Sitä kirjaa en unohda

Politiikan ja taloustieteen synteesi

Robert Gilpinin realistinen tapa kuvata kansainvälistä politiikkaa ja taloutta teki vaikutuksen nuoreen Olli Rehniin

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 20.9.2013

Talouskomissaari Olli Rehn selailee paksun kirjan sivuja. Sivut ovat hii­renkorvilla, ja niitä koristavat lukuisat alleviivaukset ja reunamerkinnät. Ky­seessä on tärkeä työkalu, ja työkalussa näkyvät työn jäljet.

Rehnillä on käsissään Robert Gil­pinin teos Global Political Economy vuodelta 2001. Rehn kertoo ostaneensa teoksen heti sen ilmestyttyä.

Gilpin ajatukset olivat kuitenkin tulleet Rehnille tutuiksi jo aiemmin. Gilpinin vuonna 1987 ilmestynyt teos The Political Economy of International Relations oli Rehnillä tenttikirjana, kun hän opiskeli kansainvälistä politiikkaa Helsingin yliopistossa.

”Olin lukenut sekä kansantaloustiedettä että valtiotiedettä. Kansantaloustieteen puolella minua häiritsi liian ka­pea tapa tulkita maailmaa, ja vastaavas­ti valtio-opin puolella alettiin tuolloin mennä postmodernismin siivittäminä foucault’laiseen suuntaan, jossa talouden merkitystä ei otettu riittävästi huomioon politiikan tulkinnassa.”

Gilpin kuroi tieteenalojen välistä rai­loa umpeen tavalla, joka teki vaikutuk­sen nuoreen Olli Rehniin.

Olli Rehn kädessään Robert Gilpinin teos Global Political Economy, Understanding the International Economic Order (Princeton University Press 2001).

”Hän hahmotti politiikan ja markki­noiden välisen suhteen hyvin realistisella tavalla. Kirja antoi uusia aineksia oman maailmankatsomuksen rakentamiseen.”

1990-luvulla Rehn hyödynsi Gilpinin teosta työstäessään väitöskirjaansa. Ja kun hän vuosina 2002–2003 toimi valtio-opin professorina Helsingin yliopistossa, kuului Gilpinin uudempi kirja itsestään selvästi hänen opiskelijoidensa lukemis­toon niin Euroopan integraation johdan­tokurssilla kuin seminaarivaiheessa.

Global Political Economysta oli alun perin määrä tulla vain uudistettu painos vuoden 1987 teoksesta, mutta maailma oli muuttunut niin paljon, että Gilpin päätyi kirjoittamaan kokonaan uuden teoksen. Rehn kirjoitti tästä versiosta arvostelun Amazon.comiin. Siinä hän kutsui teosta Gilpinin ”uudeksi testa­mentiksi”.

Yksi Gilpinin perusteesi on, että glo­balisaatiokehitys ei ole ollut niin vallan­kumouksellinen kuin jotkut haluaisivat uskoa; kansallisvaltioilla on edelleen valtaa ja vastuuta. Rehn allekirjoittaa väitteen, eikä hänen talouskomissaarina tarvitse hakea todisteita kaukaa.

”EU:n jäsenmaiden taloudellisen me­nestyksen keskeinen tekijä on valtioiden oma talouspolitiikka. Valtioilla on poh­jimmiltaan oma vastuu kohtalostaan. Se­kin kertoo samasta asiasta, että komissio antaa talouspolitiikasta maakohtaisia suosituksia kullekin maalle.”

Onko EU-komissaari pystynyt so­veltamaan Gilpinin teoriaa käytäntöön?

”Enhän mä ole mitään muuta teh­nytkään”, Rehn toteaa.

Ei Rehn Gilpiniä sentään aivan erehtymättömänä profeettana pidä. Hän kritisoi Gilpinin näkemystä, jonka mukaan alueelliset vapaakaup­pasopimukset – kuten EU tai Pohjois-Amerikan va­paakauppasopimus – sotisivat globaalia monenkeskistä vapaa­kauppaa vastaan. Rehnin mielestä järjestelyt ovat toisiaan täydentäviä. ”Komissiossa olemme toimineet tä­män mukaisesti. Kun pari vuotta sitten todettiin, että Maailman kauppajärjestön Dohan kierros ei johda tuloksiin, pää­dyttiin toiseksi parhaana vaihtoehtona käynnistämään neuvotteluja kahdenvä­lisistä vapaakauppasopimuksista.”

Jos Rehn pääsisi tapaamaan Gilpinin nyt, mitä hän haluaisi tältä kysyä?

”Varmaankin sitä, mikä meni pieleen, kun rahoitusmarkkinoiden vapautumi­nen ja kriisiperäinen rahoituspolitiikka loivat edellytykset sille kasinotaloudelle, joka rojahti vuosien 2007–2008 aikana.”

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu