Muslimiveljeskunta on taas ahtaalla. Järjestön johto on maan alla tai vankilassa, kuten Egyptin presidentinvirasta syrjäytetty Muhammed Mursi. Ennen Mursin syrjäyttämistä järjestö paistatteli hetken arabimaailman suuriväkisimmän valtion vallankahvassa.
Muslimiveljeskunta on iso ja vaikutusvaltainen järjestö, jota tunnetaan huonosti. Se on sulkeutunut ja hierarkkinen kaaderiorganisaatio. Veljeskunnan todellisesta päätöksenteosta, sisäisistä valtasuhteista tai vaikkapa rekrytoinnista on yhä työlästä saada tietoa. Järjestöstä eronnut tai erotettu leimataan luopioksi, ja erossa katoavat sosiaaliset verkostot, sillä veljeskunnan jäseneksi pääsy on vaatinut vuosien sitoutumisen ja elämän valvonnan alla.
Muslimiveljeskuntaa yli kaksi vuosikymmentä tutkinut yhdysvaltalainen Carrie Rosefsky Wickham pyrkii valottamaan kirjassaan erityisesti Egyptin veljesjärjestöä. Sunnien uskonnollinen ja poliittinen uudelleen herääminen ajoi Hassan al-Bannan perustamaan veljeskunnan Egyptissä 1928. Järjestö on alusta lähtien halunnut islamilaistaa yhteiskunnan läpikotaisin perusarvoista ja laeista hallintoon ja kulttuuriin.
Moraalista viestiä on levitetty kansalle käsi kädessä veljeskunnan tuottamien omaehtoisten peruspalvelujen kanssa. Nämä palvelut ja Egyptin uskonnollinen konservatiivisuus ovat järjestön suosion perusta.
Rosefsky Wickhamin mukaan veljeskunta ei kuitenkaan ole koskaan kertonut selkeästi, yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti, millainen sen ihanneyhteiskunta on.
Veljeskunta asettui aluksi tietoisesti vastustamaan vallitsevaa järjestelmää. Sittemmin järjestö sanoutui irti väkivallasta. Gamal Abdel Nasserin, Anwar Sadatin ja Hosni Mubarakin kausina 1950-luvun puolivälistä vuoteen 2011 järjestö oli samaan aikaan lain ulkopuolella ja käytännössä hyväksytty. Järjestö toimi suojasäällä yhteiskunnallisena varaventtiilinä, mutta kovina aikoina sen johtajat lukivat tiilenpäitä.
Isossa järjestössä on aina selkäänpuukotuksia, sukupolvi- ja kokemuseroja sekä sisäistä ristivetoa henkilöiden, päämäärien ja keinojen suhteen. Muslimiveljeskunta ei ole poikkeus. Se on kuitenkin yhä vanhempien miesten ylhäältä johtama vanhoillinen, avoimuutta kaihtava järjestö. Pragmaattinen mutta keskilinjaa konservatiivisempi Mursi edustaa tätä suuntausta, Rosefsky Wickham määrittelee.
Talven 2011 kansannousussa järjestön johto pysyi aluksi puolueettomana. Historia oli opettanut, että menetettävää voi olla liikaa. Osa veljeskunnan nuorista aktivisteista pystyikin hetken aikaa toimimaan itsenäisesti ja pitämään yhteyksiä muihin aktivistiryhmiin.
Rosefsky Wickhamin mukaan järjestöllä on kuitenkin dilemma. Yhtäältä veljeskunta puhuu demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta, mutta omiensa edessä se haluaa, että kaikki egyptiläiset elävät järjestön arvojen ja šarian tulkinnan mukaan. Jos veljeskunta on liian vanhoillinen, sitä syytetään salafistien myötäilystä. Jos se liputtaa perusvapauksien ja tasa-arvon puolesta, sitä arvostellaan islamin hylkäämisestä.
Viime vuonna veljeskunta perusti Vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolueen. Sen piti olla riippumaton itse järjestöstä, ja veljeskunta lupasi jättää asettamatta vaaleihin omaa presidenttiehdokastaan sekä ottaa huomioon kaikki ryhmät perustuslakia laadittaessa. Valta vei, toisin kävi.
Rosefsky Wickhamin mukaan Muslimiveljeskunta on halunnut muuttaa yhteiskuntaa mutta onkin joutunut sopeutumaan siihen. Nyt järjestön on kyettävä vastaamaan kysymykseen siitä, mitä se haluaa jäsenineen olla.
Strateginen luoviminen ei enää riitä. Sisäisten aatteellisten ja rakenteellisten muutosten on oltava aitoja, eikä veljeskunta voi sanella arvoja muille.
Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja.
