Hitaat

Köyhyydestä pakkotyöhön

Moni etiopialaisnainen raataa Lähi-idässä kotiapulaisena kuin orja. Pakkotyön lopettaminen edellyttäisi arabimailta työlakien uudistamista. Se kutistaisi miljardibisnestä, josta liian moni hyötyy.

Teksti:
Julkaistu: 22.5.2013

Bolen lentokenttä Addis Abe­bassa on ääriään myöten täynnä, ja kaikkialla vallit­see hallittu kaaos. Lähtö­selvityksessä tuntien jono kiemurtelee kymmenille tiskeille, joiden yläpuolella lukee Lähi-idän arabikaupunkien nimiä: Dubai, Kuwait, Riad, Beirut. Joka puo­lella näkyy nuoria naisia huiveissaan ja kaavuissaan. Useat heistä ovat matkalla arabimaihin etsimään parempaa elämää.

Yksi lähteneistä on Mulu Kenaw, 18. Hän oli kuullut menestystarinoita Lähi-idästä ja päätti niiden innostamana pyrkiä sinne kotiapulaiseksi. Hyvästelles­sään perheensä köyhässä maalaiskylässä ja suunnatessaan kohti Lähi-itää Kenaw oli vasta 16-vuotias ja juuri päättänyt pe­ruskoulun.

Kenawin onnistui päästä Jemenin kautta Libanoniin tätinsä tunteman etio­pialaismiehen avulla. Perillä Beirutissa kotiapulaisen arki sujui alkuun hyvin, Kenaw piti huolta isäntäperheen lap­sista ja hoiti kotia. Noin sadan dollarin kuukausipalkallaan hän sai lyhennetyksi puolet 1 000 dollarin lainasta, jonka oli maksanut välittäjälleen. Suuri osa lainas­ta meni matkakuluihin.

Viiden kuukauden jälkeen Kenawin työnantaja kuitenkin kieltäytyi maksa­masta tytölle palkkaa, käyttäytyi väki­valtaisesti ja vei tämän passin, koska tämä ei suostunut suhteeseen isäntäper­heen sukulaisen kanssa. Kenaw masen­tui ja traumatisoitui niin vakavasti, ettei tiedä, miten pääsi palaamaan takaisin kotimaahansa. Hän muistaa seuraavak­si olleensa mielenterveysosastolla Addis Abebassa.

Nyt Kenaw asuu etiopialaisen Agar-järjestön naisten keskuksessa, jossa saa koulutusta ja mielenterveyshoitoa. Saa­mansa avun ansiosta hän on toiveikas tulevaisuutensa suhteen ja haluaisi isona lentäjäksi.

Pakkotyö tarjoaa välittäjille Etiopiassa vähintään kymmenien miljoonien dollarien tulot.

Naisen hinta: 60 $

Noin 30 000 etiopialaisnaista lähtee jo­ka kuukausi kotiapulaiseksi arabimaihin, arvioi Agar-järjestön johtaja Sasu Nina Addis Abebassa. Hänen mukaansa etio­pialaisnaisia välitetään Lähi-itään laitto­masti tai laillisesti koko ajan enemmän.

”Kuitenkin ehkäpä vain kourallinen heistä saa kunnollisen kohtelun ja palk­kaa”, Nina sanoo. Hän kuvailee ilmiötä nykyaikaiseksi orjuudeksi.

Pakkotyö tarjoaa välittäjille Etiopiassa vähintään kymme­nien miljoonien dollarien tulot.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maailmassa työskentelee 53–100 miljoonaa kotiapulaista, joista 2,1 mil­joonaa Lähi-idässä. Useimpien kotiapu­laisina työskentelevien elinolosuhteet ovat kehnot, ja miljoonilta kotiapulai­silta on riistetty ihmisoikeudet.

Sasu Ninan johtamassa keskukses­sa on hoidettu viime vuosien aikana pariasataa naista, jotka ovat palanneet Lähi-idästä vakavasti vammautuneina niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mielenterveyshoidon lisäksi naiset saavat kes­kuksessa koulutusta, jota tuetaan suoma­laisin kehitysyhteistyövaroin.

Moni etiopialaisnainen pyrkii ko­tiapulaiseksi kuultuaan menestystari­noita Lähi-idästä, mutta huomaakin kohdemaassa joutuvansa raatamaan vailla ihmisoikeuksia. Ninan mukaan kotiapulaisia lukitaan usein sisätiloihin, heiltä voidaan viedä passi ja evätä palk­ka, ruoka tai uni. Lisäksi kotiapulaiset kohtaavat usein väkivaltaa ja seksuaa­lista hyväksikäyttöä. Monet musertuvat henkisesti ja päätyvät itsemurhaan pääs­täkseen orjuudestaan.

Kotiapulaiseksi lähdön syy on usein köyhyys ja vaihtoehtojen puute. Etiopia on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa lähes kolmannes kansalaisista elää Maailmanpankin määrittelemän köy­hyysrajan alapuolella eli alle 1,25 Yh­dysvaltain dollarilla päivässä. Useimmat lähtijät ovat köyhiä, lukutaidottomia naisia maaseudulta.

Keskeisessä roolissa ovat myös tu­hannet välittäjinä toimivat etiopialais­miehet, jotka järjestelevät naisia kotiapu­laisiksi Lähi-itään. He hoitavat naisille niin kuljetukset, tarvittavat asiakirjat kuin vastaanottavan isäntäperheenkin. Monet heistä välittävät naisia laillisten kanavien ohi laittomasti. Sasu Ninan mukaan naiset joutuvat huomattavan usein kaltoin kohdelluiksi, hakatuiksi ja raiskatuiksi jo Etiopiassa välittäjiensä käsissä.

Etiopialaisvälittäjät ansaitsevat Ni­nan mukaan noin 60 Yhdysvaltain dol­laria jokaisesta välittämästään naisesta. Lähi-itään välitetään vuosittain satojatu­hansia etiopialaisnaisia, eli bisnes tarjoaa välittäjille Etiopiassa vähintään kymme­nien miljoonien dollarien tulot.

Etenkin tuottoisa laiton välitystoi­minta on monelle etiopialaismiehelle houkutteleva keino ansaita elanto.

Kotiapulaisia ei usein kuullariitatilanteissa, ja isännän perätönkin syytös voi viedä apulaisen vankilaan.

Laittomasti välitetyt kärsivät eniten

Etiopian työvoima- ja sosiaaliministeriön mukaan laillisesti Lähi-itään välitettyjen kotiapulaisten määrä nelinkertaistui lä­hes sataantuhanteen vuonna 2011. Luku vastaa kuitenkin vain kolmannesta siitä määrästä, joka vuosittain pyrkii Etiopi­asta Lähi-itään – suurin osa ulkomaille siirtyvästä työvoimasta kulkee laittomien välittäjien kautta.

Laittomasti välitettyjen kotiapulais­ten kohtalo Lähi-idässä on karu: siinä missä laillisesti välitetyllä kotiapulaisella on takanaan välitystoimisto ja vakuutus, laittomasti välitetyllä ei ole mitään.

Kotiapulaisia ei usein kuulla riitatilanteissa, ja isännän perätönkin syytös voi viedä apulaisen vankilaan.

Etenesh Wolde, 25, lähti Beirutiin kotiapulaiseksi erottuaan miehestään. Wolde matkusti bussilla Sudanin kautta Libanoniin laittoman välittäjän avulla. Vaikka Wolde työskenteli Beirutissa kolmelle perheelle seitsemän kuukauden ajan, hänelle ei suostuttu maksamaan palkkaa lainkaan. Kun Wolde kysyi palk­kaansa, työnantaja vei hänen passinsa, hakkasi hänet ja toimitti vankilaan.

Kärsittyään kuukauden vankilassa Wolde pääsi vapaaksi. Nyt hänkin on päässyt takaisin Etiopiaan ja Agar-jär­jestön hoiviin.

Etiopialaisten työntekijöiden kysyn­tä arabimaissa on lisääntynyt etenkin sen jälkeen, kun Saudi-Arabia lopetti heinäkuussa 2011 työskentelyviisumien myöntämisen filippiiniläisille ja indone­sialaisille siirtolaisille. Viisumien myön­täminen lopetettiin, koska Filippiinit ja Indonesia olivat vaatineet kansalaisil­leen parempia työskentelyolosuhteita ja minimipalkkaa. Etiopialaiset sen sijaan ulkopolitiikka 2/2013 55 tyytyvät viidesosaan filippiiniläisten vaa­timasta palkasta.

Kotiapulaisten kaltoinkohteluun Lä­hi-idässä on vaikea puuttua, sillä apulai­sen oikeudellinen asema arabimaissa on heikko. Kotiapulaisia ei useinkaan kuulla riitatilanteissa, ja apulaisten isäntien pe­rätönkin syytös esimerkiksi varastami­sesta voi viedä apulaiset vankilaan. Jos kotiapulaiset pääsevätkin karkaamaan työnantajiltaan, he päätyvät usein kadul­le ja prostituoiduiksi.

Human Rights Watch -järjestön nais­ten oikeuksien yksikön johtajan Liesl Gerntholtzin mukaan kotiapulaisten heikko asema arabimaissa johtuu ennen kaikkea siitä, että maiden työvoimalait eivät ota apulaisia huomioon. Gernt­holtzin mukaan arabimaiden tulisikin kehittää lainsäädäntöään kotiapulaisten aseman kohentamiseksi.

Myös Sasu Nina näkee, että tärkeintä kotiapulaisten auttamiseksi olisi heidän asemansa parantaminen kohdemaissa. Hänen mukaansa Etiopian hallituksen pitäisi puuttua asiaan ja järjestää koh­demaihin taho, joka puolustaisi kotiapu­laisten oikeuksia.

Toistaiseksi Etiopian korruptoitunut hallitus on kuitenkin ollut voimaton. Se on kansalaisiinsa kohdistuneiden ihmis­oikeusloukkausten vuoksi kieltänyt työ­voimajärjestöjä lähettämästä etiopialaisia kotiapulaisiksi Lähi-idän maihin, lukuun ottamatta Kuwaitia ja Saudi-Arabiaa. Hallituksen toimet eivät kuitenkaan ole hillinneet työvoiman pakoa Lähi-itään.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan Etiopian tulisi rakentaa kielto­jen sijaan selkeä siirtolaispolitiikka, joka takaisi etiopialaisten ihmisoikeudet ulko­mailla. Lisäksi maan pitäisi kriminalisoi­da kaikki ihmiskauppa.

Yksi suurimmista esteistä kotiapu­laisten oikeuksien ja kansainvälisten so­pimusten toteutumiselle arabimaissa on kafalana tunnettu sponsorisuhde, jonka mukaan työnantaja vastaa siirtotyöläi­sen maahantuloasiakirjoista ja asemas­ta – eli käytännössä omistaa työläisen. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kafala saattaa työntekijän alisteiseen asemaan työnantajaansa nähden ja edistää siten ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä.

Toisaalta Lähi-idän kotiapulaisten asemaan on pilkahtanut myös valoa, sillä vuonna 2011 lähes kaikki Persianlahden arabimaat hyväksyivät ILO:n kotiapu­laisia koskevan sopimuksen. Se asettaa normit sille, kuinka kotiapulaisia tulee kohdella, ja pyrkii kohentamaan heidän työolosuhteitaan. Lisäksi Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat esittäneet uusia lakeja, joissa kotiapulaisille myönnet­täisiin samat oikeudet kuin muillekin työntekijöille.

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu