Ostoskeskuksessa on sunnuntai-iltana ruuhkaa Perun pääkaupungissa Limassa. Mainoskyltit houkuttelevat ostamaan paljon ja halvalla.
Vielä kymmenisen vuotta sitten Liman nykyaikaisissa ostoskeskuksissa kävi lähinnä valkoihoisia, varakkaita pääkaupunkilaisia. Nyt talvikauden loppuunmyynnissä asiakaskunta näyttää etnisesti monimuotoisemmalta, ja ostoksille tullaan maakunnistakin. Lähes kaiken, pikaruoka-ateriasta kenkäpariin, voi hankkia osamaksulla tai kulutusluotolla.
Perun talous on viime vuosikymmenen aikana kasvanut tasaisesti yli kuuden prosentin tahtia, ja kasvu on taannut yhä useammalle perulaiselle mahdollisuuden kuluttaa. Uusia ostoskeskuksia rakennetaan eri puolille maata, ja myyntiluvut ovat kolminkertaistuneet vuosikymmenessä.
Latinalaisen Amerikan kehityspankin mukaan Perun keskiluokka kaksinkertaistui vuosina 2005–2011. Nopeasti kasvava uusi keskiluokka ei ole ainoastaan Perun talouskasvun seuraus, vaan se myös kasvattaa taloutta merkittävästi. Perun talouskasvu on perinteisesti ollut kaivosteollisuuden vientitulojen varassa, mutta globaalissa talouskriisissä kasvu tarvitsee jatkuakseen yhä enemmän kotimaista kulutusta.
Perulaisessa poliittisessa keskustelussa niin sanottuun uuteen keskiluokkaan lasketaan kaikki yli 1 100 nuevo solea eli noin 300 euroa kuussa hankkivat kotitaloudet. Ryhmään kuuluu noin viidennes väestöstä, ja se kasvaa yhteiskuntaluokista nopeimmin.
Kuluttaminen ja talouskasvu eivät silti välttämättä riitä pitämään uutta keskiluokkaa tyytyväisenä. Chilessä ja Brasiliassa on ollut vuoden mittaan useita mittavia protesteja, eikä Perukaan ole säästynyt mielenosoituksilta.
Hiljattain barrikadeille ovat nousseet ainakin opiskelijat, terveydenhuoltoalan ammattilaiset ja ammattiliitot. Talouskasvusta huolimatta epäkohtia riittää: rikollisuus ja yleinen turvattomuus, asumisolojen, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet, alueellinen ja etninen epätasa-arvo sekä ympäristöongelmat.
Viimeisimmän Latinobarometer-kyselyn mukaan perulaiset luottavat demokraattiseen valtioon vähemmän kuin naapurimaiden kansalaiset, vaikka Peru onkin vakautunut viime vuosikymmeninä.
Radikaali maolainen Loistava polku -sissiliike hallitsi 1980- ja 1990-luvuilla osaa maasta, erityisesti Ayacuchon alueen vuoristoseutua. Sissit vastustivat Perun sotilashallintoa ja epätasa-arvoista tulonjakoa. Konfliktin seuraukset tuntuivat pääkaupungissa asti: vuonna 1992 autopommi Mirafloresin liikekaupunginosassa tappoi 25 siviiliä. 1990-luvun loppupuolella Perun hallitus onnistui kukistamaan Loistavan polun – ihmisoikeusrikoksista ja kavalluksista syytetyn presidentti Alberto Fujimorin johtamana.
Harvardin yliopiston professori ja perulaisen El Comerçio -sanomalehden kolumnisti Steven Levitsky arvioi, että perulaisten luottamuspula demokraattista valtiota ja poliittisia puolueita kohtaan liittyy valtion kyvyttömyyteen tarjota kansalaisille peruspalveluita erityisesti maakunnissa. Kärsijäksi joutuu nimenomaan keskiluokka, sillä varakkaimmalle väestönosalle julkisten koulutus- ja terveydenhuoltopalveluiden toimimattomuus ei tuota ongelmia – se voi ostaa palvelut yksityiseltä sektorilta.
Lisäksi luottamusta valtioon syö voimakas harmaan talouden kulttuuri: noin neljä viidestä perulaisesta työskentelee virallisen talouden ulkopuolella. Moni keskiluokkaan kivunnut ei kuulu sairasvakuutusten ja terveyspalvelujen piiriin, ei saa pankista lainaa eikä pysty suunnittelemaan talouttaan pitkällä aikavälillä.
Siksi uusi keskiluokka on vaarassa joutua hallitsemattomaan velkakierteeseen, kun kulutusluottoja myönnetään helpoin perustein. Kunnollinen sosiaaliturva takaisi, ettei esimerkiksi äkillinen onnettomuus romuta perheiden taloutta. Ilman yhteiskunnallista tukiverkostoa keskiluokasta on helppo pudota takaisin köyhyyteen, mikä ruokkii epävakautta.
