Nato-yhteistyö tarvitsee uusia muotoja

EU-jäsenyyden aikana Suomen turvallisuuspolitiikan kanta­vaksi teemaksi on muodostu­nut vahva sitoutuminen EU:n kehittämiseen ja unionin ulkoisen toi­minnan vahvistamiseen. Samaan aikaan Naton kanssa on rakennettu toimiva ja hyödyllinen kumppanuus. Viime vuosina on lisäksi korostettu pohjoismaisen yh­teistyön uusia mahdollisuuksia.

Nämä kolme pilaria eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan yhteistyöhön osallis­tuminen yhdellä foorumilla vahvistaa vaikutusmahdollisuuksiamme muilla. Näin Suomi voi edistää eurooppalaista turvallisuusintegraatiota ja osallistua siihen parhaaksi katsomillaan tavoilla.

Näistä pilareista Naton kumppa­nuusyhteistyö on suuren muutoksen edessä, kun Afganistanin Isaf-operaatio päättyy vuonna 2014.

Suomi on osallistunut kumppani­maana operaatioihin Afganistanissa ja Balkanilla, mikä on avannut myös tii­viimmän poliittisen yhteyden Natoon. Etenkin Isafin aikana Naton päätök­sentekoa on avattu operaatioihin osal­listuville kumppanimaille. Poliittinen johtomme on osallistunut säännöllisesti Naton huippu- ja ministerikokouksiin, kun niissä on käsitelty Afganistania.

Viime vuodet Naton toiminta on painottunut kriisinhallintaoperaatioihin eli alueelle, jossa kumppanit ovat halu­tessaan voineet olla lähes tasavertaisesti mukana. Siksi suurten operaatioiden päättyminen on iso muutos erityisesti Naton kumppanimaille.

Mihin suuntaan Nato kehittyy nyt, kun liittokunnan perusluonnetta pitkään määritelleiden suurten operaatioiden vai­he päättyy?

Harjoitusten merkitys kasvaa

Mikään Naton toiminnan alue ei häviä, mutta painotusten odotetaan muuttu­van. Nato jatkaa puolustussuunnittelua ja muuta perustyötä yhteisen puolustuk­sen ylläpitämiseksi. Uutena hankkeena Nato kehittää eurooppalaisia jäsen­maitaan suojaavaa ohjuspuolustusky­kyä, jolla se vastaa etenkin kasvavaksi arvioituun ballististen ohjusten uhkaan Lähi-idässä.

Ohjuspuolustuksessa pyritään yhteis­työhön Venäjän kanssa, vaikka osapuolet ovatkin eri mieltä siitä, miten yhteistyö käytännössä toteutettaisiin. On Suomen edun mukaista, että Naton ja Venäjän suhteet kehittyvät myönteisesti, mutta Suomen mahdollisuudet vaikuttaa tähän ovat rajalliset.

Myös kriisinhallinta säilyy Naton yh­tenä päätehtävänä, vaikka suuret operaa­tiot päättyvät. Afganistanissa siirrytään nykyistä pienimuotoisempaan kriisinhal­lintaan. Nato ylläpitää kykyä perustaa uusia operaatioita, jos tarve vaatii ja operaatiot saavat kansainvälisen tuen. Lisäksi Naton johdolla voidaan antaa puolustussektorin koulutusta. Tällaista mahdollisuutta selvitetään parhaillaan Libyan pyynnöstä.

Suomen kannattaa vastakin osallis­tua kriisinhallintaan Naton johtamissa operaatioissa silloin, kun se edistää Suo­men tavoitteita. Lisäksi Suomella on kan­sainvälisesti tunnustettua osaamista krii­sinhallinnan kouluttajana. Suomalainen koulutusosaaminen voi olla hyödyksi ja palvella niin YK:n, EU:n kuin Natonkin operaatioita.

Tulevaisuudessa erityisesti harjoitus­ten merkityksen odotetaan kasvavan. Yhteensopivuuden ylläpitäminen edel­lyttää myös suuria LIVEX-harjoituksia, joissa liikutellaan todellisia joukkoja. Naton nopean toiminnan joukkoja (NRF) aiotaan käyttää harjoituksiin lisääntyvis­sä määrin. Suomi on jo mukana NRF:ää täydentävässä toiminnassa, mikä avaa meille oven osallistumiselle itse NRF-harjoituksiin. Osallistumalla näihin harjoituksiin voimme olla mukana myös Connected Forces -aloitteessa, joka on Naton lähivuosien tärkein hanke jouk­kojen yhteensopivuuden ylläpitämiseksi.

Suomen kannalta on tärkeää, että yhteydet Natoon säilyvät.

Poliittisen ja strategisen tason pää­töksentekoa Nato-maat testaavat vuo­sittain CMX-kriisinhallintaharjoituksissa. Kumppanimaista juuri Suomi ja Ruot­si ovat olleet aktiivisimpia osallistujia CMX-harjoituksiin, ja maat ovat pääs­seet selvittämään, mikä olisi kumppa­nimaiden asema eri kriisiskenaarioissa. Tällaisen harjoitusyhteistyön merkitys kasvaa, kun valmiutta ylläpidetään ja suurissa operaatioissa hankittu kokemus halutaan säilyttää.

Osallistumalla Naton kehittyvään harjoitustoimintaan Suomi voi parantaa suorituskykyjään ja olla mukana määrit­telemässä kumppanien roolia tulevaisuu­den Natossa.

Vaikea taloustilanne kuitenkin ra­joittaa harjoitustoiminnan laajentamis­ta. Samalla se kannustaa yhteistyöhön, kuten ylikansallisiin hankkeisiin, joissa kiinnostuneiden maiden ryhmä kehittää ja hankkii sotilaallisia suorituskykyjä yh­dessä. Hyvä esimerkki Naton hankkeista on strategisen ilmakuljetuskyvyn kehit­täminen. Osallistumalla siihen Suomi saa käyttöönsä C-17-kuljetuskoneiden lentotunteja. Naton hankkeet voivat tar­jota mahdollisuuksia, joita EU ei tarjoa. Suomen kannattaa harkita molempia.

Nato parantaa lisäksi kykyään vas­tata kyberuhkiin. Kun Suomi pyrkii kyberturvallisuuden kansainväliseksi edelläkävijäksi, maamme kannattaa li­sätä yhteistyötä myös Naton kanssa. Esimerkiksi Naton hankintoihin mukaan pääseminen voi kiinnostaa suomalaista teollisuutta, jolla on alalla maailmanluo­kan osaamista.

Nato kehittää myös kriisitilanteisiin ja huoltovarmuuteen liittyvää siviilialan toimintaansa. Suomalaisten asiantunti­joiden osallistuminen Naton siviilival­miusyhteistyöhön kehittää suomalaista ammattiosaamista. Se auttaa luomaan kontaktiverkoston, josta on suomalai­selle yhteiskunnalle konkreettista hyö­tyä, jos olemme itse kansainvälisen avun tarpeessa.

Suomelle on tärkeää verkottua tällä sektorilla – olemmehan maantieteellisen asemamme vuoksi erityisen riippuvaisia esimerkiksi merikuljetusten ja energia­verkkojen toimivuudesta.

Nato joutuu lähivuosina edelleen tarkastelemaan Euroopan maiden ja Yhdysvaltain taakanjakoa. Naton ope­raatio Libyassa osoitti, että Eurooppa on riippuvainen Yhdysvaltain sotilaallisis­ta suorituskyvyistä. Jatkossa Euroopan oma vastuu maanosan turvallisuudesta kasvaa, kun Yhdysvallat siirtää paino­pistettään Tyynellemerelle.

Osana uudistumistaan Nato pohtii myös kumppanimaiden roolia. Suomen kannalta on tärkeää, että yhteydet Na­toon säilyvät. Näin varmistetaan tiedon­saanti ja vaikutusmahdollisuudet sekä tuetaan puolustusvoimien kehitystyötä. Natossa tehty arviointi- ja kehittämis­työ parantaa Suomen puolustusvoimien yhteistoimintakykyä myös YK:n ja EU:n operaatioissa ja vahvistaa kansallisessa puolustuksessa hyödyllisiä valmiuksia.

Naton muutoksessa mikään yksittäi­nen hanke ei täytä suurten operaatioiden päättymisen luomaa tilaa. Lähivuosina aktiiviset kumppanimaat vahvistavat osallistumistaan usealla eri alueella, erityisesti harjoitustoiminnassa, kriisin­hallinnassa ja puolustusmateriaalihank­keissa.

 

Teemu Sepponen työskentelee ulkoasiainministeriössä ja Juha Rainne Suomen Nato-edustustossa Brysselissä.