Venäjän kouluttamat palkkasoturit tukevat Bosnian serbien itsenäisyyspyrkimyksiä, kertoi sarajevolainen Žurnal-verkkolehti viime tammikuussa. Lehden mukaan puolisotilaalliset joukot harjoittelevat Etelä-Serbiassa Venäjän perustamassa »humanitaarisessa keskuksessa».

Bosnian turvallisuusministeri Dragan Mektić vahvisti alkuvuonna, että maan viranomaiset tutkivat Serbian kunnia -nimistä puolisotilaallista ryhmittymää, mutta ei maininnut Venäjän osallisuutta. Huhut Venäjän osallisuudesta herättivät joka tapauksessa pelkoja uudesta konfliktista. Bosnian sisällissodassa 1990-luvulla kuoli 100 000 ihmistä.

Oxfordin yliopiston Kaakkois-Euroopan tutkimuskeskuksen johtaja Othon Anasta­sakis ei kuitenkaan pidä uutta aseellista selkkausta todennäköisenä. »Venäjällä ei ole syytä aloittaa sotaa Bosniassa», Anastasakis sanoo. Venäjä tukee hänen mukaansa Bosnian serbiseparatisteja osana valtakamppailua lännen kanssa.

Venäjä ja Yhdysvallat ovat tyystin eri linjoilla suhteessa Bosnian sisäisiin kiistoihin. Tätä kuvastaa hyvin niiden suhtautuminen Bosnian serbitasavallan presidenttiin Milorad Dodikiin.

Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasi Dodikin Bosnian vaalien kynnyksellä syyskuun lopussa. Kyseessä oli kahdeksas kerta, kun Putin osoitti tukensa serbitasavallan itsenäisyyttä kannattavalle Dodikille. Yhdysvallat puolestaan määräsi viime vuonna Dodikille talous-
pakotteita sen jälkeen, kun serbitasavalta uhmasi Bosnian perustuslakituomioistuimen päätöstä järjestämällä kansanäänestyksen kansallisen juhlapäivän säilyttämisestä.

Venäjän hallituksen tuki Bosnian serbiseparatisteille on suurvaltapolitiikkaa, sanoo tutkija Mark Galeotti Prahan kansainvälisten suhteiden instituutista IIR:stä. Venäjä uskoo, että kasaamalla vaikeuksia Balkanille se voi painostaa Euroopan unionin poliittisiin vaihtokauppoihin.

»Venäjä voi lopettaa separatistien tukemisen, jos Euroopan unioni suostuu Venäjän vaatimuksiin», Galeotti kertoo. Venäjälle mieluisat ehdot voisivat Galeottin mukaan olla talous­pakotteiden löysääminen tai tulevien kaasuputkihankkeiden hyväksyminen.

Demokratian puute sekä heikot talousnäkymät selittävät, miksi Länsi-Balkanin maat ovat joutuneet suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi, sanoo Pohjois-Carolinan yliopiston vieraileva tutkija Dimitar Bechev.

Alueen maat ovat Euroopan korruptoituneimpia, ilmenee Transparency Internationalin vuosittaisesta vertailusta. Ne olivat Euroopan hännillä myös Economist Intelligence Unit -tutkimuslaitoksen viimevuotisessa demokratiaindeksissä.

Länsi-Balkanilla on päättäjiä, jotka hyötyvät Venäjästä poliittisesti tai taloudellisesti. Tämä luo Venäjälle edellytyksiä puuttua alueen politiikkaan. »Lahjukset ovat usein syy, miksi poliitikot tekevät yhteistyötä Venäjän kanssa», sanoo Bechev.

Kreikka karkotti heinäkuussa kaksi venäläisdiplomaattia, joita hallitus syytti kreikkalaisten virkamiesten lahjomisesta. Lahjuksilla Venäjä pyrki estämään sovun syntymisen Makedonian nimikiistassa. Venäjä ei halunnut ratkaisua Kreikan ja Makedonian väliseen kiistaan, sillä sovun myötä Pohjois-Makedoniaksi nimettävä maa voisi hakeutua Naton ja EU:n jäseneksi.

Lisäksi poliitikot katsovat Venäjän suuntaan ideologisista syistä. Naton vastaiset kansallismieliset päättäjät useissa Balkanin maissa näkevät Venäjän liittolaisena, sanoo Bechev. »Venäjän edustamalle politiikalle on kysyntää Balkanilla», hän kertoo.

Venäjän hallitus on alkanut uskoa, että Venäjälle läheiset maat voivat olla hyödyllisiä Naton sisällä.

Venäjä vastustaa Naton laajentumista Balkanilla pikemminkin arvovaltasyistä kuin turvallisuuspolitiikan vuoksi, Bechev jatkaa. »Länsi-Balkanin maat ovat kaukana Venäjästä eikä niiden Nato-jäsenyys muodosta Venäjälle turvallisuusuhkaa», hän sanoo.

Venäjä yritti silti aktiivisesti estää Montenegroa liittymästä Natoon. Venäjän sotilas­tiedustelu GU osallistui lokakuussa 2016 epä­onnistuneeseen vallankaappausyritykseen Montenegrossa. Kaappauksen suunnittelijoiden tavoitteena oli nostaa valtaan Naton vastainen oppositioliittouma, Demokraattinen rintama.

Montenegron poliisi pidätti Serbian poliisin erikoisjoukkojen entisen johtajan sekä 19 muuta Serbian kansalaista epäiltynä vallan­kaappaus­yrityksestä. Montenegro liittyi Natoon puoli vuotta kaappausyrityksen jälkeen.

Venäjä kieltää osallisuutensa kaappausyritykseen. Kaappauksen serbialaiset suunnittelijat todistivat kuitenkin oikeudessa yhteyksistään Venäjään. Kahta venäläistä GU:n agenttia ei ole saatu oikeuden eteen, sillä he pakenivat Montenegrosta eikä Venäjä ole suostunut luovuttamaan heitä oikeudenkäyntiä varten.

»Montenegron vallankaappausyritys oli enemmänkin poikkeus kuin sääntö Venäjän ­politiikassa», Bechev sanoo lisäten, että operaatio oli kohtuuton riski Venäjälle. Hän uskoo kuitenkin, että sotilastiedustelupalvelun toimilla oli hyväksyntä Venäjän hallitukselta.

Mark Galeottin mukaan vallankaappaushankkeeseen sekaantuminen oli Venäjälle valtaisa epäonnistuminen, joka saattoi muuttaa Venäjän suhtautumista Balkanin maiden Nato-jäsenyyteen.

»Venäjän hallitus on alkanut uskoa, että Venäjälle läheiset maat voivat olla hyödyllisiä Naton sisällä. Se voisi kallistaa Naton valtatasapainoa Venäjälle edulliseen suuntaan», Galeotti kertoo. Hänen arvionsa perustuu luottamuksellisiin viranomaiskeskusteluihin. Virallisesti Venäjä vastustaa yhä Balkanin maiden liittymistä Natoon.

Mediavaikuttaminen on tuottanut ainakin osittaista tulosta, sillä Vladimir Putin on luotetuin ulkomainen valtiojohtaja Serbiassa. Putiniin luottaa 58 prosenttia serbialaisista, selviää Politika-sanomalehden maalikuussa teettämästä mielipidekyselystä.

Suoraa syy–seuraus-suhdetta Venäjän informaatiovaikuttamisen ja serbialaisten Venäjä-asenteiden välille ei kuitenkaan voi vetää. Serbian ja Venäjän suhteet ovat pitkään olleet läheiset, Galeotti muistuttaa.

Venäjän informaatiovaikuttamisen merkitys olisi vähäisempi ilman Serbian poliittisen johdon ja median myötävaikutusta, sanoo Bechev. »Serbiassa valtaapitävä Edistyspuolue ohjeistaa mediaa käsittelemään Venäjä-­suhteita, sillä se siirtää julkista keskustelua pois vaikeista päivänpoliittisista aiheista», hän kertoo.

Tämä pätee myös Bosniaan, jossa serbit ovat muita ryhmiä Venäjä-myönteisimpiä. Serbeistä 47 prosenttia pitää Venäjää Bosnian tärkeimpänä liittolaisena, selviää International Republican Institute -tutkimuslaitoksen viimevuotisesta mielipidekyselystä. Sen sijaan kroaateista ja bosniakeista vain murto-osa näkee Venäjän läheisenä liittolaisena.

Euroopan unionissa propagandan vastaisia toimia ohjaa Länsi-Balkanin strategisen viestinnän työryhmä. Unioni perusti työryhmän vuonna 2017 tutkimaan ja torjumaan informaatiovaikuttamista Balkanilla.

Länsi-Balkanin StratCom-työryhmään kuuluu neljä ihmistä. Työryhmä saa rahoituksensa strategisen viestinnän yksikön 800 000 euron budjetista, joka vastaa disinformaation vastaisista toimista myös Itä-Euroopassa, ­Etelä-Kaukasiassa sekä Lähi-idässä.

Politiikan tutkijat pitävät EU:n propagandan vastaisia toimia puutteellisina. Othon Anastasakisin mukaan EU:lla on vaikeuksia löytää tehokkaita vastatoimia Venäjän propagandalle. »Venäjä pelaa tätä peliä paljon paremmin kuin Euroopan unioni», hän sanoo.

Konrad Adeneur -säätiön raportissa kehotetaankin EU:ta tehostamaan Venäjän disinformaation vastaisia toimia Balkanilla. Raportti neuvoo tukemaan riippumatonta mediaa ja paikallisia faktantarkistuspalveluita.

Euroopan komissio myönsi viime syksynä 7,5 miljoonaa euroa median vapauden edistämiseen Länsi-Balkanilla. Kyseessä oli lisärahoitus yli kymmenen miljoonan euron hankkeelle, joka edistää itsenäisen journalismin toimintamahdollisuuksia.

Jaroslaw Wisniewski arvioi, että disinformaatiota on vaikea hillitä Balkanilla, koska paikalliset päättäjät levittävät tarkoituksella harhaanjohtavaa tietoa.

Euroopan unioni laajeni Länsi-Balkanilla viimeksi vuonna 2013, jolloin Kroatia liittyi unioniin. Serbia, Montenegro, Makedonia ja Albania ovat jäsenehdokasmaita, mutta EU-­komission mukaan laajentuminen Länsi-­Balkanilla on ajankohtaista aikaisintaan vuonna 2025.

Euroopassa on merkkejä laajentumisväsymyksestä, sanoo tutkimusjohtaja Othon Anastasakis Oxfordin yliopistosta. Hänen mukaansa Britannian EU-ero sekä epädemokraattisesti toimivat hallitukset Unkarissa ja Puolassa latistavat laajentumishaluja.

»Yksikään EU-maa ei ole innostunut ottamaan uusia jäsenvaltioita», Anastasakis toteaa.

Silti Euroopan unionin johtajat uskovat, että EU-integraatio voisi ratkaista ongelmia Balkanin alueella. »EU:n on pidettävä yllä Länsi-­Balkanin maiden kannalta uskottavia jäsenyysnäkymiä», sanoi Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker linja­puheessaan viime vuonna.

EU-johtajien sanat ja teot ovat kuitenkin ristiriidassa, sanoo Mark Galeotti. Hänen mukaansa Euroopan komissio ei ole merkittävästi lisännyt taloudellisia tai henkilöresursseja Balkanilla.

Liian pitkiksi venyneet jäsenyysneuvottelut näkyvät EU:n kannatuksen laskuna Serbiassa ja Bosniassa, joissa EU-jäsenyyden kannatus on pudonnut noin 20 prosenttiyksikköä vuosikymmenen alusta.

Venäjä hyödyntää ihmisten turhautumista EU-jäsenyysprosessin kestoon, ilmenee Konrad Adenauer -säätiön raportista. »Venäjä on täyttänyt median negatiivisilla uutisilla, jotka jättävät EU:n saavutukset pimentoon», raportti selvittää.

Euroopan unionin kannalta hyvä uutinen kuitenkin on, että EU-jäsenyyden keskimääräinen kannatus Balkanilla on kasvanut vuoden 2015 jälkeen Venäjän vaikutusyrityksistä huolimatta. EU:n kannatus on korkeinta Kosovossa ja Albaniassa, joissa yli 80 prosenttia suhtautuu EU-jäsenyyteen myönteisesti Balkan Barometer -mielipidekyselyn mukaan.

EU:n kannalta hälyttävä muutos näkyy nuorten asenteissa. Länsi-Balkanin nuoret ovat aiempaa huolestuneempia tulevaisuudesta ja entistä useampi toivoo muuttoa ulkomaille, ilmenee Friedrich Ebert Stiftung ­-säätiön helmikuisesta raportista.

Serbiassa juuri nuoret ovat kaikista ikä­ryhmistä Eurooppa-vastaisimpia: 45 prosenttia 18–29-vuotiaista serbialaisista vastustaa liittymistä Euroopan unioniin, selviää Institute of European Affairs -kansalaisjärjestön toukokuussa julkaisemasta mielipidetutkimuksesta. Muissa Balkanin maissa enemmistö nuorista on yhä EU:n kannalla.

Taloudelliset seikat toimivat Balkanilla EU:n hyväksi. EU-jäsenyys toisi alueen maille vakautta ja pitkäaikaisia taloudellisia etuja, joiden kanssa Venäjä ei kykene kilpailemaan.

Venäjän heikko taloustilanne sekä vaisut kasvunäkymät rajoittavat Venäjän sitoumusta Balkanin alueeseen, sanoo Dimitar Bechev. »Euroopan unioni on Balkanilla paljon vahvemmassa asemassa kuin Venäjä», hän toteaa.

Euroopan unioni on tärkein kauppakumppani ja investoija kaikissa Balkanin maissa. Venäjällä ei ole esittää konkreettista vaihtoehtoa Euroopan unionin sisämarkkinoille tai rakenne- ja maataloustuille. Niistä olisi merkittävää taloudellista etua Bosnian ja Hertsegovinan sekä Makedonian kaltaisille köyhille ja maatalousvaltaisille maille.

Venäjän hallitus tiedostaa epätasapainon valtasuhteissa Balkanilla. »Venäjä ei tavoittele suurvalta-asemaa Balkanilla», sanoo Bechev. Hänen mukaansa Venäjä kohdistaa resursseja ensisijaisesti entisen Neuvostoliiton maihin, jotka ovat sen omassa etupiirissä.

Vaikka länsi ja Venäjä ovat ajautuneet törmäyskurssille Länsi-Balkanilla, Othon Anastasakisin mukaan kaupankäynnin ja energiahankkeiden saroilla niillä on yhä paljon yhteisiä intressejä. Siksi kumpikaan osapuoli ei halua nähdä Balkanin maiden vajoavan poliittiseen kaaokseen.  

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava sosiologian laitoksella Oxfordin yliopistossa.