Jos Venäjä olisi helmikuussa 2022 Ukrainan sijaan hyökännyt vastaavalla voimalla Saksaan, olisi Saksan puolustus kestänyt kolmesta päivästä pariin viikkoon. Näin sanoo kirjassaan Carlo Masala, Münchenin Bundeswehr-yliopiston professori. Saksan onneksi voidaan tietysti todeta, että välissä on Puola.
Kirja on laadittu haastattelumuotoon, joka tekee siitä helppolukuisen. Saksassa ei olisi Masalan mielestä Ukrainaan verrattavaa yhteiskunnallista puolustusvalmiutta. Tämä ei ole yllättävää pitkän rauhan aikakauden jälkeen. Täysimittaista hyökkäystä Nato-maata vastaan pidettiin mahdottomana niin Bonnissa kuin Washingtonissakin.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz julisti Venäjän hyökkäyksen merkitsevän käännekohtaa. Asevoimille luvattiin 100 miljardia euroa lisärahoitusta ja pysyvä puolustusmäärärahojen korotus kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Masalan mukaan tämä ei kuitenkaan vielä riitä vaan lisäksi on tarkasteltava ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakenteita ja kykyä kriisien torjuntaan.
Esimerkiksi Venäjällä olisi käytettävissä 3000 panssarivaunua, Saksalla 300. Patriot-torjuntaohjusyksikköjä Saksalla olisi 12 kappaletta, mutta Venäjän täysimittaisessa hyökkäyksessä 90 prosenttia ohjuksista iskeytyisi Saksan maaperälle, arvioi Masala.
Nykyisessä maailmantilanteessa markkinatalous ei aina parhaiten palvele maanpuolustusta. Pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen paradoksaalisesti Putinin ystävänä tunnettu Unkarin pääministeri Viktor Orbán kiirehti ensimmäisenä tilaamaan ammuksia saksalaiselta asetehtaalta Rheinmetallilta. Sitten seurasivat Puola, Slovakia ja vasta neljäntenä Saksa.
Nyt tarvitaan Masalan mukaan tehtaita, jotka tuottavat aseita ja ammuksia pelkästään Saksan asevoimille. Toisaalta aseiden, kuten panssarivaunujen, huolto on monissa tapauksissa jätetty asetehtaiden hoidettavaksi. Niiden nopea käyttöönotto on näin ollen vaikeaa.
Saksa toimitti varsin nopeasti Ukrainalle Gepard-merkkisiä ilmatorjuntapanssarivaunuja. Asevoimien hankintavirasto ilmoitti sitten, että intensiivinen taistelukäyttö aiheuttaa niissä varsin pian kulumista, joten pitäisi tilata varaosia. Kävi ilmi, että varaosia ei ole.
Saksan puolustusministeriötä Masala luonnehtii jarrupalaksi, koska se mikromanageroi asevoimia. Ministeriö haluaa päätösvallan lähes kaikkeen mitä asevoimissa tehdään. Ministeriössä on kymmenen osastoa, joiden kaikkien on allekirjoitettava päätökset – niidenkin, joilla ei ole toiminnallisesti mitään tekemistä kyseisen päätöksen kanssa. Tämä hidastaa päätöksentekoa.
Venäjän täysimittaisessa hyökkäyksessä 90 prosenttia ohjuksista iskeytyisi Saksan maaperälle, arvioi Masala.
Varusteiden hankinnasta ja suunnittelusta vastaavien osastojen tehtävät voitaisiin Masalan mielestä antaa asevoimien hoidettavaksi. Aiemmin oli Bundeswehrin johtoesikunta, eräänlainen pääesikunta, jota historiapoliittisista syistä ei enää haluta käyttää.
Puolustusministeriön tehtävä olisi asevoimien poliittis-sotilaallinen ohjaus. Siihen kuuluvat puolustuspolitiikan linjaukset ja kahdenvälisiä suhteita koskevat asiat, sanoo Masala. Viime vuonna puolustusministeriksi nimitetty Boris Pistorius on luvannut pyrkiä byrokratian vähentämiseen.
Masala kehottaa saksalaisia myös mukautumaan epävakaaseen maailmanjärjestykseen, jota leimaa yhteistyön sijaan vastakkainasettelu. Kiina on ymmärrettävä strategisena vastustajana, mikä on tullut selväksi erityisesti Xi Jinpingin valtakauden alettua. Maailman on muuttunut muutenkin: kyberiskulla Münchenin sairaalat voidaan lamauttaa vaikka Fidžin saarilta käsin.
