Skip to main content

Kirja: Vuosikymmenen suurin institutionaalinen voittaja on Eurooppa-neuvosto

Teksti Juhana Aunesluoma

Kuluneen vuosikymmenen kriisit ovat muokanneet Euroopan unionia uuteen asentoon. Unionin arvopohjaa ja koko olemassaoloa on haastettu niin sisältä päin kuin Atlantin takaakin. Kriisien aika on huipentumassa brexitiin, joka konkreettiset seuraukset ovat vielä näkemättä.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana vuosina 2009–2014 toimineen Herman van Rompuyn puheenkirjoittajana työskennelleen Luuk van Middelaarin teos on ensimmäinen syvällinen puheenvuoro kriisien ajan vaikutuksista Euroopan unioniin. Hänen mukaansa käynnissä on historiallinen muutos, joka on sysinyt unionia suvereenin eli täysivaltaisen toimijan suuntaan.

»Meidän eurooppalaisten on otettava kohtalomme omiin käsiimme», Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi tammikuussa 2017 Donald Trumpin vaalivoiton ja Britannian brexit-kansanäänestyksen jälkimainingeissa. Ajatus eurooppalaisesta suvereniteetista on esiintynyt myös Ranskan presidentin Emmanuel Macronin puheissa.

Täysivaltaisuus mitataan yllättävissä tilanteissa – kriiseissä, joista selviämiseksi ei ole valmiita ohjeita tai malleja. Kun vanhoista säännöistä ei ole apua, on improvisoitava, luotava nopeasti uutta ja uskallettava hypätä tuntemattomaan. On hyväksyttävä sekin, että kaikki voi mennä kammottavalla tavalla pieleen. Suvereeni toimija sietää tämänkin epävarmuuden.

Unionissa keskityttiin vuosikymmenten ajan sääntöjen kirjoittamiseen. Yllätysten tullen kirjoitettiin lisää sääntöjä. Unionin oikeudellisesta perusolemuksesta tuli päämäärä itsessään. Taustalla häivähteli federalistien hellimä ajatus alati syvemmästä liitosta ja kaukaisesta liittovaltioutopiasta, jonne Brysselin, Strasbourgin ja Luxembourgin sääntötehdas sitä hiljalleen kuljetti.

Van Middelaar sivaltaa terävästi federalistien suuntaan ja purkaa integraatiomyyttejä. Emme siirry kohti liittovaltiota. Unionin suvereenisuudessa on kyse kyvystä toimia ja tehdä päätöksiä yhdessä, eikä siihen tarvita Euroopan yhdysvaltoja. Unioni on ja pysyy valtioiden liittona. Tämä näkyy Eurooppa-­neuvoston merkityksen kasvuna, joka on kuluneen vuosikymmenen suurin institutionaalinen voittaja.

Toisin kuin usein ajatellaan, kyse ei silti ole perinteisen hallitustenvälisyyden noususta. Van Middelaar korostaa, että yksioikoinen jaottelu ylikansalliseen ja hallitustenvälisyyteen ei kuvaa unionin sisäistä todellisuutta kovinkaan hyvin. Instituutiot vaikuttavat toisiinsa.

Tekijä on omaperäisimmillään käsitellessään Eurooppa-­neuvoston toimintaa. Sen kollektiivisessa toimijuudessa piilee uuden eurooppalaisen suvereniteetin ydin.

Neuvostonsa johdattelemana unioni on liikkunut »sääntöjen tekemisen politiikasta» kohti »tapahtumien politiikkaa». Tapahtumien keskellä unioni joutuu nostamaan katseensa vanhoista säännöistään. Olennaista on poliittinen tahto, tarvittaessa myös sääntöjen rikkominen.

Lähimenneisyys osoittaa, että tapahtumien politiikka on sotkuista draamaa. Sitä on Luuk van Middelaarin mukaan luvassa jatkossakin.

Kirjoittaja on Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtaja Helsingin yliopistossa.

Luuk van Middelaar: Alarums & Excursions. Improvising Politics on the European Stage. Agenda Publishing 2019, 301 s.