Kuivuus, tulvat ja muut ilmaston ääri-ilmiöt alkavat heikentää maailman viljasatoja todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa. Tärkeimpien viljalajien sadot pienenevät kaksi prosenttia vuosikymmenessä, kun taas ruoan kysyntä kasvaa 14 prosenttia vuosikymmenessä väestömäärän kasvaessa.
Tiedot ovat peräisin Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin luonnoksesta, jonka kanadalainen toimittaja Donna Laframboise sai käsiinsä marraskuussa. IPCC julkaisee arviointiraporttinsa ilmastonmuutoksen vaikutuksista maaliskuun lopussa. Ennakkotietojen mukaan ilmastotutkijoiden ennusteet ovat synkentyneet vuodesta 2007, jolloin edellinen raportti julkaistiin.
Ilmasto on jo lämmennyt keskimäärin0,85 astetta vuodesta 1880 alkaneella seurantajaksolla. Alle asteen lämpenemiseen voidaan pääsääntöisesti vielä sopeutua. Suomen kaltaisilla pohjoisilla alueilla siitä voi olla jopa hyötyä maataloudessa tai alenevina lämmityskuluina.
Ongelma on, että maailman yhteenlasketut päästöt ovat nousemassa hyvää vauhtia tasolle, joka lämmittää ilmastoa vielä kolmesta neljään astetta lisää tällä vuosisadalla, vaikka jo suunnitellut päästövähennykset toteutettaisiin.
Velvoitteita kaikille
Ilmastopolitiikan tärkein rajapyykki on joulukuussa 2015, jolloin Pariisissa neuvotellaan aiempaa Kioton pöytäkirjaa kattavammasta kansainvälisestä sopimuksesta. Pariisissa myös kehittyville maille tulisi asettaa oikeudellisesti sitovia kasvihuonekaasujen vähennystavoitteita vuodelle 2030 – tai vähintään velvollisuus raportoida tarkemmin päästöistään ja ilmastopolitiikastaan, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Antto Vihma.
”Yhdysvallat on periaatteessa myöntyväinen sitovaan sopimukseen, jos Kiinalle ja Intialle neuvotellaan Pariisissa oikeudellisesti samanlainen velvoite kuin Yhdysvalloille”, Vihma arvioi. Kehittyviltä mailta ei silti vielä edellytetä yhtä voimakkaita päästövähennyksiä kuin rikkailta teollisuusmailta.
Neuvottelut ovat ottaneet viime vuosina taka-askelia, kun Kioton pöytäkirjan ilmastotavoitteisiin aiemmin sitoutuneet Japani, Kanada ja Venäjä ovat irtautuneet velvoitteista. Australia on löyhentänyt velvoitteitaan tuntuvasti.
Kiinan, Intian ja öljynviejämaiden niin kutsuttu samanmielisten ryhmä on jarruttanut ilmastoneuvotteluiden etenemistä ja korostanut valtioiden kansallista itsemääräämisoikeutta.
Samaan aikaan teollisuusmaat ovat lipsumassa Kööpenhaminassa 2009 lupaamastaan sadan miljardin dollarin ilmastorahoituksesta kehitysmaille. Rahoituksen kokoaminen on osoittautunut työlääksi.
Ilmastopäästöt ovat nousseet maailmanlaajuisesti lähes 60 prosenttia sen jälkeen, kun YK:n ensimmäinen ilmastoraportti julkaistiin vuonna 1990. Vuoden 2000 jälkeen huomattava osa päästöjen lisäyksestä on tullut Kiinasta, jonka tuotanto perustuu paljolti hiilivoimaan.
Aika on käymässä vähiin päästöjen leikkaamiseksi YK-vetoisella sopimusjärjestelmällä. Yhtenä esteenä ovat kansalliset parlamentit, joissa kansainväliset ilmastositoumukset jumiutuvat helposti kovaan poliittiseen vastustukseen.
Happea hiilen tilalle
Ilmastopolitiikan tutkijat pitävät mahdollisena, että päästöiltään suurimmat maat vähentävät kasvihuonekaasuja nyt oma-aloitteisesti tai keskinäisillä sopimuksilla. Esimerkiksi Kiina on edistänyt uusiutuvaa energiaa ja energiansäästöä kunnianhimoisilla ohjelmilla.
”Monille maille on poliittisesti vaikea tarkistaa lupauksiaan päästövähennyksistä Pariisissa 2015”, Antto Vihma sanoo. ”Todennäköisempää on, että maat pitävät nykyiset lupauksensa, mutta onnistuvat leikkaamaan päästöjä niitä enemmän. Esimerkiksi Kiinan lupaus vuodelle 2020 on löysä, ja maa voi suoriutua selvästi tavoitteitaan paremmin.”
Yhdysvalloissa Barack Obama on leikannut päästöjä tiukentamalla ajoneuvoille ja voimalaitoksille asetettuja standardeja. Obama on käyttänyt valtaoikeuksiaan antamalla presidentin määräyksiä ympäristövirastolle ja ohittanut näin konservatiivien hallitseman edustajainhuoneen.
Lähde: UnepObama tukeutuu ilmastopolitiikassaan vuonna 1970 säädettyyn ilmansuojelulakiin, mutta venyttää sen tulkintaa tuntuvasti. Valmisteilla oleva sääntely pakottaisi uudistamaan tai sulkemaan satoja hiilivoimaloita, mutta olisi myös altis muutoksille, jos presidentti vaihtuu.
Kiinan ja Yhdysvaltojen uudet toimet eivät vielä riitä pitämään ilmaston lämpenemistä hallinnassa kahden asteen alapuolella. YK:n ympäristöohjelman Unepin mukaan hiilidioksidina lasketut maailman kokonaispäästöt pitäisi rajata 44 gigatonniin vuoteen 2020 mennessä, jolloin lisätoimenpiteitä tarvittaisiin yhteensä 8–12 gigatonnin verran.
Gaia Group -konsulttiyhtiön johtava asiantuntija Mikko Halonen nostaa yhtenä tärkeänä alueena esiin trooppiset metsät, joiden suojelussa saavutettiin hyviä tuloksia Brasilian edellisen presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan kaudella. Kasvaessaan metsät sitovat hiilidioksidia pois ilmakehästä.
Indonesiassa norjalaiset ovat olleet vastaavasti aloitteellisia maan metsävarojen kartoittamisessa. Se parantaa hallinnon teknisiä valmiuksia metsiensuojeluun. Yhteensä metsien suojelulla voitaisiin vähentää maailman päästöjä 1–4 gigatonnia.
Kansainvälisesti Yhdysvallat ja Kiina neuvottelevat uudesta aloitteesta jäähdytyksessä käytettyjen HFC-yhdisteiden rajoittamiseksi. Vähäisistä päästömääristä huolimatta näillä superkasvihuonekaasuilla on voimakas vaikutus ilmaston lämpenemiseen.
”Yksi ehdoton suosikkini uusista aloitteista on tukiaisten poistaminen fossiilisilta polttoaineilta. Sen pitäisi olla poliittisen keskustelun ytimessä”, Mikko Halonen painottaa. Jos aloite johtaisi kansainväliseen sopimukseen, sillä voitaisiin vähentää päästöjä niin ikään 1–4 gigatonnia.
Päästöjen rajoittaminen lähivuosina Unepin laskemalle tavoitetasolle on teknisesti mahdollista, mutta poliittisesti tavoite on karkaamassa käsistä. Ilmastopolitiikasta puuttuu yhä toimiva mekanismi, joka ohjaisi markkinoita vähähiiliseen tuotantoon.
EU-alueella käytävä päästökauppa voisi olla siihen toimiva malli, mutta päästöoikeuksien hinta on jäänyt teollisuuden vaatimusten vuoksi järjestelmässä liian alhaiseksi.
Antto Vihma muistuttaa, että päästökauppa on jo käytössä myös Kaliforniassa ja Australiassa sekä kokeiluasteella Kiinan rannikkoalueilla. ”EU:n johtajuutta olisi nyt korjata järjestelmä sellaiseksi, että se voidaan viedä muuallekin”, hän sanoo.
