Kaksi näkökulmaa jyllää yli muiden, kun on puhe maahanmuutosta ja taloudesta. Yhtäältä työperäisistä maahanmuuttajista toivotaan hyvinvointivaltion pelastajia, vanhusten hoitajia ja eläkkeiden maksajia. Toisaalta turvapaikanhakijoiden julkiselle taloudelle aiheuttamia kustannuksia kauhistellaan.
Yhteistä keskusteluissa on näkökulma, jonka mukaan Suomeen tulevien ihmisten ajatellaan tyydyttävän nykyisten suomalaisten tarpeet. Tulijat ovat joko väline, jolla meidän hyvinvointiamme edistetään. Tai sitten he ovat kustannuserä, joka uhkaa hyvinvointivaltion meille tarjoamia palveluita.
Lähtökohta on sekä inhimillisesti että taloudellisen analyysin näkökulmasta epäilyttävä. Ihmiset eivät ole olemassa pelkästään toisten ihmisten tarpeita varten, vaan kaikkien hyvinvoinnilla on itseisarvo.
Maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia on arvioitava niin, että vaikutukset kaikkien ihmisten hyvinvointiin otetaan huomioon laskelmissa. Se tarkoittaa erityisesti sitä, että myös maahanmuuttajien hyvinvointi on laskettava mukaan. Koska suurin osa liikkuvuuden hyödyistä koituu juuri muuttajille itselleen, tuloksena on analyysi, jossa korostuu muuttajien näkökulma.
Kansainvälisesti liikkuvien globaalien huippuosaajien houkutteluun liittyy aivan erilaisia kysymyksiä kuin kehittyvistä maista tulevien matalan tuottavuuden työntekijöiden muuttoliikkeeseen. Keskityn tässä jälkimmäiseen.
Kehittyvien maiden ihmiset ovat köyhiä suureksi osaksi asuinpaikkansa, eivät omien ominaisuuksiensa vuoksi. Ihmisen siirtyminen kehittyvästä maasta rikkaaseen maahan moninkertaistaa hänen tuottavuutensa. Ja koska palkka määräytyy tuottavuuden perusteella, siirtyminen moninkertaistaa myös siirtyjän tulot.
Useat maahanmuuttoa koskevat tutkimukset osoittavat, että ihmisten kansainvälinen liikkuvuus voi tämän ilmiön vuoksi parantaa muuttajien elintasoa todella merkittävästi. Toinen merkittävä taloustieteen tulos on, että maahanmuutolla ei ole juuri vaikutuksia maassa jo asuvien tulotasoon, kuten Talouspolitiikan arviointineuvostolle kaksi vuotta sitten teetetystä taustaraportista selviää.
Nämä kaksi tutkimustulosta yhdessä tuottavat varsin ällistyttävän johtopäätöksen: liikkuvuutta lisäämällä voidaan moninkertaistaa muuttajien hyvinvointi alentamatta lainkaan rikkaissa maissa jo asuvien elintasoa.
Ihmisiä voidaan siis nostaa köyhyydestä ilman kustannuksia poistamalla liikkuvuuden esteitä. Asiaa tutkineet taloustieteilijät arvioivat esteiden poistamisen hyvinvointihyötyjen olevan jättimäisiä.
Yksi alan johtavista tutkijoista, Center for Global Development -ajatushautomossa työskentelevä Michael Clemens sanoo värikkäästi, että liikkuvuuden esteiden purkaminen on kuin kadulle lojumaan jätettyjen biljoonan dollarin seteleiden poimimista. Hyötyjen suuruusluokasta johtuen liikkuvuuden lisäämiseen syntyy ankara moraalinen velvoite kaikille meille, joiden mielestä politiikan tehtävänä on edistää ihmiskunnan hyvinvointia.
Maahanmuuttoa vastustavat esittävät usein »paikan päällä» tehtävää kehitysyhteistyötä maahanmuuton korvikkeeksi. Kehitysapu on kuitenkin vaatimaton korvike. Ei ole olemassa mitään kehitysohjelmaa, joka täysin ilmaiseksi nostaisi kohteenaan olevien ihmisten elintason moninkertaiseksi. Kehitysyhteistyö on tärkeää, mutta sillä ei mitenkään voida korvata liikkuvuuden esteitä poistavaa politiikkaa, joka tarjoaa valtavia välittömiä hyötyjä.
Pelko Suomessa asuvien palkkojen alenemisesta maahanmuuton vuoksi ei saa tukea tieteellisestä tutkimuksesta.
Työperäisen tai taloudellisen maahanmuuton käsite on äskeisen valossa epätyydyttävä. Julkisessa keskustelussa toistuu jatkuvasti erottelu »aidosti hädänalaisten» vainoa pakenevien ja »taloudellisista» syistä liikkeellä olevien ihmisten, »elintasopakolaisten» välillä.
Kenties kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ihmisiä on mahdollista luokitella tällä tavoin. Mutta liikkuvuuden taloudellisen ja eettisen analyysin näkökulmasta erottelu näyttäytyy keinotekoisena. Köyhyys ja sairaus ovat aivan yhtä suuria uhkia ihmiselle kuin poliittinen vaino. On yhdentekevää, uhkaako sinun ja lastesi tulevaisuutta salainen poliisi, sota vai toivoton köyhyys.
Hyvää politiikkaa olisikin erotella erilaisia maahanmuuttajia mahdollisimman vähän ja tehdä kaikesta maahanmuutosta mahdollisimman »työperäistä». Näin kaikki maahanmuutto kehittyvistä maista tuottaisi yllä kuvattuja hyvinvointihyötyjä lähdön tarkoista syistä riippumatta.
Ihmisten liikkuvuutta kehittyvistä maista vastustetaan usein esittämällä, että se synnyttäisi Suomeen »kahden kerroksen» työmarkkinat. Uudet tulijat joutuisivat matalapalkkaisiin töihin, jotka eivät suomalaisille kelpaisi. Kenties osa nykyisistäkin suomalaisista joutuisi näille alemman kerroksen työmarkkinoille.
Kuten sanottu, pelko jo Suomessa asuvien palkkojen alenemisesta maahanmuuton vuoksi ei saa tukea taloustieteellisestä tutkimuksesta. Mutta ajatukseen sisältyy myös syvällisempi ongelma. Jos ihmisten pääsy Suomen työmarkkinoille estetään, he jäävät kehittyvien maiden työmarkkinoille. Siellä palkat ja työehdot ovat kaukana Suomen huonoimmastakin tasosta. Tässä jos missä on kysymys kahden kerroksen työmarkkinoista.
Kansainvälisen liikkuvuuden esteiden poistaminen lisäisi ihmiskunnan hyvinvointia suunnattomasti. Suomi voi omalta osaltaan toimia tämän hyväksi lisäämällä ihmisten mahdollisuuksia muuttaa tänne kehittyvistä maista parempaa elämää rakentamaan.
