Skip to main content

Vuonna 2024

Vuonna 2024

Miltä maailma näyttää, kun Suomen seuraavan tasavallan presidentin kausi päättyy vuonna 2024? Ulkopolitiikka kysyi ehdokkailta, mitä suurvaltasuhteilta on odotettavissa sekä mitkä paikat EU:n ja Suomen tulisi ottaa maailmanpolitiikassa.

Teksti Janne Salomaa & Laura Myllymäki

Kuvat Hans Eiskonen

Arvovaltajohtaja

Euroopan kannalta keskeinen kysymys on, mitä Afrikassa tapahtuu, sanoo sdp:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen.

”Afrikkaan on syntymässä entistä suurempi joukko ihmisiä, joilla ei ole mitään tulevaisuuden näkymää. Kehitysyhteistyössä pitäisi siksi koota EU-maiden voimavarat yhteen niin, että ihmisiä autettaisiin löytämään koulutus ja työpaikka ja satsattaisiin kestävään kehitykseen.”

Haatainen toivoo, että EU olisi yhtenäinen, menisi eteenpäin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja loisi myös vahvemman sosiaalisen ulottuvuuden Euroopan sisällä.

Presidentin pitää Haataisen mielestä ottaa arvovallallaan voimakas kanta eriarvoistumiseen, jota hän pitää suurimpana turvallisuusuhkana Suomessa ja Euroopassa. ”Ilmaston lämpeneminen lisää köyhyyttä ja pakolaisuutta, siksi Pariisin ilmastosopimuksen toteuttaminen on tulevien vuosien olennaisin tavoite.”

Suurvaltojen suhteet ovat nyt jännitteiset, sotilasmenoja kasvatetaan ja kilpavarustelun uhka on olemassa. ”On paljon kehityskulkuja, jotka heikentävät hallittavuutta. Siksi pitäisi keskittyä yhteistyöhön, jota tehdään YK:n ja kauppasopimusten kautta, ja vähentää näin uhkia.”

Haatainen toteaa, että kehitys riippuu suurvaltojen johtajista. Kiina on vahvistanut taloudellista vaikutusvaltaansa globaalisti, Venäjä haluaa pönkittää suurvalta-asemaansa ja Yhdysvalloissa Donald Trump on kyseenalaistanut järjestelmiä, jotka voisivat tuoda vakautta.

”Toivoisin, että suurvallat näkisivät vastuunsa suurissa globaaleissa kysymyksissä kuten ilmastonmuutos, konfliktien hallinta ja köyhyyden vähentäminen.”

Näitä ehdokkailta kysyttiin

Näitä ehdokkailta kysyttiin

  1. Minkälaiseen suuntaan arvioitte suurvaltasuhteiden kääntyvän seuraavan presidenttikauden aikana vuoteen 2024 mennessä talouden, politiikan ja sotilaallisen voimankäytön alueilla?
  2. Minkälainen asema EU:lla on silloin maailmanpolitiikassa? Entä Suomella?
  3. Mihin tasavallan presidentin tulisi ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan? Millä keinoilla?
Pariisin ilmastosopimuksen toteuttaminen on tulevien vuosien olennaisin tavoite.

Tässä tilanteessa Suomen presidentin olisi pidettävä esillä lisäksi rauhan rakentamista, ympäristökysymyksiä ja koulutukseen sekä tasa-arvoon satsaamista. Niissä Suomi on perinteisestikin ollut vahvoilla.

”Keskeistä on myös Itämeren alueen vakaa kehitys. Hyvistä naapurussuhteista tulee huolehtia, mutta samalla viestiä, että olemme osa EU:ta.”

Aloitteellinen arvojohtaja

Jos kaikki sujuu niin kuin vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto toivoo, Itä-Ukrainaan on vuonna 2024 löytynyt ratkaisu Minskin sopimuksesta. Aluetta koskevien sanktioiden poistolla olisi merkitystä Suomen idänkaupan ja lähialueiden yhteistyön kannalta. Sen sijaan Krimistä voi jäädä jälkeen paljon pidempi varjo.

Suurvallat joutuvat tekemään yhteistyötä globaaleissa kriiseissä. Siinä YK:n turvallisuusneuvosto on Haaviston mukaan edelleen keskeinen foorumi.

Tilanne Yhdysvalloissa on kuitenkin sekava. Pahimmillaan se voisi päättyä siihen, että Donald Trump joutuu luopumaan tehtävästään presidenttinä.

Suurvalloilla on kuitenkin yksi selkeä yhteinen huolenaihe: Pohjois-Korea ja ydinaseiden leviäminen. Toisaalta Pohjois-Korean naapurit Venäjä ja Kiina pyrkivät vastustamaan Yhdysvaltojen vaikutusvallan kasvua Korean niemimaalla.

EU kulkee kahta rinnakkaista polkua: syvenevän integraation ja kansallisvaltioiden polkua. ”Uskon, että Saksan, Ranskan ja muiden integraatiomyönteisten maiden johdolla EU kehittyy myös turvallisuusyhteisönä ja jonkin verran puolustusyhteisönä seuraavan kuuden vuoden aikana. Suomen pitäisi kuulua tähän joukkoon.”

Mehän olemme vain niin vahvoja kuin mikä yhteinen kokemuksemme Suomesta on.

Suomen pitäisi olla aktiivinen kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa. Hän kuvaa Suomen perinteistä asennetta maailmapolitiikassa ”Itämeren rantakalliopolitiikkana”, jossa katsotaan vain oman turvallisuuden suuntaan. Sen sijaan Suomen pitäisi tehdä aloitteellista ulkopolitiikkaa. Esimerkiksi Minskin sopimuksen ”boostaaminen” olisi Haaviston mielestä hyvä tapa.

Suomen presidentti on arvojohtaja myös Haavistolle. ”Mehän olemme vain niin vahvoja kuin mikä yhteinen kokemuksemme Suomesta on. Siihen voi presidentti tavattomasti vaikuttaa.”

Valtaoikeuspresidentti

Kiina lisää taloudellista toimeliaisuuttaan, Yhdysvallat ajaa Trumpin johdolla reilumpaa maailmankauppaa ja Venäjäkin pyrkii lisäämään toimeliaisuuttaan. Näin toteaa perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaari.

”Venäjä ja Kiina tulevat todennäköisesti lähentymään.  Hyvää on, että Trump ja Putin ovat jo päässeet jostakin keskustelemaan, koska Syyriassa on päästy eteenpäin. Uskon myös, että Pohjois-Korean osalta suurvallat pääsevät yhteisymmärrykseen.”

Huhtasaaren mielestä terve jännitys säilyy, mutta liikaa vastakkainasetteluja ei synny. Hän uskoo, että puolustusbudjetteja todennäköisesti kasvatetaan eri puolilla maailmaa.

”Ei EU:ta kunnioiteta maailmassa sillä lailla kuin EU itse kuvittelee”, Huhtasaari sanoo. Hänen mielestään suurvallat päättävät asioista.

Huhtasaari kokee, että mitä enemmän EU:lle siirretään valtaa – ja jos Suomi on EU:ssa – sitä vähemmän Suomella on vaikutusvaltaa. ”EU-kriittisyys vain lisääntyy Euroopassa. Jos EU on löyhä itsenäisten valtioiden liitto, se voi tehdä hyviä asioita. Vastustan vain sitä, että EU:sta tehdään väkisin liittovaltio.”

Haluaisin, että presidentin valtaoikeuksia lisättäisiin esimerkiksi palauttamalla oikeus hajottaa eduskunta.

Huhtasaaren mielestä parasta puolustuspolitiikkaa on hyvä ulkopolitiikka. ”Presidentin tulee pitää hyvät suhteet suurvaltoihin ja naapurivaltioihin ja vaikuttaa siihen, että Suomi saa lisää vientiä.”

Huhtasaaren mukaan ”haitalliset kansainväliset sopimukset” pitää torjua. ”Haluaisin, että Suomi peruisi Ottawan miinasopimuksen. Neuvottelisin myös uudelleen Suomen osalta Pariisin ilmastosopimuksen. Lisäksi haluaisin pysäyttää Suomelle haitallisen maahanmuutto- ja EU:n liittovaltiokehityksen.”

Huhtasaaren mielestä presidentti pystyy arvojohtajana luomaan painetta. Hän haluaisi, että presidentin valtaoikeuksia lisättäisiin esimerkiksi palauttamalla oikeus hajottaa eduskunta.

Välittäjähenkilö

Jos eurooppalaiset johtajat eivät pysty täyttämään Yhdysvaltain jättämää valtatyhjiötä, olemme tuuliajolla. Näin katsoo vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen.

Hän kuitenkin kiistää, että tilanne näyttäisi vuonna 2024 epätoivoiselta. Olennaista hänen mielestään on, pystyvätkö Euroopan johtajat aloittamaan dialogin esimerkiksi Kiinan ja Venäjän kanssa pakolaiskysymyksestä ja ilmastonmuutoksesta.

Haasteina Kyllönen pitää nälkää, vesiongelmaa ja ilmastonmuutosta. ”Ne ovat kaiken laajemman keskustelun ulkopuolella.”

Päättäjien pitäisi myös estää uusien talous- ja rahakuplien syntyminen. Kyllönen puhuu jopa pinnan alla kytevästä uudesta talouskriisistä. Hän sanoo, että sotilaallisessa voimankäytössä saatetaan nähdä ”voimainkoettelua”, jos nykylinja jatkuu.

”EU:lla ei ole rohkeutta olla maailmanrauhan esitaistelija, vaikka rauhan Nobel EU:lle myönnettiin vuonna 2012”, hän sanoo.

Hän kuitenkin uskoo, että unioni havahtuu rauhantyön ja sovittelun merkitykseen: ”Toivottavasti siihen ei tarvita mitään hurjia luonnonkatastrofeja.”

Kyllösen mielestä Euroopan tai Suomen ei pitäisi tehdä Venäjän suhteen virhettä siitä, että dialogia ei käydä. ”Nousee sellaista tiettyä kylmän sodan ajan henkeä, jossa jokainen käpertyy omaan nurkkaansa.”

Tuntuu, ettei ole oikein mitään tahoa, joka haluaisi keskustelua avata.

Natoon Kyllönen ei Suomea halua. Sotilasliittoon kuuluminen kasvattaisi hänen mielestään uhkia. Hänen mielestään Suomi voisi parhaiten tehdä rauhantyötä siviilikriisinhallinnassa.

Tasavallan presidentin pitäisi toimia välittäjänä Suomen ja muiden maiden yhteistyön rakentamiselle sekä edistää ajatusta Suomesta rauhanrakentajana. ”Välittäjähenkilö” tosin ei toimi yksin: ”Presidentillä pitäisi olla ensin hyvä luottamus maan hallituksen ja eduskunnan kanssa.”

Jos Kyllöseltä kysytään, Suomen ulkopolitiikan laajaksi linjaksi voisi ottaa siltojen rakentamisen – vaikka Venäjän suuntaan. ”Juuri nyt tuntuu, ettei ole oikein mitään tahoa, joka haluaisi keskustelua avata.”

Suomen kasvot

Transatlanttisissa suhteissa on kysymysmerkkejä, kun taas Venäjän ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa on pyrkimystä parannukseen, sanoo istuva presidentti Sauli Niinistö. Hänen mukaansa Venäjä on joissain asioissa osoittanut yhteistyöhalukkuutta myös EU:n kanssa.

Niinistö ottaa esiin vanhan ajatuksen yhteisestä vihollisesta. Hänelle talous olisi globaali yhdentäjä – ja ilmastonmuutos yhteinen, globaali paha.

EU:n aseman täytyy olla nykyistä painavampi vuonna 2024, Niinistö katsoo. Hän uskoo, että EU:n turvallisuusyhteistyö vahvistaa EU:n painoarvoa muutoinkin.

”Minulla on ollut sellainen retorinen kysymys, että mikä on sellainen unioni, joka ei turvaa kansalaistensa elämää ja olemista.”

EU:n vahvistuminen tarkoittaa hänelle sitä, että unioni otetaan täysimääräisesti huomioon, kun maailman kysymyksiä ratkaistaan. ”EU on nyt sivuroolissa Syyriassa ja Pohjois-Koreassa.”

Hän ei kuitenkaan aseta aikataulua sille, mitä konkreettisia asioita rakenteellisessa yhteistyössä eli EU:n puolustusyhteistyössä pitäisi olla saavutettu vuoteen 2024 mennessä. Niinistö vertaa sitä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöhön: on edettävä askel kerrallaan.

Mikä on sellainen unioni, joka ei turvaa kansalaistensa elämää ja olemista.

Suomella on mahdollisuus toimia hyvin laaja-alaisesti, Niinistö katsoo. Hänen mukaansa Suomen rooli ymmärretään myös maailmalla – monet valtiojohtajat katsovat, että Suomen kanssa on mahdollista rakentaa laajaa yhteistyötä. Niinistö painottaa dialogia, niin EU:n ja Venäjän kuin Venäjän ja Yhdysvaltojenkin välillä.

Tasavallan presidentillä on muihin valtiojohtajiin nähden oma roolinsa: ”Kansainvälisissä suhteissa tietysti tarvitaan jotkut Suomen kasvot.”

Niinistön mielestä ulkopolitiikassa pitäisi saada kuntoon kansainvälinen sopimusjärjestelmä. Koska YK:n turvallisuusneuvosto ei toimi kunnolla, tarvitaan myös ”kasvokeskusteluja”. Tavoitteena hän pitää kuitenkin kansainvälisen sopimusjärjestelmän nostamista arvoonsa.

”Siinä kaikki kasvot ovat tärkeitä, kaikkien valtioiden kasvot.”

Pohjoismaiden unilukkari

Venäjän talous saattaa kehittyä jyrkästikin huonompaan suhtaan, koska maa jää teknologisesti jälkeen. Jos maa toimii rationaalisesti, Venäjä yrittää päästä yhteistyöhön Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa, mutta mikään ei osoita, että käänne tapahtuisi. Näin arvioi rkp:n presidenttiehdokas Nils Torvalds maailman tilaa vuonna 2024.

”Sotilaallisen voimankäytön osalta haluaisin kuitenkin uskoa, ettei tilanne mene huonompaan suuntaan eikä uusia Krimin ja Ukrainan kaltaisia tapauksia tule.”

Samaan aikaan Yhdysvaltojen suuntaa on vaikea arvioida. Maalla on stabiili hallinto, joka pitää laivan kurssilla huolimatta epästabiilista presidentistä, mutta politiikan ja talouden kehityksen osalta ei Yhdysvalloissakaan näytä hyvältä.

Torvalds arvioi, että kolmantena suurvaltana Kiina stabilisoi kansainvälistä tilannetta, koska ”maa on ennustettavampi kuin USA ja Venäjä”.

Veikkaukseni tällä hetkellä on, että brexit ei toteudu.

Torvalds ei usko brexitin toteutuvan. Britannian EU-eron peruuntuminen olisi hänestä hyväksi Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle. ”Jos eurooppalaiset valtiot ymmärtävät toimia yhdessä, Euroopasta voidaan kehittää voimakkaasti stabilisoiva tekijä kansainvälisessä politiikassa.” Se olisi Euroopalle myös taloudellinen etu..

Suomi voisi Torvaldsin mielestä vaikuttaa kokoaan enemmän rakentamalla eurooppalaista ja pohjoismaista yhteistyötä.

Presidentin pitäisi hänestä vaikuttaa erityisesti oman toimivaltansa puitteissa ulko- ja turvapolitiikkaan. Vaalikampanjassaan Torvalds on profiloitunut Naton kannattajana.

”Presidentillä on myös tärkeä rooli nostaa tasavallan unilukkarina keskusteluun asioita, joissa puoluepoliittinen koneisto ei pysty tai halua olla aktiivinen”, Torvalds sanoo. Hänestä Suomen presidentti voisi myös toimia muiden Pohjoismaiden unilukkarina ja edistää Pohjoismaiden aktiivista roolia EU:ssa.

Puheenaiheiden nostaja

Venäjä tuskin kuuden vuoden aikana olennaisesti muuttaa linjaansa, arvioi keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen. Sen sijaan Yhdysvallat saattaa seuraavien presidentinvaalien jälkeen kääntyä kohti yhteistyötä. Kiina säilyttää luultavasti yhteistyöhalukkuutensa.

Jos Yhdysvaltojen politiikassa tapahtuu muutos, se vaikuttaa todennäköisesti eniten kauppasuhteisiin EU:n kanssa. Yhdysvaltojen suhde Venäjän kanssa pysyy luultavasti lähivuosina jähmeänä ja epäluuloisena Venäjän väitetyn vaalivaikuttamisen takia.

Maailman kauppapolitiikassa EU voisi olla hallitsevassa roolissa, Vanhanen sanoo. Afrikan suhteen EU:lla on mahdollisuus olla aktiivisin toimija maailmassa. ”Toivon myös, että Intia, Kiina ja Japani kokisivat Euroopan tärkeimmäksi partnerikseen. Suhteessa Lähi-itään taas pelkään, että EU:n asema ei vahvistu.”

Vanhanen toivoo, että EU keskittyisi ulkosuhteissaan muutamaan suureen kysymykseen: Ensimmäisenä Afrikkaan liittyviin asioihin – maahanmuuttoon, terrorismiin ja kehityskysymyksiin. Toisena ilmastonmuutokseen ja kolmantena aktiiviseen kauppapolitiikkaan.  ”Toivon, että myös Suomi laajentaa agendaa EU:ssa näiden globaalien kysymysten suuntaan ja jäntevöittäisi erityisesti Afrikka-politiikkaansa yhdessä muiden maiden kanssa.”

Toivon, että Suomi jäntevöittäisi erityisesti Afrikka-politiikkaansa.

Suomen pitäisi pystyä vaikuttamaan, ja Vanhanen haluaisi palauttaa globaalin ulottuvuuden Suomen ulkopolitiikkaan. ”Jotta olisi meillä puhevaltaa silloin, kun sitä meitä koskevissa asioissa tarvitsemme, meidän pitää väliaikoina olla kiinnostuneita myös muiden asioista.”

Presidentti voi vaikuttaa puheiden aihevalinnoilla, osallistumalla kansainvälisiin konferensseihin ja sillä, mihin hän tekee matkoja. Vanhanen katsoo, että presidentti ei ole kuitenkaan riippumaton toimijan, vaan presidentin tulee toimia tiiviisti ja koordinoidusti yhdessä koko ulkoasiainhallinnan kanssa.