaisesti etukäteen tuomioistuimelta ja hallitukselta.

Suomi. Valmisteilla on uusi tiedustelulainsäädäntö. Rajat ylittävän tietoliikenteen valvonta toisi suomalaisten viestinnän tiedustelun piiriin. Kohdennettuun valvontaan tarvitaan toistaiseksi tuomioistuimen päätös.

»Iskuja suunnittelevat tahot tietävät, että tietoliiken­nettä valvotaan laajamittaisesti, joten he käyt­tävät muita tapoja ja kanavia viestiä toistensa kanssa.»

Valvonnalta voi suojautua esimerkiksi vahvaa salausta käyttävillä ohjelmilla tai vies­timällä internetin niin kutsutussa pimeässä verkossa.

Saksan sisäministeriöstä kiistetään, että uudella tiedustelulailla haluttaisiin valvoa Saksassa oleskelevia henkilöitä.

»Kyseessä on ulkomaille suuntautuva laki, joka tehostaa ulkomaalaisten valvontaa», ministeriön tie­dottaja Sonja Kock painottaa.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä myös saksalaisten valvonta laajenee todennäköi­sesti huomattavasti. Sisäministeri Thomas de Maizière ilmoitti syksyllä toisesta lakiesityksestä, joka laajentaa videovalvontaa jul­kisilla paikoilla sekä sallii automaattisen kas­vojentunnistuksen esimerkiksi lentokentillä ja juna-asemilla. Uudistus lisää kansalaisten biometristä eli fysiologisiin piirteisiin perus­tuvaa valvontaa.

»Rikospoliisin on kehityttävä teknologisesti pidemmälle myös biometrian saralla. Tavoit­teena on, että ohjelmistot tunnistavat kasvoja yhtä luotettavasti kuin heidän sormenjäl­kiään», Sonja Kock kertoo.

Kaikki Euroopan maat eivät ole lähteneet mukaan massavalvontaan. Esimerkiksi Sveitsin tiedustelupalvelu NDB sai syyskuisessa kansanäänestyksessä oikeuden tiedustella vain koh­dennetusti terroriepäiltyjen tietoliikennettä.

Sveitsin tiedustelupalvelun on tehtävä jokaisesta epäillystä esitys hallitukselle ja tuo­mioistuimelle, jotka myöntävät yhdessä luvan tiedusteluun. Aikaisemmin NDB joutui tukeu­tumaan epäiltyjen seurannassa ulkomaisten turvallisuuspalvelujen apuun.

Kölnin lentokentällä testattiin marraskuussa vartaloskannereita, joita turvallisuusviranomaiset ja lentoyhtiöt kehittävät yhteistyössä.

Kölnin lentokentällä testattiin marraskuussa vartaloskannereita, joita turvallisuusviranomaiset ja lentoyhtiöt kehittävät yhteistyössä.

Suomessa valmistellaan parhaillaan uutta lakia siviili- ja sotilastiedustelusta. Myös Suomessa tiedusteluviranomaiset ovat val­tuuksien puuttuessa joutuneet turvautu­maan toistaiseksi ulkomaisten kumppanien apuun.

Uusi laki antaisi tiedusteluviranomaisille oikeuden seurata rajat ylittävää tietoliiken­nettä sekä seuloa ja kerätä siitä hakukriteerien avulla esiin epäilyttäviä viestejä.

»Viranomaisten toimivaltuudet perustuvat nykyisin yksilöitävissä olevaan rikosepäilyyn. Uudella lailla halutaan ehkäistä ennalta kan­salliseen turvallisuuteen kohdistuvia vakavia uhkia», sanoo sisäministeriön määräaikainen poliisijohtaja Petri Knape.

Näihin uhkakuviin kuuluvat esimerkiksi terrorismi ja vieraiden valtioiden tiedustelu­toiminta.

»Turvallisuusympäristöön ovat vaikutta­neet viime vuosina Syyrian kriisi, sieltä palan­neet vierastaistelijat, maahanmuutto ja Kri­min tapahtumat», Knape kuvailee.

Viranomaisten verkkoon voisi datan seu­lonnasta huolimatta joutua tavallisten suo­malaisten viestiliikennettä. Journalistiliiton lakimiehen Jussi Salokankaan mukaan mas­savalvonta voi vaikeuttaa toimittajien työtä, jos myös toimittajien viestintä päätyy viran­omaisten käsiin.

»Tietolähteinä toimivat henkilöt voivat alkaa pelätä viestimistä toimittajien kanssa, jos viestien sisältö ei ole täysin turvattu urkin­nalta», Salokangas sanoo.

Uuden tiedustelulain säätämiseksi saa­tetaan joutua muuttamaan perustuslain 10. pykälää yksityisyyden suojasta. Sen mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Oikeusministeriön asettaman työryhmän mukaan viestin salaisuutta tulisi voida rajoittaa jo ennalta yhteiskunnan turvallisuutta vaaranta­vien rikosten torjunnassa. Asia on eduskunnan käsittelyssä.

Salokangas pelkää, että tiedustelulain laveampia valtuuksia joudutaan katumaan myöhemmin.

»Emme voi tietää, millainen hallitus Suo­messa on kymmenen vuoden päästä ja käyt­tääkö se tiedusteluvaltuuksia vastuullisesti», hän sanoo.

Sisäministeriön Knapen mukaan lain val­mistelussa on kuitenkin pidetty periaatteena, että oikeuslaitos ja parlamentti valvovat tie­dustelutoimintaa sekä oikeudellisesta että tar­koituksenmukaisuuden näkökulmasta.

»Lähtökohtana on, että esimerkiksi toi­mittajien lähdesuojaa ei rajoitettaisi uudella lailla.»

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on tiedustelua koskevissa päätöksissään koros­tanut mahdollisuutta valvoa tiedusteluviranomaisia parlamentaarisesti. Esimerkiksi Saksassa tehtävää hoitaa parlamentaarinen kontrollivaliokunta. Uuden BND-lain astuttua voimaan parlamentti voi valvoa tiedustelun laillisuutta lähinnä jälkikäteen.

Ranskassa tiedusteluviranomaisia valvoo yhdeksän hengen kansallinen komissio, johon kuuluu sekä kansanedustajia että tuomareita. Vuoden 2015 syyskuusta lähtien tiedusteluviranomaisten ei ole tarvinnut hakea komis­siolta tiedustelulupaa etukäteen, vaan komis­sion tehtävä on muuttunut neuvoa-antavaksi.

Vain erityistapauksissa, kuten toimittajien tai talousvaikuttajien viestintään kohdistu­vassa tiedustelussa, komissio saa luettavakseen yksityiskohtaiset raportit siitä, miten tietoja kerättiin.

Kirjoittaja on Saksassa asuva vapaa toimittaja.