Tyypillinen sooloterroristi on valkoihoinen, työtön ja naimaton mies urbaanilta asuinalueelta. Hänellä on rikostausta. Havainnot ovat yksi yhdysvaltalaisen Mark Hammin ja hollantilaisen Ramón Spaaij’n yksinäisiä susia koskevan tuoreen tutkimuksen tulos.
Kaksikko tutki vuosien 1940–2016 sooloterroristeja Yhdysvalloissa. Tapauksia tutkimuksessa on 123. Tekijöiden ideologisten motiivien kirjo vaihtelee äärioikeistolaisista vasemmistolaisiin ja jihadistisiin. Tutkijat esittelevät lopuksi oman radikalisoitumista kuvaavan mallinsa.
Kirjan mukaan sooloterroristien motiivien taustalla on yllättävän usein jokin henkilökohtainen trauma, kuten riita lähisuhteessa. Puoliso on miltei puolessa tapauksista yksi väkivallanteon ensimmäisistä uhreista. Vain viisi tutkimuksessa tarkastelluista terroristeista oli naisia.
Ideologinen valveutuminen muuttaa teon poliittiseksi. Se on yleensä pinnallista soturihahmojen ihannointia. Ihailun kohteita voivat olla todelliset henkilöt kuten Osama bin Laden tai Anwar al-Awlaki, mutta myös fiktiiviset hahmot sota- ja toimintaelokuvista saattavat kelvata. Ilman esikuvia väkivalta todennäköisesti purkautuisi jotenkin muuten, lähisuhteisiin tai sattumanvaraisesti sivullisiin.
Sooloterrorismin ilmiötä on tutkittu yllättävän vähän, sillä huomio on kiinnittynyt lähinnä terroristiorganisaatioihin ja -ryhmiin. Siksi Hammin ja Spaaij’n tuore teos on aihepiirinsä potentiaalinen klassikko.
Tätä kirjoittaessa Turun puukotuksia on ryhdytty tutkimaan terrorismina. Mediatietojen mukaan puukottajan käyttäytyminen muuttui huomattavasti muutama kuukausi ennen puukotusta. Se voi kieliä traumasta tai muusta laukaisevasta tekijästä. Jos ilmenee, että tekijä on ollut kiinnostunut jihadismista, selittäisi se sitä, miksi hän alkoi puukottaa ihmisiä sattumanvaraisesti. Muun muassa Isis yllyttää kannattajiaan tekemään sooloiskuja missä ikinä ja miten hyvänsä: puukottamalla, ampumalla tai ajamalla autolla väkijoukkoon.
Hammin ja Spaaij’n aineiston valossa Suomessa tulisi varautua sooloillen toteutettuun väkivaltaan myös muiden ääriliikkeiden kuin jihadismin suunnalta.
Vihapuhe on yleistynyt viime vuosien verkkokeskusteluissa. Väkivaltaa ihannoivia ideologioita on jo kylvetty suomalaiseen maaperään. Eikö Suomen muukalaisvastainen liike Odinin sotureineen ihaile juuri soturikulttuuria, talvisodan ihmettä, Simo Häyhää ja Anders Behring Breivikiä?
Vaikkei terrorismia virallisesti ollut Suomessa ennen Turun puukotusta, on poliittisia väkivallantekoja tehty jo aikaisemmin. Vastaanottokeskuksiin on tehty polttopulloiskuja, ja Helsingin yliopistolle suunniteltiin joukkosurmaa vuonna 2014.
Sooloterroristit ovat Suomen suurin turvallisuusuhka, olivat he sitten jihadismin, väkivaltaisen äärioikeiston tai jonkin muun maailmankuvan motivoimia. Siksi tuoretta teosta voi suositella viranomaisille luettavaksi.
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.
