Jair Bolsonaron nousu Brasilian presidentiksi vuonna 2018 on mullistanut Brasilian politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. Maa on erkaantunut Kiinan, Intian, Venäjän ja Etelä-Afrikan sekä Brasilian aiemmin muodostamasta BRICS-maiden joukosta.

Moni näki vuosituhannen alussa BRICS-maiden nousun edustavan aiempaa moninapaisempaa maailmanjärjestystä. Nyt vaikuttaa siltä, että asetelma on muuttunut: Yhdysvallat ja Kiina kamppailevat hegemoniasta, ja muut valtiot, mukaan lukien Brasilia, ovat pelinappuloita tässä kuviossa.

Latinalainen Amerikka, etenkin Brasilia, on erityisen tärkeä pelikenttä uudessa vallanjaossa, sillä mantereen perinteinen rooli Yhdysvaltojen takapihana on presidentti Donald Trumpin ulkopolitiikassa noussut keskiöön.

Trumpin hallinto on esimerkiksi tuonut 1980-luvun contra-politiikan ideoijat miettimään, kuinka alueen valtioiden valuminen Kiinan vaikutuspiiriin voitaisiin estää. Contra-politiikassa Ronald Reaganin Yhdysvallat tuki Latinalaisen Amerikan vastavallankumouksellisia voimia. Maanosan poliittinen heilahdus oikeisto-autoritarismiin »vaaleanpunaisten» ja »progressiivisten» hallitusten jälkeen kytkeytyy näihin kansainvälisiin muutoksiin.

Bolsonaron valtaannousulla on monia syitä, samoin kuin seurauksia.

Poikkeuksellinen raaka-aineiden hintojen nousu vuodesta 2005 lähtien toi Brasiliaan runsaasti kovaa ulkomaanvaluuttaa etenkin Kiinasta. Vuosina 2003–2010 esimerkiksi rautamalmitonnin hinta nousi noin 30 dollarista 180 dollariin. Brasilialainen kaivosyhtiö Vale teki vuonna 2011 huikean 17,5 miljardin dollarin voiton.

Valtaosa raaka-aineista vietiin Kiinaan, joka tarvitsi kipeästi Latinalaisen Amerikan ja juuri Brasilian soijaa, mineraaleja, sellua ja muita luonnonvaroja kasvaakseen. Tätä kehitystä ei Yhdysvalloissa katsottu hyvällä. Kiina onnistui hajauttamaan riippuvuuttaan esimerkiksi Yhdysvaltojen tuontisoijasta ja länsimaisesta öljyntuotannosta. Vuoden 2008 finanssikriisin aikana Kiina nappasi Yhdysvaltojen havittelemat sopimukset

Brasilian rannikoltaan löytämiin öljyvarantoihin. Tänä aikana Kiinasta tuli Brasilian ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani: mikään muu valtio ei pystyisi ostamaan kaikkea Brasilian tuotantoa.

Toisaalta uusdevelopmentalismi, jossa Brasilian valtio tuki vahvasti uusia isoja investointeja raaka-aineviennin kasvattamiseksi, lisäsi entisestään suurmaanomistajien ja muiden perinteisten eliittien valtaa taloudessa. Tämä näkyi jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla.

Valtio tuki esimerkiksi niin kutsuttujen kansallisten sankarien luomista eri sektoreille eli pyrki luomaan globaalisti johtavia yrityksiä muun muassa sellun, lihan ja raudan tuotantoon. Näin luotiin esimerkiksi maailman suurin lihantuottaja JBS ja eukalyptussellun tuottaja Fibria (nykyisin Suzano). Päätöksentekovalta keskittyi sen suhteen, mitä kehityssuuntausta maan tulisi seurata.

Mutta sitten raaka-aineet halpenivat vuosina 2013–2018. Tämä johti siihen, että valtaansa kasvattaneet raaka-aineviejät halusivat taata itselleen vielä aiempaa suotuisamman presidentin laajentaakseen tuotantoalueitaan. He onnistuivat.

Vuoden 2018 vaalikampanjassaan Bolsonaron vastaehdokas, työväenpuolueen (PT) Fernando Haddad lupasi pysäyttää Amazonin metsähakkuut. Tämä olisi tarkoittanut maataloussektorille investointeja Brasilian karjalaitumien muuttamiseen soijapelloiksi sen sijaan, että maat raivattaisiin alkuperäiskansojen metsistä. Jos tämä olisi toteutunut, uusien soijamiljonäärien ja perinteisten suurkarjankasvattajien eliitit olisivat ajautuneet keskinäiseen kilpailuun.

Bolsonaro puolestaan kehysti vaalikampanjassaan aiempina vuosina luodut laajat alkuperäiskansareservaatit ja muut metsiensuojelualueet esteiksi kehitykselle. Hän sai tuekseen metsienraivauksella vuosisatojen ajan rikastuneen eliitin ja myös monia syrjäseutujen köyhiä. Bolsonaro hyökkäsi ennen kaikkea alkuperäiskansojen laajoja maahallintoja vastaan ja lupasi maita aiempaa laajemmille kansanjoukoille.

Lisäksi Bolsonaron valintaan vaikutti laaja mustamaalauskampanja. Bolsonaroa tukevat tahot rahoittivat miljoonia työväenpuoluetta mustamaalanneita viha- ja valeviestejä viestipalvelu WhatsAppissa. Viestikampanjaa seurasi uusien helluntailaisten ja karismaattisten liikkeiden pappien koordinoitu vakuuttelu siitä, että viestien absurdit väitteet pitäisivät paikkansa. Uushelluntailaiset ovat tärkeimpiä Bolsonaron tukijoita, ja ryhmällä on edustus parlamentissa. Siellä se on keskeinen poliittinen voima.

Brasilia on kasvattanut diplomaattista kuiluaan Kiinaan ja etenkin EU:hun.

Brasilian poliittisen järjestelmän ja demokratian kriisiin vaikuttavat myös talouspolitiikka ja taantuma. Se on syventynyt etenkin vuoden 2013 jälkeen. Silloin hallitus tiukensi talouskuria ja keskuspankki nosti korkoja, vaikka maa oli ajautumassa lamaan. Siihen ajoivat raaka-aineiden hinnanlasku, elinkustannusten raju nousu ja kotimaisen kysynnän heikkeneminen.

Samanaikaisesti ennennäkemättömät korruptio-oikeudenkäynnit pysäyttivät monet tärkeimmistä »kansallisista sankareista», kuten rakennuskonsortio Odebrechtin ja valtiollisen öljy-yhtiö Petrobrasin. Samalla loppuivat yritysten mittavat investointihankkeet, joiden avulla oli luotu työtä ja pumpattu rahaa talouteen.

Valtavasti työläisiä päätyi kaupunkien rakennustyömailta kaduille ja sademetsiin. Yhtiöiden johtajia vangittiin, samoin johtavia poliitikkoja, jotka olivat kanavoineet rahaa laittomasti vaalikampanjoihin yhtiöiden kautta. Vastineeksi he olivat antaneet valtiontukia valtaviin ja kyseenalaisiin hankkeisiin, kuten Belo Monten padon rakentamiseen Amazonille. Padon rakentamisen tärkeimpänä syynä on pidetty liiketoiminnan luomista hallituksen valtaannousua tukeneille maansiirtoyhtiöille, ei suinkaan energiantarvetta.

Näkyvin seuraus näistä kehityskuluista on ollut ympäristöä ja ihmisoikeuksia puolustavien instituutioiden alasajo. Vaikka Michel Temerin (2016–2018) ja Bolsonaron hallitukset ovat olleet omaa luokkaansa ympäristönsuojelun purkamisessa ja ihmisoikeusrikkomuksissa, rikkeet alkoivat jo vuonna 2011. Brasilia alkoi jo tuolloin irtaantua kansainvälisestä sääntöpohjaisesta järjestelmästä kieltäytyessään Amerikkojen välisen ihmisoikeuskomission IACHR:n vaatimuksesta pysäyttää Belo Monten patoprojekti. Komission vaatimus perustui siihen, että Brasilia oli rikkonut hankkeessa ihmisoikeussitoumuksiaan.

Vuodesta 2014 alkaen sääntöpohjaisuuden hapertuminen on kiihtynyt ennalta-arvaamattomasti. Uusi piirre Brasilian politiikassa on oikeuden käyttäminen poliittisten vastustajien nujertamiseksi. Tutkijat kutsuvat ilmiö­tä nimellä lawfare. Paperilla oikeudenkäynnit näyttävät laillisilta, mutta oikeutta jaetaan poliittisesti. Lain tarkoitus ei niinkään ole taata oikeusvaltiota tai kaikille yhtäläisiä oikeuksia, vaan toimia yhtenä lisäkeinona poliittisten vastustajien voittamiseen niille, joilla on yhteyksiä oikeusistuimiin.

Monien tutkijoiden mukaan oikeudenkäytön politisoituminen on ollut keskeistä Brasilian demokratian ja oikeusvaltion rapautumisessa. Esimerkiksi brasilialaisen valtio-opin professorin Leonardo Avritzerin mukaan demokratian ja oikeusvaltion rapauttamisesta on Bolsonaron aikana tullut päämäärä sinänsä. Esimerkkejä on useita.

Oikeusministeri Sergio Moro erosi hallituksesta keväällä 2020, koska katsoi Bolsonaron yrittäneen vaihtaa liittovaltion poliisipäällikön turvatakseen perheenjäseniään ja poliittisia liittolaisiaan, joita poliisi tutki esimerkiksi laittomien aseellisten joukkojen perustamisesta ja johtamisesta. Valtakunnansyyttäjä Augusto Aras, jonka pitäisi tutkia Bolsonaron rikkeitä, on Bolsonaron nimittämä ja heidän välejään pidetään liian läheisinä.

Toisaalta kaikkein räikeimpiä rikkomuksia, kuten vuoden 2018 vaalivilppiepäilyjä tai Bolsonaron lähes päivittäisiä kansanmurhiin kannustavia puheita, ei tutkita eikä tuomita.

Kulunutta vuotta ovat Brasiliassa leimanneet laajat valeuutiskampanjat, jotka ovat rapauttaneet kansan luottamusta parlamenttiin, poliittisiin puolueisiin ja tuomiovaltaan.

Esimerkiksi Facebook sulki kesällä laajan joukon valeprofiileja, joiden kautta Bolsonaron työntekijät ja kaksi hänen pojistaan levittivät valheellista tietoa ja mustamaalasivat presidentin vastustajia. Korkein oikeus puolestaan tutkii parhaillaan presidentin tukijoiden, kuten useiden yritysten omistajien, keskeistä roolia tuomareita kohtaan tehdyissä vihamielisissä nettikampanjoissa. Niissä ja mielenosoituksissa on vaadittu parlamentin ja korkeimman oikeuden sulkemista.

Marraskuussa 2019 luksusautojen pitkät, Bolsonaroa tukevat mielenosoituskulkueet vaativat korkeimman oikeuden sulkemista soija- ja karjamiljonäärien Cuiabássa, Mato Grosson osavaltion pääkaupungissa. Uutta on se, että hallituksen johtohahmot hyökkäävät avoimesti demokraattisia instituutioita vastaan.

Bolsonaro on myös itse marssinut ja ratsastanut korkeimman oikeuden eteen mielenosoitusten mukana. Näin hän on tukenut mielenosoittajien vaatimuksia oikeuden lakkauttamisesta ja ylimmän päätäntävallan keskittämistä itselleen. Bolsonaro on myös sanonut, että voi halutessaan lakkauttaa parlamentin. Armeijan kenraalit ovat tukeneet hänen sanomisiaan, eivätkä merkittävät vallanpitäjät ole puuttuneet asiaan.

Syitä Bolsonaron erottamiselle parlamentaarisesti olisi lukuisia, esimerkiksi yritys siirtää syrjään hänen perhettään tutkiva poliisipäällikkö. Parlamentin puhemies Rodrigo Maia ja muut poliitikot eivät ole analyytikkojen mukaan uskaltaneet aloittaa erottamisprosessia armeijan painostuksen vuoksi. He pelkäävät, että prosessin aloittaminen tulkittaisiin vallankaappausyritykseksi. Bolsonaro voisi sada siitä tekosyyn sulkea parlamentti ja korkein oikeus armeijan tuella.

Brasiliassa eletään siis pelossa eikä uskalleta nousta Bolsonaroa vastaan liian suoraan. Työväenpuolue vaatii kampanjoilla Bolsonaron erotusprosessin aloittamista mutta on käytännössä tyytynyt odottamaan, että nykyhallitus kaatuu omiin ongelmiinsa.

Brasilian nykytilanne vaikuttaa myös muuhun maailmaan. Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden kauppa-alueen Mercosulin yli 20 vuotta jatkuneet kauppaneuvottelut ovat päätyneet hankaluuksiin Bolsonaron valtaannousun jälkeen. Syynä ovat olleet metsien lisääntyneet tuhopoltot, ihmisoikeusrikkomukset, alkuperäiskansojen vaino ja autoritaarisen politiikan nousu, joita monet EU-maat ovat kritisoineet.

Toisaalta Bolsonaro on liittänyt Brasilian osaksi Trumpin Yhdysvaltojen uudenlaista oikeistopopulistista politiikkaa. Bolsonaro on kertonut avoimesti ihailevansa ja tukevansa Trumpia. Ensimmäisinä tekoinaan Bolsonaro myös antoi Yhdysvaltain kansalaisille yksipuolisesti viisumivapauden ja hyökkäsi erittäin kovin sanoin Kiinaa vastaan.

Tulevaisuudessa Yhdysvaltojen odotetaan vaativan Brasilialta aiempaa vahvempaa liittymistä Kiinan vastaisiin kauppapakotteisiin. Se olisi kuitenkin Bolsonaron tärkeimpien tukijoiden eli maatalous- ja kaivosyritysten etujen vastaista. Ennen kaikkea Yhdysvallat haluaisi estää Huawein sisällyttämisen Brasilian 5G-urakoiden huutokauppaan vuoden 2021 alussa. Kiina voisi kuitenkin rangaista Brasiliaa tästä, eikä Bolsonaro ole uskaltanut myöntyä. Kokonaisuudessa Brasilia on kuitenkin kasvattanut diplomaattista kuiluaan Kiinaan ja etenkin EU:hun, vaikka taloudellisesti maa on riippuvaisempi Kiinan ja EU:n kuin Yhdysvaltain tuonnista.

Lisäksi Brasilia on vuodesta 2016 lähtien liukunut yhä kauemmas sääntöpohjaisesta kansainvälisestä järjestelmästä. Siitä on tullut esimerkiksi vaarallisten ja muualla kiellettyjen torjunta-aineiden ostaja, eräänlainen kaatopaikka. Maa on käytännössä irtaantunut Pariisin ilmastosopimuksesta – ei kuitenkaan virallisesti, koska silloin EU lopettaisi Mercosul-kauppaneuvottelut.

Jos Brasilia autoritarisoituu edelleen, vaikutukset ovat laajoja. Autoritaariset valtiot nousevat yhä keskeisempään osaan kansainvälisessä järjestelmässä. Tämä lisää kansain­välisten konfliktien riskiä ja globaalin hallinnan haasteita.

Brasilian suunta kuitenkin riippuu poliittisesti ennen kaikkea Yhdysvalloista ja taloudellisesti siitä, kuinka pitkään Kiinan vahva raaka-aineiden kysyntä jatkuu.

Kirjoittaja on akatemiatutkija ja globaalin kehitystutkimuksen apulaisprofessori Helsingin yliopistossa.