Skip to main content

Ulkopoliittiset yhdistykset uhkaavat ukkoutua – katso taulukosta, millaisia yhdistykset ovat

Ulkopoliittiset yhdistykset uhkaavat ukkoutua – katso taulukosta, millaisia yhdistykset ovat

Suomessa toimii useita yhdistyksiä, jotka omistautuvat kansainväliselle politiikalle.

Teksti Juha Mäkinen

Kuvat Aleksi tuomola/lehtikuva

»Viimeksi kun olin täällä puhumassa, Matti Ahde loikkasi tuosta suoraan tänne ylös.»

Entinen pääministeri Paavo Lipponen aloittaa puheenvuoronsa vitsailemalla kankeasta liikkumisestaan. Mutta Säätytalon lava on korkea, eikä kukaan varmaan odotakaan 78-vuotiaan Lipposen loikkivan gasellin lailla – etenkin, kun Paasikivi-seuran järjestämään tilaisuuteen kokoontunut yleisö on Lipposen tavoin enimmäkseen varttunutta.

Suomessa on usein valiteltu sitä, ettei maassa käydä riittävästi keskustelua ulkopolitiikasta. Siihen nähden meillä toimii kuitenkin kohtalainen määrä yhdistyksiä, jotka ovat omistautuneet nimenomaisesti ulkopoliittiselle keskustelulle.

Kaikkien näiden yhdistysten toiminta on samankaltaista: ne järjestävät keskustelutilaisuuksia tai seminaareja, joissa on tyypillisesti kutsuttuina puhujina esimerkiksi poliitikkoja, tutkijoita tai suurlähettiläitä. Osa myös tuottaa julkaisuja.

Pisimmät perinteet on 1950-luvun lopulla perustetulla Paasikivi-seuralla. Se perustettiin alun alkaen tukemaan presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalintaa ja Suomen silloista ulkopolitiikkaa. Kyse oli ennen kaikkea idänsuhteiden vaalimisesta.

Uudemmilla seuroilla on selvästi erottuvat profiilinsa: Eurooppalainen Suomi liputtaa Euroopan integraation puolesta, Atlantti-seura edustaa myönteistä näkemystä Natosta, Geopoliittinen seura puolestaan on Nato-kriittinen ja Venäjää ymmärtävä.

Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg ei kuitenkaan pidä seurojen näkemyseroja niin jyrkkinä, että voitaisiin puhua eri leireistä.

»Yhdistysten ydinporukassa voi olla jonkinlainen maailmankuvallinen ero suhteessa Venäjään ja transatlanttisiin suhteisiin. Mutta esimerkiksi Atlantti-seuran jäsenistössä on henkilöitä, jotka eivät erityisesti kannata Nato-jäsenyyttä, ja vastaavasti Geopoliittisessa seurassa toisinpäin», Forsberg sanoo.

Forsberg itse on todiste siitä, että kyseessä ei ole ylittämätön kuilu: hän kuuluu sekä Geopoliittiseen seuraan että Atlantti-seuraan, joista jälkimmäisessä hän on hallituksen jäsenenä.

Paasikivi-seura pyrki perustamisvaiheessaan aktiivisesti vaikuttamaan Suomen politiikkaan, olihan sen tavoitteena istuvan presidentin uudelleenvalinta. Myös Eurooppalaisella Suomella oli perustamisvaiheessaan selvä agenda: se kannatti Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Nykyään seurat eivät juuri ota kantaa politiikkaan, vaikka nostavatkin esiin itselleen läheisiä teemoja. Tuomas Forsberg arvioi, että yhdistykset vaikuttavat lähinnä niihin ihmisiin, jotka käyvät niiden järjestämissä tilaisuuksissa. Heidän joukossaan on toki vaikutusvaltaisia päättäjiä.

»On vaikea sanoa, saavatko he sieltä tietoa, joka vaikuttaisi heidän näkemyksiinsä. Yleensähän näkemykset ehkä pikemminkin vahvistuvat kuin muuttuvat», Forsberg toteaa.

Yhteiskunnallista keskustelua käydään nykyään runsaasti myös blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Yhdistysten edustajat eivät kuitenkaan näe tämän vähentäneen tarvetta perinteiselle järjestötoiminnalle.

»On ihan eri asia osallistua puolentoista tunnin asiantuntevaan keskusteluun kuin nokitella 140 merkillä», toteaa Paasikivi-seuran puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk).

»Some tuo kansalaiskeskusteluun uudenlaisen ulottuvuuden, mutta edelleen ihmiset haluavat kokoontua kasvokkain», sanoo puolestaan Suomen Atlantti-seuran pääsihteeri Terhi Suominen. Sosiaalisen median vaikutus näkyy hänen mukaansa mahdollisesti siinä, että nuorempaa sukupolvea on vaikeampi saada paikalle tilaisuuksiin.

Suomisen mainitsema ongelma on yhteinen kaikille yhdistyksille. Atlantti-seuralla on kyllä oma nuorisoverkostonsa ja Eurooppalaisella Suomella sisarjärjestö Eurooppanuoret, mutta ulkopolitiikan yhdistysmuotoinen harrastus on leimallisesti varttuneemman väen puuhaa.

Poikkeus sääntöön on vuonna 2016 perustettu Kansainvälisen politiikan yhdistys (FAIA), joka on nimenomaisesti nuorten ja opiskelijoiden järjestö.

»Tunnen hirveän huonosti näitä vanhempia seuroja, ja ajatus siitä, että olisi lähtenyt mukaan pitkään toimineeseen ja vakiintuneeseen järjestöön, tuntuu kaukaiselta», toteaa FAIAn hallituksen puheenjohtaja Lara Anastasiou.

»Nuorten omaan järjestöön on helppo lähteä mukaan: ei tarvitse olla asiantuntija voidakseen osallistua keskusteluun.»

Alla olevassa taulukossa (klikkaa auki) on tiedot viidestä yhdistyksestä, jotka seuraavat kansainvälistä politiikkaa.

Otanta ei ole kattava. Esiteltyjen yhdistysten lisäksi Suomessa toimii muun muassa arktisen alueen kysymyksiin erikoistunut Suomen arktinen seura ja Eurooppa-kysymyksiin keskittyvä Schuman-seura. Myös lukuisat muut yhdistykset käsittelevät toiminnassaan kansainvälisiä kysymyksiä.