Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 päätti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen kylmän sodan aikakauden. Viime vuosina muun muassa Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kauppasota ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat käynnistäneet keskustelun uudesta kylmästä sodasta suurvaltojen välillä.
Columbian yliopiston kansainvälisen politiikan professori Michael Doyle toteaa kirjassaan Cold Peace uuden kylmän sodan alkaneen vuonna 2014 Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan. Vuosien 1945–1991 alkuperäisen kylmän sodan tapaan valtiot ovat jakautumassa ideologisiin leireihin: Kiinan ja Venäjän autoritaarisen valtiovetoisen kapitalismin ja Yhdysvaltojen demokraattisen markkinatalouden joukkueisiin.
Jakautumisesta huolimatta Doylen mukaan tämä vastakkainasettelu ei ole yhtä jyrkkä kuin ensimmäisessä kylmässä sodassa. Nyky-Venäjä ja -Kiina ovat autoritaarisia mutta eivät totalitaarisia valtioita, joten niiden politiikka on Doylen mukaan vähemmän ideologista kuin edeltäjillään. Pitkälle edenneen globalisaation oloissa taloussuhteita on aiempaa hankalampi uhrata ideologisille ulkopoliittisille tavoitteille. Leirijako valtioiden välillä ei sekään ole yhtä selvä kuin ensimmäisen kylmän sodan aikana.
Siinä missä ensimmäinen kylmä sota käytiin sijaissotien, kilpavarustelun ja ydinaseiden sekä perinteisen vakoilun alueilla, nykyisen vastakkainasettelun näyttämöjä ovat kybersodankäynti, informaatio- ja hybridivaikuttaminen, teknologinen kilpailu sekä vaalivaikuttaminen. Jotta uusi kylmä sota ei muutu avoimeksi konfliktiksi, suurvaltojen on kyettävä sääntelemään näitä osa-alueita, Doyle toteaa.
Doyle alleviivaa demokraattisen yhteiskuntamallin merkitystä kansainvälisen järjestyksen vakaudelle ja pitää järjestelmien vastakkainasettelun paluuta uuden kylmän sodan tärkeimpänä tekijänä.
Suurvaltasuhteiden sääntelyn lisäksi Doyle korostaa sisäpolitiikan roolia vastakkainasettelun hillitsemisessä. Esimerkiksi äänestäjien huoli teollisuustyöpaikoista ajaa Yhdysvaltojen päättäjiä ylläpitämään kauppasotaa Kiinan kanssa.
Johns Hopkinsin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Hal Brandsin kirja Twilight Struggle keskittyy ensimmäisen kylmän sodan strategisiin oppeihin. Kirjan pääteesin mukaan Yhdysvaltojen päämääriä tukenut kokonaisvaltainen ulko- ja sisäpolitiikka toi voiton Neuvostoliitosta. Vapaan maailman rakentamiseksi tarvittiin paitsi ydinasepelote ja suuret sotilasmenot myös houkutteleva ideologia, vetovoimainen taloudellinen ja poliittinen malli sekä sitoutunut kansakunta.
Oppitunti tämän päivän vastakkainasettelun valossa on selvä: vapaa ja avoin yhteiskunta tuki myös sotilaallista voimaa, sillä laajasti hyväksytty yhteiskuntamalli ja ideologia oikeuttivat sotilasmenot ja ulkopoliittiset pyrkimykset kansalaisten silmissä.
On myös huolehdittava talouden tehokkuudesta. Yhdysvallat kykeni varmistamaan liittolaissuhteet Länsi-Euroopan maihin Marshall-avuksi nimetyllä Euroopan jälleenrakennusohjelmalla, johon taloudellisesti heikompi Neuvostoliitto ei kyennyt vastaamaan.
Brands pitää yhtenä lännen suurimmista epäonnistumisista kylmässä sodassa kyvyttömyyttä päästää irti entisistä siirtomaista. Hänen mukaansa kylmää sotaa hallitsi asetelma, jossa Neuvostoliiton leiri tuki siirtomaiden vapautumista siinä missä länsimaat pyrkivät sitä hidastamaan.
Osin kylmän sodan perintönä Venäjän hyökkäyssotaa käsittelevissä YK:n yleiskokouksissa Lähi-idän ja Aasian nousevat valtiot, kuten Pakistan, Intia, Iran ja Irak, sekä melkein kolmannes kaikista Afrikan maista ovat äänestäneet tyhjää. Brandsin näkemyksen mukaan kamppailu näiden maiden tuesta on yksi keskeisimpiä uuden kylmän sodan asetelmia.
Kirjat esittävät myös ratkaisuja uuden kylmän sodan asetelmien purkamiseksi.
Doylen mukaan keskeistä on luoda suurvaltasuhteisiin epäluottamuksen ja kilpailun rinnalle luottamusta ja yhteistyötä, jolloin voitaisiin puhua kylmästä rauhasta sodan sijaan. Suurvalloista ei tarvitse tulla liittolaisia, mutta siirtymä kylmään rauhaan vähentäisi avoimen konfliktin syttymisen riskiä.
Se edellyttää Doylen mukaan suurvaltojen välisiä neuvotteluratkaisuja Ukrainan sodassa ja Taiwanin kysymyksessä, sopimuksia kyber- ja hybridivaikuttamisen hillitsemiseksi sekä sopimusta ydinaseiden rajoittamisesta Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän kesken.
Vasta näiden askelten jälkeen on mahdollista luoda yhteistä maaperää esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai pandemioiden kaltaisten kansallisvaltiot ylittävien ongelmien hallitsemiseksi.
Kirjoittajat jakavat käsityksen läntisen yhteiskuntamallin sisäisen oikeutuksen, vetovoiman ja vaikutusvallan tärkeydestä. He kehottavat länsimailta suojelemaan demokraattisia instituutioita sekä puuttumaan eriarvoisuuteen ja globalisaation aiheuttamiin ongelmiin. Ne ruokkivat populismia, joka horjuttaa maiden sisäistä yhtenäisyyttä. Yhteistyö länsimaiden kanssa tulisi tehdä muille maille hyödyllisemmäksi kuin autoritaaristen suurvaltojen peesaaminen.
Ensimmäisessä kylmässä sodassa lännen voitto perustui yhteiskuntaan, joka yhdisti kansalaisten tuen, taloudellisen menestyksen ja sotilaallisen voiman. Kirjoittajien opeilla sama yhdistelmä tuo jälleen voiton.
