Esa Rautalinko on kiinnostunut eri tieteistä. Hän kertoo lukevansa paljon esimerkiksi fysiikkaan, kemiaan ja insinööritieteisiin liittyvistä asioista.
Asekauppias kaahaa posseineen pitkin autiomaata ja suhaa yksityiskoneellaan ympäri maailmaa. Diilit hoidetaan hämärissä nurkissa ja lopuksi kannetaan salkkukaupalla dollareita kotiin.
Elokuvalliset kohtaukset eivät voisi olla kauempana modernista suomalaisesta asekaupasta.
Helsingin keskustassa, Jarl Eklundin suunnitteleman suojellun toimistorakennuksen aulassa kiiltävät esitteet on järjestetty viuhkaksi pöydälle ja kahteen suuntaan näkyvällä jättimäisellä videoseinällä pyörii tuote-esittelyitä. Kulmahuoneen ikkunalaudalle on aseteltu Suomen, EU:n, Naton, Ukrainan ja Patrian viirit – kaikki tärkeimmät, sanoo Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko.
Neljä vuotta Rautalinko on johtanut yhtä Pohjoismaiden johtavista puolustusalan yhtiöistä. Patrian enemmistön omistaa Suomen valtio ja alle puolet norjalainen Kongsberg Defence & Aerospace.
Emme edes puhu asekaupasta, vaan puolustusteollisuudesta. Ala kukoistaa, sillä Euroopassa riehuu sota ja asevarustelu kiihtyy globaalisti.
Rautalinko vilkuilee vastapäisen eduskunnan lisärakennuksen ikkunoihin. Yläkerroksen ikkunassa on esillä yhä Ukrainan lippu. »En ole saanut selville, kenen työhuone se on», hän sanoo.
Ukraina on määrittänyt Rautalingon työtä ja koko toimialaa enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia vuosikausiin. Monilla Euroopan mailla puolustusmateriaali – panssarivaunut, ajoneuvot, tykit, ohjukset ja kiväärit – ehti ruostua varastoihin. Tai varastot olivat tyhjiä.
Suomi, Baltian maat ja Puola ovat toimineet toisin. Ne ovat Rautalingon mukaan harvoja EU-maita, jotka ovat esimerkiksi varautuneet maasodankäyntiin ja pitäneet huolta tykistönsä suorituskyvystä – kukin kansantaloutensa koon mukaan.
»Monella muulla maalla on nyt kiire rakentaa uutta», Rautalinko sanoo. Hän pohtii, olisiko maiden kannattanut aloittaa varustautuminen jo Krimin valtauksen jälkeen.
Tuntia ennen haastattelua Patria on ilmoittanut aloittavansa muutosneuvottelut. Yleensä näitä kuullaan firmoilta, joilla menee heikosti. Patrian sisällä neuvottelut ei ole uutinen. Rautalinko kuvailee niitä »viralliseksi prosessiksi, jolla pyritään vastaamaan muuttuneeseen kysyntätilanteeseen».
Yhtiön tilauskanta on tällä hetkellä kaksi miljardia euroa. Se on kolme kertaa vuotuisen liikevaihdon verran. Tämän vuoden tammi-kesäkuussa Patria solmi uusia tilauksia yli 420 miljoonan euron edestä. Viime vuonna vastaavaan aikaan niitä oli alle 300 miljoonaa euroa. Yhtiö hakee jatkuvasti työntekijöitä ilmoituksilla.
Rautalinko huomauttaa, että tilausprosessit ovat alalla pitkiä, joten kaikki ei liity suoraan Ukrainaan. Maiden ajoneuvohankintojen valmistelut kestävät noin viisi vuotta, ja Venäjän hyökkäyksestä on »vasta» puolitoista vuotta.
Ilman Ukrainan sotaakin ase- ja puolustusteollisuus eroaa muista teollisuuden toimialoista. Se tuottaa hyödykkeitä niille, joilla on yhteiskunnassa väkivallan monopoli. Valtioilla on valtavia intressejä teollisuutta kohtaan, sillä isojen asevoimien ylläpitäminen vaatii tuekseen massiivista teollista toimintaa. Yhdysvallat on tästä oiva esimerkki.
Myös suurimmissa EU-maissa Saksassa, Ranskassa ja Italiassa on isoja puolustusteollisuuden yrityksiä, joita maat pyrkivät suojelemaan. Rautalinko arvioi, että Britannian lähdön jälkeen Saksa ja Ranska ovat ryhtyneet jonkinlaiseen »kissanhännänvetoon». Alan tila EU:ssa oli tasapainoisempi, kun Britannia oli vielä unionin jäsen.
Kulisseissa on nyt kuhinaa. Suurimmat teolliset yritykset haluavat kaiken rahan.
Euroopan unionin lainsäädäntö myös mahdollistaa oman teollisuuden suojelun. Poikkeuspykälän mukaan puolustusmateriaalihankintoja ei tarvitse kilpailuttaa, jos ne koskevat kansallista turvallisuutta. Usein maat vetoavatkin huoltovarmuuteen.
EU-maiden puolustushankinoista 80 prosenttia tehdään Euroopan komission tilastojen mukaan kotimaisilta yrityksiltä – jopa ilman kilpailutusta.
Suomi on tässä poikkeus, sillä se kilpailuttaa kaiken. Rautalingon mukaan isot maat tekevät paljon suorahankintoja kotimaisilta yrityksiltä, eivätkä kaikki hankinnat ole edes pykälän hengen mukaisia.
»On helpompaa tehdä hankinnat ilman kilpailutusta Yhdysvaltojen vientiohjelmasta kuin naapuri-EU-maasta. Jotain on pielessä», Rautalinko sanoo Euroopan markkinoista.
Patrian kaltaiselle yritykselle kilpailutusten puuttuminen on tietysti haitta, mutta pidemmän päälle hankintojen keskittäminen vain kotimaiseen teollisuuteen johtaa ongelmiin myös ostajan kannalta. Ei synny riittävästi yhteisiä standardeja, logistiset ketjut ja tuotteiden hinta-laatu-suhde jäävät heikoiksi. Se hankaloittaa eurooppalaisen puolustuskyvyn kehittämistä.
»Samaa tai jopa parempaa suorituskykyä voisi saada edullisemmin toisesta jäsenmaasta», Rautalinko sanoo.
Hän nostaa vaihteeksi omaa häntää. »Uskallan sanoa, että Patria on esimerkiksi ajoneuvopuolella suurten maiden yrityksiä edellä.»
Ajoneuvoissa Patrian keskeiset kilpailijat ovat saksalainen Rheinmetall, ranskalainen Nexter, brittiläinen BAE Systems ja amerikkalainen General Dynamics. Ajoneuvojen kehittämisessä eurooppalaiset pärjäävät hyvin, muilla puolustuksen osa-alueilla riittää Rautalingon mielestä kirittävää. Esimerkiksi amerikkalaisten ilmavoimien suorituskyvyt ovat ylivoimaisia.
Tunnetuin yhteiseurooppalainen hanke, Eurofighter Typhoon -hävittäjä, on takkuillut, mutta vastaavantyyppisiä yhteisprojekteja EU haluaa lisää. Se kannustaa yrityksiä yhteistyöhön erilaisin porkkanoin. Esimerkiksi ampumatarvikkeiden tuotantoa EU tukee 500 miljoonalla unionin budjetista. Tukirahaa saa enemmän, mikäli tuotantoa on useammassa maassa. Teollisuuden tuotantoa EU pyrkii jouduttamaan myös yhteishankintavälineen ja puolustusalan inventointiohjelman kautta.
Maat, jotka eivät täytä Naton kahden prosentin tavoitetta, Rautalingon mukaan ulkoistavat puolustuksensa.
Kannustimet ovat Rautalingosta oikeansuuntaisia ja hyviä, mutta taustalla käydään kovaa poliittista peliä ja lobbausta.
»Kulisseissa on nyt kuhinaa. Suurimmat teolliset yritykset haluavat kaiken rahan. Niin se ei tietenkään voi mennä.»
Ongelmien juurisyy on se, ettei EU:lla ole omaa puolustusta. Sen sijaan on jäsenmaiden yhteenlaskettu puolustuskyky. Teollisuudessa taas kehitysohjelmat ovat kalliita ja potentiaalisten asiakkaiden lista on lopulta melko rajattu joukko valtioita – yksityisille tahoille kun ei voi tankkeja ja ohjuksia myydä.
Puolustusteollisuuden toimivien sisämarkkinoiden luominen vaatii vuosikymmenten työn, mutta Rautalingon mukaan siihen suuntaan pitää mennä. Hän arvioi, että kotimaastaan paljon tilauksia saavat teollisuusyritykset eivät ole kiinnostuneita muuttamaan nykysysteemiä.
»Keski-Euroopassa on suuria teollisuusyrityksiä, jotka ovat todella vastahankaisia», Rautalinko sanoo mainitsematta kuitenkaan yhtäkään nimeltä. Monen yrityksen kanssa Patria tekee myös yhteistyötä.
»Jos sotilailta tai puolustushallinnon virkahenkilöiltä kysytään, he haluavat parasta suorituskykyä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Mutta sitten vastaan tulee aika nopeasti kunkin maan teollisuuspolitiikka.»
Muutos alkaa Rautalingon mukaan poliittisesta päätöksenteosta.
Suomalaispäättäjiin Rautalingolla on omien sanojensa mukaan hyvät ja mutkattomat suhteet. Hänellä on suora yhteys tarvittaessa pääministeri Petteri Orpoon (kok.) ja puolustusministeri Antti Häkkäseen (kok.).
»Politiikoiden välillä on tietysti sävyeroja, mutta jokainen on ymmärtänyt maanpuolustuksen tärkeyden.»
Rautalinko kehuu myös edellisen puolustusministerin Antti Kaikkosen (kesk.) omistautumista asioille ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin (sd.) apuja.
Orpon hallitus lupaa ohjelmassaan parantaa puolustusteollisuuden toimintaedellytyksiä ja tukea »suomalaista puolustusteollisuutta EU- ja Nato-jäsenyyksien kautta avautuvien yhteistyömahdollisuuksien maksimoimiseksi». Se saa Rautalingolta kiitosta.
»Sillä on merkitystä, että meidän johtavat poliitikot pitävät teollisuutta esillä. Jo edellisen hallituksen aikana tässä tehtiin hyvää työtä.»
Eniten Rautalinko asioi oman toimialansa eli puolustusministeriön virkahenkilöiden kanssa. Heitä hän kehuu osaaviksi.
Töiden ohella Rautalingon monet kontaktit ovat peräisin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, jossa hän on ollut mukana jo ennen Patriaan tuloa – »iät ja ajat», kuten hän itse sanoo. Nykyisin Rautalinko osallistuu esimerkiksi Meripuolustussäätiön, Ilmavoimien tukisäätiön ja Maanpuolustuksen tuki -järjestön toimintaan.
Tärkeiksi mentoreiksi maanpuolustusverkostoista hän nimeää kenraaliluutnantti evp. Markku Kolin sekä Turun kauppakorkeakoulussa yhtä aikaa opiskelleen Matti Kaskealan, joka on myös entisen Puolustusvoimien komentajan veli. Molemmilta saa koska tahansa tukea tai sparrausapua, Rautalinko sanoo.
Maanpuolustusharrastustaan hän ylistää.
»Silloin kun niissä merkeissä tavataan, tietää, että ihmisten arvot ovat samanlaisia, vaikka mielipiteet ja tavat voivat vaihdella», Rautalinko sanoo. Hänen äänensävyssään kuuluu onnellinen tyytyväisyys.
Sukunimi ei ohjannut Rautalingon alavalintaa, mutta kiinnostus maapuolustukseen on kuitenkin peräisin isältä, joka osallistui koko aikuisikänsä vapaaehtoistoimintaan.
Raumalla – Queenin musiikin tahdissa – kasvanut Rautalinko päätyi opiskelemaan kauppatieteitä Turkuun. Työuransa hän on tehnyt eri teollisuudenaloilla matkapuhelinoperaattoreista elintarvikkeisiin. Viimeiset 30 vuotta häntä on ohjannut kiinnostus toimia yrityksissä, jotka ovat muutoksen kynnyksellä.
»Pohjimmiltaan kaikki bisnes on samanlaista. Yrityksen ja ihmisten tarpeet ovat aina samalaisia», hän kertoo oppineensa.
Toisaalta vaikka ihmisten johtaminen on Rautalingon mielestä aina samantyyppistä, Patria ei ole mikä tahansa teollisuuden alan työpaikka. Jokainen joutuu toimitusjohtajan mukaan tekemään ennen työsopimuksen allekirjoitusta eettisen pohdinnan itsensä kanssa ja kysymään: »Sopiiko puolustusteollisuus minulle?»
Kaikki patrialaiset eivät ole käyneet varusmiespalvelusta, mutta henkilöstö on ehdottomasti maanpuolustustahtoista, Rautalinko sanoo. Kuitenkin kiihkottomasti, hän lisää.
»Vääränlaista intoilua ei ole havaittavissa.»
Johtajana hän ajattelee mieluummin edistävänsä positiivista muutosta kuin huolehtivansa pelkistä päivittäisrutiineista. Uuden kehittäminen kiehtoo Rautalinkoa, ja koska ajat ovat mielenkiintoiset, hän toivoo jatkavansa Patrialla eläkkeelle asti.
Ennen kuin Rautalingosta tuli Patrian toimitusjohtaja, hän ehti toimia vajaan vuoden yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Vain hieman aikaisemmin, vuoden 2017 lopussa, Patria menetti merkittävän kaupan Qatarin kanssa.
Yhtiö oli voittanut tarjouskilpailun satojen miljoonien eurojen kaupasta, ja neuvottelut olivat edenneet pitkälle. Qatar oli testannut vuosien ajan Patrian ajoneuvoja ja kranaatinheittimiä. Se teki lopulta aiesopimuksen 500 vaunun hankinnasta ranskalaiselta Nexteriltä. Itse vaunuja maa ei ole ostanut.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Qatar sai jalkapallon vuoden 2022 MM-kisat lahjonnan ja lehmänkauppojen avulla, missä Ranskalla oli keskeinen rooli aina presidenttiä myöten.
Ranskan aktiivisuus Lähi-idän maissa saa Rautalingon huokailemaan.
»Tiedämme, että sinne on viety erityyppistä teknologiaa ja infrastruktuuria, jonka edellytyksenä on ollut yhteistyö myös puolustuspuolella. Suomi ei tee tällaisia kytkykauppoja. Suomessa valtion ja yritysten roolit eivät mene sekaisin», hän vakuuttaa.
Yksityiskohtia Rautalinko ei suostu erittelemään mutta kertoo tietävänsä tapauksia, joissa jonkin delegaation vierailun jälkeen valmiita päätöksiä on kumottu ja valittu huonomman suorituskyvyn tuotteita kalliimmalla hinnalla. Kauppojen edellytyksenä on ollut urheilukilpailut tai infra-hankkeet, hän sanoo.
Yhdysvalloissakin ulko- ja puolustusministeriöt sekä kongressi osallistuvat aktiivisesti alan yritysten kaupankäyntiin. Suomen valtio ei toimi upouusien asekauppojen osapuolena. Sen kieltää laki.
Valtio voi ainoastaan myydä omistamaansa puolustusmateriaalia, siis vanhaa tavaraa, ja edistää yritysten vientiä – tai kieltää kaupat kokonaan. Vientilupapäätöksen uusien aseiden myynnistä tekee valtioneuvosto, kun ulkoministeriö on ensin arvioinut, ettei kaupalla ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä. Itse kaupat tehdään yritysten, kuten vaikkapa Patrian kanssa. Välillä se aiheuttaa sekaannuksia ja sovittelua, Rautalinko sanoo.
Eettistä harkintaa yhtiössä tehdään hänen mukaansa jatkuvasti.
»Meidän on turha tehdä töitä maan kanssa, minne emme saa vientilupaa. On myös maita, jonne voisi saada vientiluvan, mutta kauppa ei olisi hyväksi meille», hän selittää.
Rajatapauksia tulee vastaan. On esimerkiksi arvioitava, onko mahdollinen kauppakumppani jonkin suurvallan vaikutuspiirissä, onko se ongelma Natolle ja edelleen Suomelle. Toisin sanoen Rautalinko ei halua, että Patrian teknologia päätyisi »vääriin käsiin» ja pahimmassa tapauksessa heikentäisi Suomen turvallisuutta.
»Edustan mieluummin pidättyväistä kuin liberaalia kantaa.»
Hän ei myisi mitään tuotteita Kiinalle eikä Venäjälle. Myös Saudi-Arabia on ongelmallinen. Arabiemiraateille hän sanoo sen sijaan kyllä.
Saudi-Arabiaan Patria on myynyt 2010-luvulla muun muassa kranaatinheittimiä, Arabiemiraateille panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja. Molempia kauppoja on arvosteltu, koska Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat osallistuneet tuhoisaan Jemenin sotaan.
Rautalingon mielestä uusien kauppojen tekeminen eroaa kuitenkin jo myytyjen tuotteiden korjaamisesta, johon pitäisi olla myös lupa. Yhtiön myymän kaluston elinkaaret ovat pitkiä, jopa 30 vuotta, ja huoltopalvelut toimituksen jälkeen kuuluvat kauppoihin.
Rautalinko iloitseekin siitä, että nykyinen hallitus on antanut luvan kertaalleen luvitettujen tuotteiden ylläpidolle ja päivittämiselle. Heinäkuussa Patria sai luvan päivittää Arabiemiraatteihin myytyä kalustoa. Edellinen hallitus kitsasteli Rautalingon mukaan jatkoluvissa.
Vastaukset eettisiin kysymyksiin tulevat toimitusjohtajalta nopeasti, eikä hän epäröi perustella näkemyksiään. Vaikuttaa siltä, että Rautalinko on punnintansa tehnyt. Esimerkiksi elinkaarituet hän selittää sillä, että Suomikin vaatii ostoksilleen tuotetukea – oli kriisi tai rauhanaika.
Yönsä Rautalinko sanoo nukkuvansa hyvin, vaikka kassavirta kasvaa Euroopassa käytävän sodan seurauksena.
»Ottaisin mieluummin pienemmän yrityksen, jos Euroopassa olisi rauha. Yksikään eurooppalainen maa ei ole tätä tilannetta valinnut.»
Rajan Rautalinkokin vetää. Täysi mahdottomuus hänelle olisi johtaa yhtiötä, jonka kotimaa kävisi aggressiivista hyökkäyssotaa. »Silloin en nukkuisi, enkä voisi sellaista työtä edes tehdä.»
Jos maat päättävät varautua ja puolustaa demokratiaansa, olemme yhteisellä asialla.
Demokratiassa eläminen vaatii turvallisuutta, nykytermein uskottavaa puolustuskykyä. Rautalinko puhuu demokratian peruskivestä useamman kerran haastattelun aikana. Esiin hän kaivaa tunnetun Maslow’n tarvehierarkian, jonka mukaan ihmisen turvallisuuden on täytyttävä ennen kuin voi toteuttaa itseään.
»Vasta kun puolustus on kunnossa, voidaan jatkaa arkisista asioista kiistelyä – parlamentaarisin keinoin», Rautalinko sanoo. Olivatpa poliittiset mielipiteet mitä tahansa.
Monen demokratian puolustus ehti kuitenkin rapautua, ja puolustusteollisuuden olemassaoloa pidettiin jopa ongelmallisena ja haitallisena. Rautalinko sanoo ymmärtävänsä ajattelun, mutta toisin on todistettu.
»Historia osoittaa, että ei ole olemassa kuin väliaikaisia sotilaallisia tyhjiöitä. Joku siellä tulee kuitenkin valtaa käyttämään», hän sanoo.
»Ja jos nyt tässä tilanteessa maat päättävät varautua ja puolustaa demokratiaansa, olemme yhteisellä asialla».
Eniten Euroopassa varustautuu Puola. Se on ilmoittanut laittavansa neljä prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen, muun muassa ilma- ja maavoimiin. Siitä Patria saa osansa panssariajoneuvoja valmistavan puolalaisen yhteistyöyrityksen Rosomakin kautta.
Ulkomailla Patrian tärkeimpiä asiakkaita ovat muun muassa Latvia, Ruotsi ja Saksa, joiden kanssa Suomella on myös yhteinen ajoneuvohanke. Rautalingon mukaan Patria on valmis viemään ajoneuvojen valmistusta Saksaan.
»Paikallisvalmistus tuo työpaikkoja, huoltovarmuutta ja korjauskyvykkyyttä. Tällöin vältämme myös isot investoinnit.»
Rautalinko on pannut merkille Saksan ja Ruotsin puolustusajattelun muutoksen. Ruotsissa se alkoi jo ennen vuotta 2022, mutta Ukrainan sota ja tuleva Nato-jäsenyys vain kiihdyttävät varustautumista.
Japanin muutosta Rautalinko sen sijaan kutsuu vallankumoukselliseksi. Iso kansantalous aikoo Rautalingon mukaan tuplata puolustusbudjettinsa. Laskentatavasta johtuen jotkut tutkijat pitävät puheita tuplaamisesta liioitteluna, mutta Patrialle Japanin satsaukset ovat merkittäviä. Viime vuoden lopussa Japani ilmoitti maavoimiensa seuraavaksi panssaroiduksi miehistönkuljetusajoneuvoksi Patrian vaunun.
Rautalinko ei vastaa suoraan kysymykseen, onko Ukrainan sota edistänyt yhtiön tuotekehitystä.
Hän kuitenkin sanoo, että Patrian ajoneuvoja on käytetty ennenkin konflikteissa, esimerkiksi Afganistanissa. Siellä käyttö tosin muistutti enemmän kriisinhallintaa: vaunuilla kuljetettiin joukkoja, eivätkä ne olleet niin raskaasti aseistettuja kuin Ukrainassa käytävässä täysimittaisessa sodassa.
»Se on ollut meidän etu, että olemme yksiä harvoja valmistajia, joiden ajoneuvot ovat olleet tositoimissa.»
Laajemmin Ukrainan sota kuitenkin ohjaa sodankäynnin tulevaisuutta. Tämä on näkynyt esimerkiksi droonien merkityksessä.
Rautalingon mukaan maailmalla kehitetäänkin kovaa vauhtia kyvykkyyksiä havaita ja torjua drooneja tai häivelentokoneita. Patriakin valmistaa tähän tarkoitukseen tutkatekniikkaa, ja erityisesti passiivitutkatekniikka on herättänyt kiinnostusta.
Hän kehuu suomalaisten osaamista myös sensori- ja valvonta- sekä ohjelmisto- ja avaruusteknologioissa.
Suomen Nato-jäsenyys saattaa avata Patrialle myös aiempaa enemmän ovia, vaikka Suomi on ollut pitkään Naton kumppani ja Patrian toisen omistajan kotimaa on ollut Nato-maa. Jo nyt kaikki Patrian tuotteet täyttävät Nato-standardit.
Rautalinko toivookin, että jatkossa yhtiö pääsisi entistä aikaisemmassa vaiheessa vaikuttamaan tiettyjen tuotteiden määrittelyihin; esimerkiksi niiden tuotteiden standardeihin, joita ei ole välttämättä vielä keksitty.
Rautalingon mielestä teollisuus ei kuitenkaan ohjaa sodankäynnin tulevaisuutta. Aivan kuten EU-puolustuksen kehittämisessä, tässäkin hän heittää pallon poliitikoille.
