YK:n rauhanturvatoiminnan tehostaminen on kuin yrittäisi keksiä ikiliikkujaa, selviää ranskalaisen älykön ja diplomaatin Jean-Marie Guéhennon muistelmateoksesta.
Guéhenno johti maailmanjärjestön rauhanturvaosastoa vuosina 2000–2008. Hänen tehtävänään oli päivittää sinikypärien rooli uuteen maailmantilanteeseen, jossa konfliktien perinteisten valtiollisten osapuolten rinnalle oli alkanut tulla muita toimijoita.
Kirjan näkökulma on reaalipoliittinen: isot vallat pitävät aina puolensa, ja siksi YK:n on oltava suojaa tarvitsevien ihmisyhmien rinnalla.
Guéhennon YK-ajalla sodat ja kriisit vyöryivät Afganistanista, Irakista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta Sudaniin ja Darfuriin. Niistä kaikki jatkuvat jossain muodossa yhä.
Tyynellä YK-proosalla Guéhenno avaa rauhanturvaoperaatioiden politiikkaa ja kenttätoiminnan anatomiaa. Rauhanturvaamiseen kuuluvat muun muassa jatkuva materiaalinen ja tiedollinen resurssipula sekä toiminnan ja odottamisen välinen tasapainottelu.
Guéhenno kirjaa, kuinka esimerkiksi Georgiassa ja Norsunluurannikolla konflikti lopulta jäätyi tai unohtui – suurvaltojen intressien tai niiden puuttumisen vuoksi. Toisissa operaatioissa, kuten Kongossa, päästiin plussan puolelle, kun edes estettiin jotakin vielä pahempaa tapahtumasta. Darfurin tuloksia Guéhenno pitää epäonnistumisena.
YK:ssa on parannettavaa. Guéhennon mukaan maailmanjärjestöstä on tultava »oppiva organisaatio». Tarvittaisiin motivoitunut ja nykyistä ammattimaisempi virkakoneisto. Lisäksi päämajan ja kentän välistä yhteistyötä tulisi lisätä sekä rauhanturvaajien tietoja ja kokemuksia jakaa tehokkaammin.
Guéhennon mukaan rauhanturvaamisen suurin haaste on kuitenkin poliittinen. Niin kauan kuin jäsenvaltiot ovat erimielisiä YK:n tehtävistä, ongelmia ei kyetä ratkaisemaan. Guéhenno ei silti usko rauhanturvaoperaatioista päättävän turvallisuusneuvoston uudistamiseen.
Sen sijaan suurvaltojen ristiriidat tai välinpitämättömät asenteet avaavat sihteeristölle tilaa toimia. Guéhenno puhuu YK-virkamiesten muodostamasta sihteeristöstä eräänlaisena kuudentena pysyvänä jäsenenä ja korostaa heidän omatoimisuutensa tärkeyttä annetun mandaatin sisällä.
Esimerkiksi Kongossa Guéhenno kertoo joutuneensa punnitsemaan, kutsuako YK-pataljoona suojelemaan siviilejä maan itäosaan. Sotilaat saapuivat ja pelastivat ihmishenkiä. YK:n edustajan on mandaattien puitteissa uskallettava toimia, Guéhenno katsoo. Se vaatii vahvaa eettistä näkemystä.
Guéhenno muistuttaa, että YK-operaatioiden ympäristö on muuttunut aiempaa vaikeammaksi jäsentää, koska rauhaa uhkaavat nykyään myös heikot tai romahtaneet valtiot ja ei-valtiolliset toimijat. Siksi YK:n jäsenmaiden olisi ajateltava rauhanturvaamista uudella tavalla.
Operaatiot pitäisi nähdä paitsi sotilastoimintana myös jälleenrakennustehtävänä. On vain työlästä uskoa, että maksajavaltiot jaksaisivat sitoutua isoihin, pitkäkestoisiin ja rahoituskustannuksiltaan korkeisiin tehtäviin.
Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja.
