Eurooppalaiset, erityisesti ranskalaiset, olivat hitaita sisäistämään Venäjän aikeet Ukrainan sodassa, tuumii Ranskan tunnetuin kansainvälisten suhteiden tutkija François Heisbourg kirjassaan Les Leçons d’une guerre (»Erään sodan opetukset»). Jos Ukraina häviää sodan, se merkitsee paitsi Venäjän voittoa, myös Putinin nimeämän »länsimaiden kollektiivin» häviötä.
Heisbourg kirjoittaa ranskalaisena häpeävänsä presidentti Emmanuel Macronin viimevuotista lausuntoa, jossa tämä tuki Venäjän vaatimuksia turvatakuista sodan lopettamisen ehtona. Niin ikään hän tuskailee Ranskan vaatimatonta sotilaallista ja taloudellista apua Ukrainalle useimpiin muihin länsimaihin verrattuna. Viime vuonna Ranskan osuus oli vain kaksi prosenttia kaikesta Ukrainan saamasta avusta. Sodan ensimmäisten seitsemän kuukauden aikana lukema oli 1,4 prosenttia.
Ranskan varovaisuuteen voidaan löytää perusteluja historiasta, muun muassa maalle erityisen raskaan ensimmäisen maailmansodan ajoilta.
Heisbourg olisi halunnut Ranskan ottavan johtavan aseman Euroopan solidaarisuudessa Ukrainan sodan aikana.
Ranskasta katsottuna Macronin poliittista pääomaan kotimaassa ovat syöneet »keltaliivien» kapina veropolitiikkaa kohtaan sekä pitkälliset mielenosoitukset eläkeuudistusta vastaan. Tyytymättömyys kumpuaa Macronin persoonasta ja menettelytavoista, esimerkiksi presidentin poikkeuslakien käytöstä.
Heisbourg on poikkeuksellisen kriittinen ja pettynyt: yli puolet Ranskan eurooppalaisista kumppaneista piti Ranskan hinkua välittäjäksi hyökkääjän ja hyökkäyksen kohteen välille inhottavana. Heisbourg herättelee läntisiä demokratioita kääntämään uuden historian lehden. Venäjä ei tunnusta Ukrainan olemassaolon oikeutusta, joten sodassa ei ole mahdollisuutta strategiseen eikä ideologiseen kompromissiin.
Heisbourgin uskottavuutta lisää se, että hän on niitä harvoja tutkijoita, jotka ovat tavanneet henkilökohtaisesti aikamme poliittisia johtajia – Putinin, Zelenskyin ja monet muut. Suomessa hänet muistetaan yhtenä vuoden 2016 Nato-selvityksen tekijöistä.
Heisbourg pohtii myös Ukrainan sodan sekä Kiinan ja Taiwanin välisen jännittyneen tilanteen yhteyksiä. Yhdysvaltain oli sodan alussa arvioitava, onko hyökkäys Ukrainaan vain harhautusliike venäläisten varsinaiselle päämäärälle aloittaa yhdessä Kiinan kanssa vyörytys myös Tyynenmeren alueella. Yhdysvallat päätyi toimimaan nopeammin kuin Eurooppa.
Ellei Venäjää kyetä pysäyttämään tai aiheuttamaan sille tappioita, Kiina voi vetää tästä omat johtopäätöksensä Taiwanin suhteen. Voimakas tuki Ukrainalle tukee siten Yhdysvaltain prioriteettia eli Kiinan patoamista taloudellisesti tai alueellisesti Aasian suunnalla, Heisbourg perustelee.
Kirjoittaja on aiemmin työskennellyt Suomen Pankissa, EFTA:n sihteeristössä ja Euroopan komissiossa.
