Talouskomissaari Olli Rehn selailee paksun kirjan sivuja. Sivut ovat hiirenkorvilla, ja niitä koristavat lukuisat alleviivaukset ja reunamerkinnät. Kyseessä on tärkeä työkalu, ja työkalussa näkyvät työn jäljet.
Rehnillä on käsissään Robert Gilpinin teos Global Political Economy vuodelta 2001. Rehn kertoo ostaneensa teoksen heti sen ilmestyttyä.
Gilpin ajatukset olivat kuitenkin tulleet Rehnille tutuiksi jo aiemmin. Gilpinin vuonna 1987 ilmestynyt teos The Political Economy of International Relations oli Rehnillä tenttikirjana, kun hän opiskeli kansainvälistä politiikkaa Helsingin yliopistossa.
”Olin lukenut sekä kansantaloustiedettä että valtiotiedettä. Kansantaloustieteen puolella minua häiritsi liian kapea tapa tulkita maailmaa, ja vastaavasti valtio-opin puolella alettiin tuolloin mennä postmodernismin siivittäminä foucault’laiseen suuntaan, jossa talouden merkitystä ei otettu riittävästi huomioon politiikan tulkinnassa.”
Gilpin kuroi tieteenalojen välistä railoa umpeen tavalla, joka teki vaikutuksen nuoreen Olli Rehniin.
Olli Rehn kädessään Robert Gilpinin teos Global Political Economy, Understanding the International Economic Order (Princeton University Press 2001).”Hän hahmotti politiikan ja markkinoiden välisen suhteen hyvin realistisella tavalla. Kirja antoi uusia aineksia oman maailmankatsomuksen rakentamiseen.”
1990-luvulla Rehn hyödynsi Gilpinin teosta työstäessään väitöskirjaansa. Ja kun hän vuosina 2002–2003 toimi valtio-opin professorina Helsingin yliopistossa, kuului Gilpinin uudempi kirja itsestään selvästi hänen opiskelijoidensa lukemistoon niin Euroopan integraation johdantokurssilla kuin seminaarivaiheessa.
Global Political Economysta oli alun perin määrä tulla vain uudistettu painos vuoden 1987 teoksesta, mutta maailma oli muuttunut niin paljon, että Gilpin päätyi kirjoittamaan kokonaan uuden teoksen. Rehn kirjoitti tästä versiosta arvostelun Amazon.comiin. Siinä hän kutsui teosta Gilpinin ”uudeksi testamentiksi”.
Yksi Gilpinin perusteesi on, että globalisaatiokehitys ei ole ollut niin vallankumouksellinen kuin jotkut haluaisivat uskoa; kansallisvaltioilla on edelleen valtaa ja vastuuta. Rehn allekirjoittaa väitteen, eikä hänen talouskomissaarina tarvitse hakea todisteita kaukaa.
”EU:n jäsenmaiden taloudellisen menestyksen keskeinen tekijä on valtioiden oma talouspolitiikka. Valtioilla on pohjimmiltaan oma vastuu kohtalostaan. Sekin kertoo samasta asiasta, että komissio antaa talouspolitiikasta maakohtaisia suosituksia kullekin maalle.”
Onko EU-komissaari pystynyt soveltamaan Gilpinin teoriaa käytäntöön?
”Enhän mä ole mitään muuta tehnytkään”, Rehn toteaa.
Ei Rehn Gilpiniä sentään aivan erehtymättömänä profeettana pidä. Hän kritisoi Gilpinin näkemystä, jonka mukaan alueelliset vapaakauppasopimukset – kuten EU tai Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus – sotisivat globaalia monenkeskistä vapaakauppaa vastaan. Rehnin mielestä järjestelyt ovat toisiaan täydentäviä. ”Komissiossa olemme toimineet tämän mukaisesti. Kun pari vuotta sitten todettiin, että Maailman kauppajärjestön Dohan kierros ei johda tuloksiin, päädyttiin toiseksi parhaana vaihtoehtona käynnistämään neuvotteluja kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista.”
Jos Rehn pääsisi tapaamaan Gilpinin nyt, mitä hän haluaisi tältä kysyä?
”Varmaankin sitä, mikä meni pieleen, kun rahoitusmarkkinoiden vapautuminen ja kriisiperäinen rahoituspolitiikka loivat edellytykset sille kasinotaloudelle, joka rojahti vuosien 2007–2008 aikana.”
