Useimmat meistä kylmän sodan päättymisen jälkeen syntyneistä ei tunne muuta maailmaa kuin tämän, jota leimaa yletön poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen globalisaatio. Käytämme kaikki samoja vaatteita ja laitteita, ja kulutamme samoja viihdesisältöjä. Globaalien kulutustrendien taustalla on kuitenkin 1990-luvulla luotu monimutkainen taloudellisten keskiriippuvuuksien verkosto, joka mahdollistaa maailmanlaajuisen halvan massatuotannon.
Atlantic Councilin vanhempi tutkija Elisabeth Braw kertoo uudessa kirjassaan tuoreimman version globalisoituneiden verkostojen synnystä, noususta ja tuhosta. Kirja yhdistää kiinnostavalla tavalla tarinoita ruohonjuuritasolta makrotason suuntauksiin.
Siispä saamme lukea gotlantilaisen entisen paikallispoliitikon Solveig Artsmanin kamppailusta Venäjän ja Saksan välisen Nord Stream -kaasuputken rakentamista vastaan. Britanniassa tapaamme ay-aktiivi Gerard Coynen, jonka mukaan teollisuuden siirtyminen ulkomaille 1990-luvulla otettiin aluksi työväestössä innostuneesti vastaan laajojen työttömyyskorvausten takia. Moni kuvitteli saavansa nopeasti uusia töitä.
Kirjassa esiintyy lukuisia poliitikkoja, toimitusjohtajia, taloustietelijöitä, professoreita, diplomaatteja, opiskelijoita ja muita, joka kertovat tarinoita globalisaatiosta – miten se muutti heidän elämäänsä ja maailmaa hyvässä ja pahassa.
Braw ilmoittaa avoimesti kirjan tarkastelevan aihetta länsimaisesta perspektiivistä, josta katsottuna muutos on ollut monille huonompaan suuntaan. Yritykset saivat länsimaiden hallituksilta vapaat kädet siirtää tuotantoa Itä-Aasiaan, koska kasvavan keskinäisriippuvuuden odotettiin lisäävän vakautta, demokratiaa ja hyvinvointia. Samalla työpaikkoja vietiin ulkomaille ennennäkemättömissä määrin, eikä omistava luokka onnistunut korvaamaan niitä paremmilla tai edes vastaavilla töillä.
Siispä vaikka tehokkaat markkinat ja halpa kiinalainen työvoima laskivat tuotteiden hintoja, tämä tapahtui länsimaiden teollisuustyöntekijöiden kustannuksella. Heidän vuositulonsa romahtivat, ja sitä myöten myös heidän yhteiskunnallisen asemansa.
Braw’n mukaan alati kasvava eriarvoisuus lännessä avasi oven globalismin vastustajien nousulle. Kun globalisaation voittajat käärivät satumaisia rikkauksia, saattoivat Donald Trumpin kaltaiset hahmot käyttää hyväkseen osattomaksi jääneiden katkeruutta.
Lisäksi Kiina ja Venäjä, jotka nopeasti kiinnittyivät Yhdysvaltojen johtamaan maailmantalouteen ja hyötyivät siitä suuresti, eivät vastoin toiveita muuttuneet demokratioiksi. Sen sijaan saimme Braw’n mukaan kaksi geoekonomista vihollista, jotka eivät epäröi käyttää kansainvälisiä riippuvuuksia omien turvallisuuspoliittisten tavoitteidensa edistämiseksi.
Globalisaatiolla on tänä päivänä vähänlaisesti puolustajia, jotka sitä kritiikittömästi kannattaisivat. Sen sijaan sillä on paljon vastustajia kaikkialla maailmassa, rakenteellisia haasteita ja haavoittuvuuksia. Maailman kehittyneiden talouksien keskuudessa protektionismi on nousussa. Braw’n kirja on kuitenkin helposti lähestyttävä kuvaus tämän kehityksen taustoista ja erinomaista kesäluettavaa aiheesta kiinnostuneille.
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.
Korjaus juttuun 27.6.2024: Kirjailija Elisabeth Braw työskentelee nykyisin Atlantic Councilissa, ei Rusi-tutkimuslaitoksessa kuten jutussa alunperin kerrottiin.
