Skip to main content

UP-lehden kirjavaliot 2020 tarjoavat vuoden parasta analyysiä

Ulkopolitiikan toimitus valitsi tänä vuonna arvioiduista kirjoista kiinnostavimmat. Ne maalaavat kuvan moninapaisesta maailmasta, jossa länsi etsii itseään.

Teksti Toimitus

Maailma globalisaation jälkeen

Kylmän sodan vastakkainasettelun tapaan valtioblokit jakautuvat tulevaisuudessa kahteen poliittiseen leiriin, kirjoittaa Credit Suissen sijoitusjohtaja Michael O’Sullivan. Toisessa korostetaan länsimaista demokratiakäsitystä ja vapaata markkinataloutta, toisessa hyväksytään vapauksien niukkuus valtiojohtoisen talousjärjestelmän menestyksen hintana. Edessä on monenkeskisen sijaan moninapainen maailmanjärjestys. Sen keskukset muodostuvat Kiinan, Yhdysvaltojen ja Euroopan sekä mahdollisesti Intian ympärille. Keskikokoiset valtiot, kuten Venäjä, Britannia ja Japani, kamppailevat löytääkseen paikkansa. Pienet teknologian ja osaamisen edelläkävijämaat, kuten Pohjoismaat tai Singapore, kasvattavat merkitystään keskusten kumppaneina.
Tuomas Koponen (UP 1/2020)

Michael O’Sullivan: What’s Next after Globalisation. Public­Affairs 2019, 358 s.

 

Kiinan vallan aika

Ranskan ulkopoliittisen instituutin entinen Aasian-osaston johtaja Alice Ekman avaa Kiinan ulkopoliittisia tavoitteita ja taloudellisen mahtiaseman seurauksia. Hän katsoo, että Yhdysvaltain ja Kiinan suhdetta voidaan jo pitää uutena kylmänä sotana. Maiden välinen kilpailu on paitsi teknologista ja geostrategista myös ideologista. Ekman ennakoi jo ennen koronaviruksen puhkeamista, että Yhdysvallat ja Kiina pyrkivät vähentämään keskinäistä riippuvuuttaan luomalla omat alihankintaketjunsa ja standardinsa. Hänen mukaansa olemme siirtymässä bipolaariseen maailmaan, Kiinan ja Yhdysvaltain väliseen mittelöön. EU:n osaksi jää sopeutujan rooli.
Eero Vuohula (UP 2/2020)

Alice Ekman: Rouge Vif. L’idéal communiste chinois. Editions de l’Observatoire 2020, 223 s.

 

Kullekin ansionsa mukaan?

Amerikkalaisten kunnioitus meritokratiaa kohtaan syntyi vastalauseena 1700–1800-luvun eurooppalaiselle aristokratialle, joka mahdollisti vaurauden vain syntyperän perusteella. Meritokratia – eteneminen ja sosiaalinen nousu ansioiden mukaan – toimi Yhdysvalloissa viime vuosisadan lopulle saakka, mutta sittemmin amerikkalaisesta unelmasta on tullut keskiluokalle illuusio, kirjoittaa Yalen yliopiston oikeustieteen professori Daniel Markovits. Hänen mukaansa meritokratiasta on seurannut kaksi amerikkalaista maailmaa yhdessä yhteiskunnassa, yksi rikkaille, yksi muille.
Aappo Pukarinen (UP 2/2020)

Daniel Markovits: The Meritocracy Trap. How America’s Foundational Myth Feeds Inequality, Dismantles the Middle Class, and Devours the Elite. Penguin Press 2019, 448 s.

 

Mallin näyttäminen epäonnistui

Populistijohtajat ovat nousseet vastustamaan liberalismia entisen rautaesiripun kummallakin puolella, eikä Kiina ole ottanut askeltakaan demokraattiseen suuntaan. Ivan Krastev ja Stephen Holmes tarkastelevat liberalismin epäonnistumista ”matkimisen politiikan” näkökulmasta. Sillä he viittaavat erityisesti itäisen Keski-Euroopan maiden haluun tulla kylmän sodan jälkeen länsimaiden kaltaisiksi. Krastevin ja Holmesin mukaan maat imitoivat läntistä järjestelmää vaihtoehdottomasti ja kyseenalaistamatta. Tämä johti kansalaisten toiseuden kokemukseen ja epäliberaaliin vastareaktioon. Krastevin ja Holmesin mukaan liberaalin matkimisen aikakausi on ohitse, mutta epäliberaalin matkimisen aikakausi on saattanut juuri alkaa.
Leonard Wilhelmus (UP 3/2020)

Ivan Krastev & Stephen Holmes: The Light that Failed. Why the West is Losing its Fight for Democracy. Penguin Books 2020, 256 s.

 

Kosmopoliittinen utopia

Demokratia vaarantuu, kun yhteistyöpyrkimyksen sijaan etualalle nousevat ehdottomuus, ylenkatse, moralismi, viha ja kiihotus, kirjoittaa filosofi Julian Nida-Rümelin. Hän kaavailee utopistisesti kosmopoliittista maailmanjärjestystä, joka korvaisi finanssitaloudellisen globalisaation. Se edellyttäisi globaalia oikeusjärjestystä, joka toimisi Euroopan unionin tuomioistuimen tapaan. On kapitalismille eduksi, että sitä säännellään poliittisesti, Nida-Rümelin kirjoittaa. Demokratia edellyttää kaikkien ihmisten tasa-arvoon perustuvaa yksilönvapautta ja ”humanistista johtokulttuuria” (Leitkultur). Nida-Rümelin  reagoi näin Saksan oikeistopuolueiden viljelemään ”saksalaisen johtokulttuurin” käsitteeseen, joka nostaa saksalaisuuden muita kulttuuriryhmiä ylemmäksi.
Yrjö Lautela (UP 3/2020)

Julian Nida-Rümelin: Die gefährdete Rationalität der Demokratie. Ein politischer Traktat. Edition Körber 2020, 299 s.

 

Demokratia vs. rahan valta

Haluammeko yhteiskunnan, jossa tärkeät päätökset tehdään demokraattisessa keskustelussa ja päättäjien ja yritysten toimintaa pystytään valvomaan? Vai onko parempi, että jotkut ”viisaat ja rikkaat” päättävät puolestamme? Anand Giridharadas ja Shoshana Zuboff paneutuvat näihin kysymyksiin. Giridharadas antaa yhteiskunnan voittajien kertoa, miten he muuttavat – tai kuvittelevat muuttavansa – maailmaa paremmaksi samoin keinoin kuin ovat itse rikastuneet. Zuboff kuvaa isojen teknologiayritysten luomaa liiketoimintamallia, joka näyttää uhkaavan demokratiaa ja oikeuksiamme.

Kirjoittajat luottavat demokraattisiin valtioihin. Ne voisivat pysäyttää teknologiajättien vallan kasvun nykyistä tarkemmalla lainsäädännöllä, joka rajoittaisi yritysten keräämän tiedon käyttöä – mutta  vasta, jos riittävän monet äänekkäästi sitä vaativat.
Frank Johansson (UP 1/2020)

Anand Giridharadas: Winners Take All. The Elite Charade of Changing the World. Allen Lane 2019, 288 s.
Shoshana Zuboff: The Age of Surveillance Capitalism. The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power. Profile Books 2019, 691 s.