Saudi-Arabian kuningas Salman bin Abdelaziz historiallisella valtiovierailulla Moskovassa lokakuussa 2017.Egyptistä on tullut Venäjän tärkein strateginen kumppani arabimaissa», totesi Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu vuonna 2016. Vaikka lausunnon voi tulkita liioitteluksi, Moskovan ja Kairon suhteet paranivat merkittävästi sen jälkeen, kun Abdel Fattah al-Sisi nousi Egyptissä valtaan vuonna 2013.
Kahdenväliset suhteet ovat parantuneet osin siksi, että maat suhtautuvat samalla tavalla Syyrian kriisiin. Kumpikin haluaa estää Syyrian hallinnon kaatamisen ja toimii jihadismia vastaan. Maat katsovat, että näin voidaan turvata alueen vakautta.
Siinä missä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama jäädytti aseiden toimituksen Kairoon vuoden 2013 sotilaallisen vallankaappauksen jälkeen, Venäjä päätti toimittaa Egyptiin aseita 3,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta syyskuussa 2014. Muutaman kuukauden kuluttua sopimuksen solmimisesta Venäjän presidentti Vladimir Putin teki Kairoon kaksipäiväisen korkean tason vierailun. Hänen seuranaan oli venäläisten liikemiesten delegaatio. Vierailun tavoitteena oli parantaa kaupallisia suhteita erityisesti energiasektorilla.
Venäjä ja Egypti järjestivät vuosina 2015–2017 myös useita yhteisiä sotaharjoituksia. Uudenlainen yhteistyö hyödyntää neuvostoaikaisia siteitä. Toisaalta Egypti saa edelleen sotilaallista apua Yhdysvalloilta noin 1,6 miljardin dollarin arvosta vuosittain. Avustuksesta sovittiin vuonna 1979 Camp Davidin rauhassa.
Lähentymällä Egyptin kanssa Venäjä rakentaa strategista kumppanuutta keskeisten sunnimaiden kanssa. Samalla Kreml solmii siteitä myös šiiavaltaisen Iranin, Hizbollahin ja Syyrian alaviittihallinnon muodostaman koalition kanssa. Venäjän käytös ilmentää maan pragmaattista, epäideologista suhtautumista geopolitiikkaan. Venäjä ei halua tulla yhdistetyksi minkään tietyn suuntauksen edustajiin. Näin Venäjä voi ylläpitää toimivia diplomaattisia ja taloudellisia suhteita moniin alueen toimijoihin Turkista Israeliin ja Iranista Persianlahden maihin.
Venäjä harjoittaa alueella aktiivista diplomatiaa arabiaa puhuvine lähettiläineen ja korkean tason kokouksineen. Yhdysvallat sen sijaan ei ole nimennyt Persianlahden alueelle montaa suurlähettilästä, ei edes keskeiseen liittolaismaahansa Saudi-Arabiaan.
Venäläinen diplomatia hyötyy strategisesti siitä, että Venäjä ei piittaa ihmisoikeuksista tai demokratiasta. Monet Lähi-idän johtajat pitävät lännen ihmisoikeus- ja demokratiavaatimuksia hankalina. Alueen poliittinen eliitti näkee Putinin luotettavana ja vahvana johtajana. Hänellä on johdonmukainen vastavallankumouksellinen linjansa, jonka nähdään luovan vakautta.
Lähi-itä on osa Venäjän laajaa strategiaa moninapaisen maailmanjärjestyksen rakentamiseksi. Intensiivisen diplomatian lisäksi Venäjä on puuttunut sotilaallisesti Syyrian tilanteeseen sekä epäsuorasti Libyan tilanteeseen. Venäjä on kuitenkin tietoinen rajoitteistaan eikä halua Yhdysvaltojen paikalle alueelliseksi hegemoniksi. Sen sijaan maa tavoittelee yhdenvertaista asemaa Washingtonin kanssa. Moskova on jo kyennyt tekemään alueesta vipuvarren suuremmille tavoitteilleen.
Venäjän ulkopoliittiset tavoitteet sisältävät myös taloudellisen ja sisäpoliittisen ulottuvuuden. Läheinen yhteistyö suurimpien energiantuottajamaiden kanssa Persianlahdella on Venäjän strategian mukaista, sillä öljyn ja kaasun hinnan suhteellinen vakaus on tärkeää maan taloudelle. Siksi Venäjä panostaa paljon suhteiden parantamiseen Saudi-Arabian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Qatarin kanssa. Energian tuotantoa on sen tuloksena rajoitettu ja öljyn hinta vakautunut.
Venäjälle on tärkeää houkutella investointeja Persianlahden maista erityisesti lännen pakotteiden vuoksi. Vuonna 2016 Qatarin valtiollinen investointirahasto QIA osti lähes viidenneksen osuuden Venäjän energiäjätti Rosneftista. Lisäksi QIA aloitti neuvottelut venäläisen yksityisen energiayrityksen Novatekin osakkeiden ostamisesta. Saudiyritykset ovat puolestaan osoittaneet kiinnostusta kehittää venäläisen nesteytetyn maakaasun tuotantoa arktisella alueella.
Kreml tarjoaa myös ydinvoimayhteistyötä. Hiljattain Venäjä on solminut sopimukset Turkin, Egyptin ja Jordanian kanssa. Yli puolet kaikista Rosatomin ja Atomstroyexportin projekteista sijoittuu Lähi-itään. Lisäksi Venäjä on solminut useita asekauppoja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Bahrainin ja Egyptin kanssa ja parantanut siten suhteitaan Yhdysvaltojen liittolaisiin.
Sisäpoliittisesti Venäjän Lähi-idän-politiikka liittyy radikalisaation ehkäisemiseen. Se on Venäjälle keskeinen huoli, sillä maassa asuu merkittävä muslimiväestö ja maan etelärajoilla sijaitsee suuria muslimimaita. Syyrian konfliktissa on sotinut useita tuhansia venäjää puhuvia jihadisteja, ja Venäjälle palaavista taistelijoista on muodostunut turvallisuusuhka. Näistä syistä Syyrian-interventio on usein kehystetty terrorisminvastaiseksi operaatioksi.
Mühlberger on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa, Siddi vanhempi tutkija Euroopan unioni -ohjelmassa.
