Talousviisaan perikuva Suomessa on valistunut valkokaulusmies, joka selittää uusliberalistisen talousjärjestelmämme tilan, tarpeet ja tulevaisuudennäkymät numeroina.
Yhtä lailla talousviisaaksi voi kutsua Helsingin yliopiston tutkijaa Mariam Khawaria, jonka väitöskirjaprojekti on edennyt yli puolivälin. Khawarin näkökulma vain poikkeaa totutusta. Hän yhdistelee tutkimuksessaan islamilaista taloutta ja feminismiä.
Länsimaisissa yliopistoissa islamilaista ajattelua on perinteisesti tutkittu osana muita tieteitä, politiikkaa, sosiologiaa, historiaa. Viime vuosina islamilainen taloustiede on alkanut eriytyä omaksi tieteenalakseen, Khawar kertoo. Hän tutkii taloutta valtiotieteellisessä tiedekunnassa, osana kansainvälisen talouden tutkimusta.
Khawar sanoo tiedostavansa hyvin, että hän tekee islamilaista taloustutkimusta eurosentrisessä yliopistomaailmassa. Siihen liittyy omat herkkyytensä ja uskottavuusaspekteja: onko islamilaisen talousajattelun tutkiminen merkityksellistä länsimaisessa yliopistossa? Miten yliopistot suhtautuvat islamilaiseen taloustieteeseen ja osataanko niissä antaa opetusta aiheesta?
Khawar sai aluksi kuulla, että hän joutuu tutkimaan aihettaan melko lailla ilman perusteellista ohjausta.
”En olisi itsekään uskonut, että tutkisin talousfilosofiaa näin pitkään, saati Helsingissä. On hienoa nähdä, että akateemista keskustelua on koko ajan enemmän”, Khawar sanoo.
Muslimimaiden talouselämä ja lukemattomien yritysten liiketoiminta nojaa enemmän tai vähemmän islamin omiin periaatteisiin, jotka juontuvat Koraanista ja muista uskonnollisista teksteistä. Muslimien pyhä kirja esimerkiksi kieltää koron ottamisen, ja islamilaisessa laissa eli šariassa on määräyksiä kaupankäynnistä ja liiketoiminnasta.
Islamilaisista yhteiskunnista yksikään ei noudata islamilaisen talouden oppeja niin täydellisesti, että voitaisiin puhua kaikenkattavasta järjestelmästä. Monet periaatteet ja normit ovat ikivanhoja, eikä niiden tulkinnasta ole yksimielisyyttä.
Maailmaan mahtuukin loputtomasti erilaisia näkemyksiä talouteen liittyvistä säännöistä, ja islamilaisen talousajattelun ja -filosofian tutkijatkin ovat erimielisiä monista kysymyksistä.
Omassa tutkimuksessaan Khawar kyseenalaistaa vallitsevien käsitteiden sisältöä naisnäkökulmasta. Hän tarkastelee islamilaista talousfilosofiaa, mutta laajemmin taloustieteessä käydään myös kriittistä keskustelua alan perusolettamuksista.
Khawar näkee islamilaisen talouden perusajatuksen tasa-arvoisempana kuin vallitsevan kapitalismin – vaikka toteaa heti perään olevansa jäävi kommentoimaan. Hänestä talouden uusliberalistinen suuntaus keskittyy edistämään tuottavuutta ja palvelee ennen kaikkea yritysten etuja, ei niinkään ihmisten menestystä.
Vastuullisuus ja arvot toistuvat Khawarin puheessa. Kun häneltä kysyy, missä islamilaisen talouden periaatteet näkyvät parhaiten, hän ei aloita puhumalla pankeista tai yrityksistä, vaan ihmistä ja esimerkiksi uskontoon kuuluvasta hyväntekeväisyydestä.
Talouselämässä islamilaiset periaatteet ovat kuitenkin näkyvimmin esillä pankki- ja finanssisektorilla, joihin Khawar perehtyi maisteriopinnoissaan.
Islamilainen rahoitusala on kasvanut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka maailmanlaajuisesti alan markkinaosuus on pieni. Tällä hetkellä kasvua on erityisesti Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren alueen markkinoilla.
Euroopassakin asuu ainakin 30 miljoonaa muslimia, mikä tarkoittaa isoa kuluttajajoukkoa. Ja kun on kysyntää, on tarjontaakin: turkkilaisomisteinen KT Bank AG sai saksalaisviranomaisilta toimintaluvan vuonna 2015. Pankki on ensimmäinen Saksassa ja euroalueella toimiva islamilainen pankki. Verkkosivuillaan pankki markkinoi palvelujaan vastuullisuusargumentein, sloganilla ”minun arvoni, minun pankkini”.
Islamilaisten periaatteiden mukaisia palveluita ja rahoitusvälineitä on ollut jo pitkään saatavilla myös Khawarin vanhassa kotikaupungissa Lontoossa.
15 vuoden takaisen finanssikriisin jälkeen yleinen kiinnostus islamilaiseen pankkitoimintaan heräsi lännessä, sillä islamilaisia periaatteita noudattavat pankit osoittivat muita parempaa kriisinsietokykyä. Islamilaisen talouden säännöt rajoittavat johdannaisia ja keinottelua, joihin pankkeja kaatui.
Maailman suurin islamilainen pankki on saudiarabilainen Al Rajhi. Saudi-Arabiassa koronotto on kielletty, joten pankit hoitavat luotonannon, lainat ja talletukset erilaisin omistus-, maksu- ja bonusjärjestelyin. Asiakas saattaa esimerkiksi ostaa asunnon pankilta kohteen myyntihintaa kalliimmalla hinnalla ja maksaa sitä kuukausittain pankille takaisin sovitulla summalla. Koraanissa korkoon viittavasta sanasta riba ei ole yksituumaista määritelmää.
Arabiemiraateissa kasvanutta Khawaria ei nuorempana kiinnostanut islamilainen pankkitoiminta lainkaan. ”Oikeastaan pidin sitä silmänlumeena.”
Opinnoissaan Khawar kiinnostui kriittisestä taloustieteestä ja vaihtoehtoisista suuntauksista. Alkusysäyksen tutkimukseen antoi hänen ohjaajansa, King’s Collegen professori Alex Callinicos, joka on erikoistunut marxilaiseen talousteoriaan.
Nykyisin Khawar tutkii naisten roolia taloudellisena toimijana ja asemaa yksityisen ja julkisen talouden välillä kirjallisuudessa. Hän on kiinnostunut perustavanlaatuisista tasa-arvokysymyksistä, kuten naisten oikeudesta tuloihin, omaisuuteen ja rahan kontrollointiin. Ne eivät ole olleet islamilaisessa talousajattelussa itsestäänselviä.
Akateemisessa maailmassa feministiset tutkijat ovat jo vuosia kamppailleet yhdenvertaisuuden ja islamin emansipatoristen lukutapojen puolesta.
Khawar korostaa, että hänen tutkimuksensa sukupuolinäkökulma ei perustu täkäläiseen feministiseen ajatteluun vaan islamilaiseen perinteeseen. Hän käyttääkin lähteinään nimenomaan islamilaisten feministien ja islamilaiseen ajatteluun paneutuneiden tutkijoiden tuotoksia, vaikka niitä ei kutsuttaisi feministisiksi.
Inspiroivina niminä Khawar mainitsee muun muassa tutkija Amina Wadudin, joka tunnetaan nykyislamislaisen feminismin uranuurtajana, Bostonin yliopiston islamintutkimuksen professorin Kecia Alin ja Edinburgin yliopiston lehtorin Shadaab Rahemtullan – joiden kaikkien asiantuntemus on muualla kuin taloustieteessä.
Lähestymistapansa Khawar nimeää osaksi taloustieteen heterodoksista suuntausta, jonka näkökulmat eroavat tieteen valtavirrasta. Samaan suuntaukseen lasketaan myös esimerkiksi feministinen, jälkikeynesiläinen ja marxilainen taloustiede.
Näistä feministinen suuntaus on saanut vastikään Suomessa jonkin verran julkisuutta ekonomisti Anni Marttisen Hattaratalous-kirjan ansiosta. Viime vuosikymmenellä Jussi Ahokas ja Lauri Holappa nostivat esiin jälkikeynesiläisiä näkökulmia Rahatalous haltuun -teoksellaan.
Vaihtoehtoiset suuntaukset ovat yleensä saaneet huomiota finanssikriisien ja koronapandemian myötä. Kun valtavirran tutkimus epäonnistuu ennakoimaan kriisejä, erilaiset lähestymistavat kiinnostavat.
Islamilainen talous tuo vielä yhden erilaisen näkökulman Helsingin yliopiston globaalin poliittisen talouden tutkimukseen.
”Miksi juuri Helsingissä, miksi se on relevanttia tutkimusta Suomessa”, Khawar sanoo kuulleensa usein tultuaan Suomeen. Sitä hän välillä ihmettelee itsekin. Ennen jatko-opintojaan Khawar ei ollut koskaan käynyt Suomessa. Muuttoa pohjoiseen saattoi helpottaa se, että Khawarin veli asuu Ruotsissa.
”Oli vaikea löytää väitöskirjalle ohjaaja siinä vaiheessa, kun yritin yhdistää marxilaista ja islamilaista taloustiedettä. Etsin ohjaajaa, joka tuntisi molemmat, eikä heitä ollut”, Khawar sanoo naurahtaen ja lisää voivansa itse ryhtyä islamilaisen talousajattelun asiantuntijaksi.
Kwahar ei silti koe olevansa yksinäinen suomalaisittain harvinaisella tutkimusaiheellaan. Helsingin yliopiston kollegiaalisesta työyhteisöstä hän on saanut tukea ja kriittistä sparrausta.
Jutun lähteenä on käytetty myös Financial Timesin Banker-verkkojulkaisua.
