Venezuelan edesmennyt presidentti Hugo Chavéz ja hänen seuraajansa Nicolás Maduro paistattelevat seinämaalauksessa.
Hän kiillottaa imagoaan kyvykkäänä johtajana ja lujittaa suosiollaan valta-asemaansa. Hän kääntää uutiset ja vaalit mieleisikseen, toivottaa ulkomaiset investoinnit ja ulkomaalaiset tervetulleeksi ja lähettää nuoria ulkomaisiin yliopistoihin. Hän janoaa kansainvälistä tunnustusta, rakentaa verkostoja ja toimii kansainvälisissä instituutioissa.
Moderni yksinvaltias on spinnaaja.
Tähän tulokseen ovat tulleet tutkijat Sergei Guriev ja Daniel Treisman laajoissa tutkimuksissaan, joiden pohjalta he ovat koonneet kompaktin kirjan Spin Dictators (2022). Niin sanottujen spinnaajadiktaattorien määrä on noussut 1980-luvulta lähtien samaan aikaan, kun pelolla johtavien (fear dictators) määrä on romahtanut 1970-luvulta lähtien.
Modernit diktaattorit ovat korvanneet pelon julkisuudenhallinnalla ja salanneet todellisen olemuksensa. Taloutta ja teknologiaa hyödyntämällä hallinta on myös aiempaa helpompaa.
»Diktaattorit esiintyvät demokraatteina, joiden kanssa on mahdollisuuksia toimia, tehdä sijoituksia.» Guriev sanoo puhelimessa. Hän on taloustieteen professori pariisilaisessa Sciences Po -yliopistossa.
Syitä diktaattorien muuttumiselle voi siis hakea Gurievin mukaan globalisaatiosta.
Spinnausdiktatuurissa ei ole virallista ideologiaa eikä laajamittaista väkivaltaista sortoa. Kun uutiset ja faktat ovat hyviä, valtias ottaa ne omiin nimiinsä. Kun asiat ovat huonosti, syy on ulkoisissa oloissa ja vihollisissa. Toisinajattelijat on ajettu ahtaalle, tuomittu esimerkiksi muista kuin poliittisista rikoksista.
Kaikkea ei ole sensuroitu, vaan pidemminkin kätketty. Internet on melko vapaa. Eikä tavallisia ihmisiäkään edes tarvitse terrorisoida: kun talous pyörii mallikkaasti, johtajan suosio on huipussaan.
Näihin spinnaajiin ovat lukeutuneet esimerkiksi Kazakstanin entinen presidentti Nursultan Nazarbajev, Venezuelan entinen presidentti Hugo Chávez, Malesian entinen pääministeri Najib Razak, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán.
Osa joukosta on paperilla demokraattisia maita. Spinnaajat saattavatkin salata autoritaarisuuden demokraattisilla instituutioilla. Huomiota kannattaa Gurievin mukaan kiinnittää Intiaan ja Brasiliaan, jotka saattavat olla yhä autoritaarisemmalla tiellä.
Kirjassa spinnaajien listalla on juuri ja juuri myös Venäjän presidentti Vladimir Putin, jolla on ollut viihteenomainenkin imago.
Venäjällä informaation kontrollointi on elänyt suhdanteiden mukana: Tiedotusvälineiden kontrolli on tiukentunut, kun talouskasvu ja valtionkassan tulot ovat pudonneet. Venäjä oli lisäksi ainoa spinnaajadiktatuuri, joka soti vuosina 1980–2015.
Gurievin mukaan Putinista tuli viimeistään tänä keväänä pelolla hallitseva diktaattori (fear dictator), mutta tämä suunta on ollut jo vuosien ajan selvä. Esimerkiksi poliittisten vankien määrä on liki tuplaantunut vuodesta 2014, ja viime vuonna yksittäiset ihmisetkin on voitu leimata »ulkomaisiksi agenteiksi» – oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin myrkytyksestä ja vangitsemisesta puhumattakaan.
Diktaattorit esiintyvät demokraatteina, joiden kanssa on mahdollisuuksia toimia, tehdä sijoituksia.
Hyökättyään Ukrainaan Putinin hallinto alkoi sensuroida riippumatonta mediaa, Facebook ja Instagram kiellettiin. Kansalaisia voi uhata jopa 15 vuoden vankeus »kiellettyjen sanojen» käytöstä.
Gurievin mukaan vielä ennen Ukrainan sotaa Venäjän kanssa oli joiltakin osin mahdollista toimia ja esimerkiksi tukea kansalaisyhteiskuntaa demokratiakehityksessä. Eristäytyneen ja eristetyn Venäjän on kuitenkin vaikea jatkaa toimintojaan taloudessa. »Eristetty maa on esimerkiksi Pohjois-Korea, ja se ei ole kovin menestyksekäs.»
Pelolla hallitsevia diktaattoreita ovat olleet esimerkiksi Josif Stalin, Adolf Hitler, Saddam Hussein ja Fidel Castro. Heillä oli tarkka ideologia, sensuuri ja propaganda olivat laajamittaisia ja väkivallankäyttö tavanomaista. Kiina on muuttunut nykyisen presidentin kaudella myös pelkodiktatuuriksi, sillä vapauksia oli kahden edellisen presidentin aikana nykyistä enemmän.
Staliniin Putinia ei voi Gurievin mukaan kuitenkaan verrata: Stalinin vainoissa 1930-luvulla tapettiin miljoona ihmistä ja miljoonia lähettiin vankileireille.
Putin on järjestelmää muokkaamalla tehnyt itsestään korvaamattoman ja ympäröinyt itsensä vähemmän karismaattisilla ihmisillä, jotka eivät voi haastaa häntä, Guriev selittää.
Autoritaarisen johtajan kuolema on systeemille usein ongelma.
Näin kävi Gurievin mukaan esimerkiksi Venezuelassa. Kun presidentti Chávez kuoli keväällä 2013, öljyn hinta romahti. Chávezin seuraajaksi valittiin vaaleissa täpärästi tämän suosikki, vähemmän karismaattinen Nicolás Maduro, joka on hallinnut pelolla ja tukahduttanut kriittiset äänet valtakautensa alusta alkaen. Maa on ollut vuosikausia romahduspisteessä.
Gurievin ja Treismanin mukaan nykyaikaiset autoritaariset maat asettavat demokratioille uusia haasteita. Demokraattiset instituutiotkaan eivät pyöri itsestään.
Guriev neuvookin demokraattisia maita pitämään huolen omasta demokratiasta. »Kotiasioiden pitää olla kunnossa, ja on taisteltava korruptiota vastaan.» Samalla päättäjien pitää olla hänestä varovaisia, etteivät spinnaajadiktaattorit pääse höynäyttämään.
Lue lisää UP 2/2022, kuinka vallanpitäjän persoona ja ajattelu vaikuttavat ulkopolitikkaan
