Kiinan siviilipukuiset soturit
Julkaistu: 9.12.2021
Kun Kiinan vastanimitetty pää- ja ulkoministeri Zhou Enlai marraskuussa 1949 puhutteli maan ulkoministeriön ensimmäiset 170 virkailijaa, joukko koostui vastavalmistuneista opiskelijoista, hallintokaadereista ja talonpoikaisvallankumouksellisista. Harva puhui muita kieliä kuin kiinaa saati oli edes käynyt ulkomailla.
Perustaessaan ulkoministeriön Zhou Enlai halusi, että Kiinan diplomaateista tulee ammattitaitoisia, kurinalaisia ja maan johdolle uskollisia. »Ulkosuhteiden kaaderit ovat kuin Kansan vapautusarmeijan sotureita siviilivaatteissa», hän neuvoi ministeriön uusia tulokkaita.
Seitsemän vuosikymmentä myöhemmin ainoastaan Yhdysvalloilla on Kiinaa laajempi diplomaattiedustustojen verkosto. Kiinan nykydiplomaatit ovat kielitaitoisia ja hyvin perehtyneitä kansainvälisiin kysymyksiin.
Viime aikoina Kiinan diplomaatit ovat kuitenkin käyttäytyneet epätavallisen aggressiivisesti, minkä vuoksi heitä on alettu kutsua »susisotureiksi». Maaliskuussa 2020 ulkoministeriön tiedottaja Zhao Lijian vihjasi, että koronavirus on peräisin Yhdysvalloista, jonka armeija oli tuonut sen Wuhaniin. »Olkaa läpinäkyviä! Tuokaa tietonne julki! USA on meille selityksen velkaa!» hän tviittasi.
Kiinan diplomaattien historiaan perehtynyt Peter Martin pitää kahta käännekohtaa merkittävinä. Vuosien 2008–2009 globaalin talouskriisin yhteydessä Kiina toimeenpani laajan taloudellisen elvytysohjelman, joka kohensi maan itsetuntoa. Seuraavana vuonna ulkoministeri Yang Jiechi totesikin, että »Kiina on suuri maa ja muut maat ovat pieniä, ja tämä on vain fakta». Vuonna 2012 valtaan nousseen Xi Jinpingin itsevarmat otteet ovat antaneet Kiinan diplomaateille lisää pontta.
Martin on ammentanut tietoa yli sadan kiinalaisedustajan muistelmista. Kun Kiinan diplomaatit vuonna 1971 saapuivat New Yorkiin, oli kuin he olisivat laskeutuneet vieraalle planeetalle. Kaupungin räikeät neonvalot, monipuoliset kaupat ja avoin prostituutio olivat kiinalaisille shokki. Kun Kiina vuonna 1970 perusti suurlähetystön Ottawaan, sen diplomaatit kuvittelivat aluksi, että naapurin hyvin varustettu vanhainkoti oli siellä tarkoituksella antaakseen heille myönteinen kuva Kanadan elintasosta. Vei aikansa ennen kuin he ymmärsivät Kiinan ja länsimaiden välisen kuilun syvyyden.
Nykyajan susisoturit osaavat tehokkaasti tehdä Kiinan kannanotot vastapuolelle selviksi. Diplomaattien perinteinen suostuttelutaito sen sijaan on jäänyt heiltä ymmärtämättä. Kiina-suhteita pitkään hoitanut eurooppalainen diplomaatti valitti, ettei hänellä ollut neljän vuosikymmenen jälkeen yhtäkään kiinalaista kollegaa, jota hän olisi aidosti voinut kutsua ystäväkseen.
Martinin teos täyttää ammottavan aukon Kiina-kirjallisuudessa ja on tärkeää luettavaa Kiinan suhteista vastaaville diplomaateille. »Kansan vapautusarmeijan siviilipukuiset soturit» ovat kulkeneet pitkän taipaleen siitä, kun Zhou perusti Kiinan diplomaattikunnan, mutta tavallaan he ovat muuttuneet vain vähän.
Kirjoittaja on Manilassa sijaitsevan Asian Institute of Management -johtamiskorkeakoulun dosentti.
Peter Martin: China’s Civilian Army. The Making of Wolf Warrior Diplomacy. Oxford University Press 2021, 298 s.