Tsai Ing-wenin valintaa Taiwanin presidentiksi voi pitää merkittävänä asiana aiemmin patriarkaalisessa yhteiskunnassa.Taiwanin ja Manner-Kiinan poliittiset järjestelmät ovat ajautumassa törmäykseen. Siinä, missä Taiwan demokratisoituu entisestään, Manner-Kiina tarrautuu yhä voimallisemmin autoritarismiin. Taiwanin demokratiasta on muodostumassa uhka Manner-Kiinan johtajille, sillä se on elävä todiste siitä, että toisenlainen poliittinen järjestelmä on mahdollinen myös kiinalaisen kulttuuripiirin alueella.
Taiwanin demokratisoituminen on kolmessa vuosikymmenessä edennyt pitkälle. Valta on vaihtunut kolme kertaa rauhanomaisesti vaalien kautta. Poliittinen vapaus on Freedom House -järjestön mukaan Aasian toiseksi korkeimmalla tasolla heti Japanin jälkeen. Lehdistö on koko Aasian vapainta, kertoo Kansainvälisen lehdistöinstituutin Ipin lehdistönvapausindeksi. Yksipuoluejärjestelmän rakenteita on purettu kiihtyvään tahtiin. Vähemmistö- ja ihmisoikeusasiat ovat politiikan valtavirtaa, ja poliittiseen korruptioon puututaan herkästi.
Ongelmia kuitenkin on. Päätöksenteko vaikuttaa tehottomalta, erityisesti Manner-Kiinaan ja Singaporeen verrattuna. Yksipuoluejärjestelmän purkamiseen liittyvät poliittiset kiistat hallitsevat politiikantekoa. Jakautuneessa ja politisoituneessa ilmapiirissä kansalaisten luottamus instituutioihin, johtajiin ja demokratiaan on usein ollut koetuksella.
Taiwan on silti onnistuneimpia esimerkkejä siitä, miten autoritarismista siirrytään monipuoluedemokratiaan rauhanomaisen sisäisen muutoksen kautta. Aasiassa vain Etelä-Koreassa on nähty vastaava kehitys. Taiwanin poliittinen mullistus koettiin 1980-luvun lopussa. Oppositioliikkeen luoma paine ja tavallisten ihmisten muutosvaatimukset saivat silloisen valtapuolueen Kuomintangin (KMT) johtajat kumoamaan vuosikymmeniä voimassa olleet sotatilalait ja sallimaan oppositiopuolueet, vapaat vaalit sekä vapaan lehdistön.
Nyt Taiwanissa harjoitetaan aasialaisen mittapuun mukaan varsin vapaasti politiikkaa. Vuoden 2016 vaaleissa presidentiksi valittiin nainen, Tsai Ing-wen. Sitä voi pitää saavutuksena yhteiskunnassa, jota on aiemmin pidetty konservatiivisena ja patriarkaalisena. Kontrasti Manner-Kiinaan on kasvanut suureksi: 25-jäseniseen Politbyroohon mahtuu vain yksi nainen.
Kiina edustaa tiukkaa versiota autoritarismista: vallan keskittäminen etenee, puoluevaltio dominoi yhteiskuntaa ja poliittiset uudistukset on kuopattu. Viimeisimmässä Freedom Housen vuosiraportissa Singapore sijoittuu demokratiakehityksessään Taiwanin ja Kiinan väliin. Singaporessa on vaalit, toimiva oikeusjärjestelmä ja vähän korruptiota. Valta on kuitenkin keskittynyt pysyvästi yhdelle puolueelle, ja lehdistöä sekä verkkokeskustelua valvotaan tiukasti.
1980-luvun alussa järjestelmien väliset erot olivat vielä pienet. Silloin niissä kaikissa hallitsi yksi pysyvä valtapuolue, ja myös Taiwania leimasi tiukka poliittinen kontrolli. Manner-Kiinassa taas elettiin nykyistä liberaalimpaa kautta, ja demokratisoitumisesta puhuttiin pitkän aikavälin tavoitteena. Viime syksyn kommunistisen puoleen puoluekokouksessa demokratisoitumisesta ei enää puhuttu. Kiinan johto on pitänyt Singaporen järjestelmää esikuvana, hyvänä kompromissina modernin yhteiskunnan ja tiukan valtiojohtoisen kontrollin välillä.
Vaikutteet kulkevat moniin suuntiin. Taiwanissa ja Manner-Kiinassa osa älymystöstä ihailee vastapuolen järjestelmän hyviä puolia: Manner-Kiinan tehokasta taloudellista päätöksentekoa tai Taiwanin poliittista vapautta. Osa Hongkongin nuorisosta puolestaan on pettynyt hitaaseen demokratiakehitykseen ja hakee inspiraatiota Taiwanin railakkaasta poliittisesta kulttuurista.
Esimerkiksi Hongkongin syksyn 2014 sateenvarjoprotestit saivat vaikutteita Taiwanissa samana keväänä nähdystä auringonkukkaprotestiliikkeestä. Sateenvarjoprotestit syntyivät reaktiona Kiinan kansankongressin pysyvän komitean päätökseen edellyttää Hongkongin johtajaehdokkaiden etukäteisarviointia ennen vaaleja. Taiwanin opiskelijaprotestit kohdistuivat silloisen KMT-johtoisen hallituksen tapaan runnoa läpi palvelukaupan vapauttamissopimus Manner-Kiinan kanssa ilman pykäläkohtaista tarkastelua ja avointa keskustelua.
Järjestelmien välisellä kädenväännöllä voi olla kauaskantoisia seurauksia – myös niihin alueen maihin, jotka heiluvat demokratian ja autoritarismin välillä, kuten Thaimaahan, Kambodžhaan ja Filippiineille.
Ratkaisevassa asemassa ovat Kiinan taloudellinen kehitys ja tavallisten kiinalaisten tulevaisuuden tarpeet. Useat teoriat ennakoivat, että keskiluokkaistuvat kiinalaiset eivät ikuisesti tyydy yhteiskunnalliseen sopimukseen, jossa turvallisuudella ja materiaalisella hyvinvoinnilla korvataan pehmeämpiä arvoja, kuten ilmaisun- ja itsensä toteuttamisen vapautta.
Toisaalta Singapore on onnistunut pitkälti täyttämään väestönsä muuttuvat tarpeet luopumatta tiukasta kontrollista. Kiinankin johtajat pyrkivät kanavoimaan yhteiskunnalliset paineet ohjattuihin uomiin. Taiwanin demokratia on heille piikki lihassa, joka osoittaa, että vapaampikin virta löytää tiensä merelle.
Kirjoittaja on tutkija Turun yliopiston TIAS-tutkijakollegiumissa.
