Siirry sisältöön

100 vuotta sitten: Suomi sopi rajoistaan

Vuonna 1920. Tarton rauhansopimus herätti epäilyksiä niin Suomessa kuin ulkomailla.

Teksti Juha Mäkinen

Suomen edustajat matkustivat laivalla Tarton rauhanneuvotteluihin vuonna 1920. Kuvassa vasemmalta Väinö Tanner, Väinö Voionmaa, Väinö Kivilinna ja Rudolf Walden. Äärimmäisenä oikealla Juho Vennola, jonka vasemmalla puolella Alexander Frey. Kolmantena oikealta mahdollisesti Juho Kusti Paasikivi. Kuva: Finna.fi/Työväen arkisto

Suomen edustajat matkustivat laivalla Tarton rauhanneuvotteluihin vuonna 1920. Kuvassa vasemmalta Väinö Tanner, Väinö Voionmaa, Väinö Kivilinna ja Rudolf Walden. Äärimmäisenä oikealla Juho Vennola, jonka vasemmalla puolella Alexander Frey. Kolmantena oikealta mahdollisesti Juho Kusti Paasikivi. Kuva: Finna.fi/Työväen arkisto

 

Suomi solmi lokakuussa 1920 Neuvosto-Venäjän kanssa Tarton rauhansopimuksen. Sopimus vakiinnutti Suomen rajat seuraavaksi 20 vuodeksi. Suomi sai itselleen Petsamon alueen, jota kohtaan Norjalla puolestaan oli omia intressejään.

Suomessa oikeistopiirit eivät olleet Tarton rauhaan tyytyväisiä, ja suhteet itänaapuriin jäivät hyvin jännittyneiksi.

Kristiania (Oslo):
»Yleensä olen saanut sen vaikutelman, että lähentymistä ja yhteisymmärrystä Suomen ja Norjan välillä myöskin Petsamon kysymykseen nähden tällä hetkellä on omiaan edistämään se seikka, että norjalaiset ovat alkaneet käydä varsin levottomiksi sen kiihkeän bolshevikki-agitatsionin johdosta, jota Finnmarkenissa nykyisin harjoitetaan. Pelätään monella taholla, että siitä agitatsionista voi syntyä suoranainen vaara kansalliselle eheydelle. Ja niin ollen voi Suomi olla parempi naapurina, joskin sitäkin monet epäluuloisin silmin katsovat peläten sen hautovan anastussuunnitelmia.»
Rolf Thesleff, 8. syyskuuta 1920

Tallinna:
»Käydessään 16/10 1920 puheillani mainitsi Tanskan konsuli myöskin torstaina allekirjoitetusta rauhasta ja kysyi minulta, olisko Suomea onniteltava sen johdosta vai olisko parempi jättää onnittelut lausumatta. Tähän en tietysti vastannut kieltävästi enkä myöntävästi, koska kysymyksessä jo näkyi hänen mielipiteensä, jota hän sitten tarkemmin selostikin pitäen rauhaa vähemmän suotavana etupäässä sen takia, että bolshevikit eivät [pidä] puheitaan ja että Suomi ehkä siten on menettänyt sen suosiollisen mielialan, jota sitä kohtaan on tunnettu länsi-Europassa; varsinkin hän luuli Ranskan sympatiojen sammuvan tai ainakin lientyvän.»
Erkki Reijonen, 18. lokakuuta 1920

Berliini:
»Tässä yhteydessä haluan, jos kohta reservatsioonilla, mainita, että eräs saksalaisen amiraliteetin upseeri äskettäin on palannut Moskovasta, jossa hän kertoi vallinneen sotaisan mielialan Suomea kohtaan. Hänellä muka olisi mukanaan kartta bolshevikkien miinoituksesta Suomen lahdessa, jonka hän oli luvannut asettaa tarvittaessa käytettäväksemme. Koetan päästä lähemmin tästäkin asiasta selville.»
Harri Holma, 30. joulukuuta 1920

Sarjassa seurataan Suomen ulkomaanedustustojen raportointia sadan vuoden takaisista tapahtumista.