Saksalla ja Israelilla on erityissuhde holokaustin ja siitä johtuvan saksalaisten »menneisyyden hallinnan» vuoksi. Saksalaispoliitikot usein unohtavat, että Israel ei ole vain symboli vaan todellinen valtio, joka on yli 50 vuotta miehittänyt palestiinalaisalueita, kirjoittaa Meron Mendel kirjassaan Über Israel reden.
Israelissa syntynyt, Saksassa vuodesta 2001 asunut Mendel toimii professorina Frankfurtin yliopistossa.
Saksan liittotasavalta solmi diplomaattisuhteet Israeliin vasta vuonna 1965. Se ei halunnut ärsyttää arabimaita, asiakkaitaan ja raaka-aineiden tuottajia. Bonnissa myös arveltiin, että suhteet Israeliin voisivat saada arabivaltiot tunnustamaan DDR:n.
Maiden suhteita on leimannut laaja asekauppa, jota tosin pyrittiin salaamaan 1950-luvun lopulla. Israelin siirtokuntapolitiikkaa Saksa on arvostellut monien muiden EU-maiden tapaan.
Edellinen liittokansleri Angela Merkel toi suhteisiin uutena asiana Saksan historiallisen vastuun Israelin turvallisuudesta. Merkel puhui aiheesta vuonna 2008 Israelin parlamentissa ja piti eri yhteyksissä Israelin turvallisuutta osana Saksan »valtionetua».
Merkelin edeltäjistä Helmut Schmidt totesi aikoinaan moisen yhteisvastuullisuuden olevan »tunteellisesti ymmärrettävä mutta typerä käsitys, jolla voisi olla vakavia seurauksia». Schmidtin mielessä lienee ollut vaara, että Saksan joutuisi puolustamaan Israelia asein.
Vuonna 2008 Merkelin ulostuloa tukivat kuitenkin kaikki liittopäiväpuolueet. Jopa 2010-luvulla perustettu oikeistopopulistinen AfD-puolue on yhtynyt näkemykseen – kenties lietsoakseen muslimivastaisuutta Israel-solidaarisuuden varjolla.
Kyselyjen perusteella väestön Israel-sympatiat ovat olleet selvästi poliittista johtoa vähäisemmät. Vuonna 2012 esimerkiksi 60 prosenttia kyselyyn vastanneista katsoi, ettei Saksalla ole mitään erityisiä velvoitteita Israelia kohtaan.
Yhden kirjan luvun Mendel omistaa palestiinalaisjohtoisen BDS-boikottikampanjan käsittelylle Saksassa. Vuosituhannen alkupuolella käynnistynyt kansainvälinen BDS-liike pyrkii aikaansaamaan taloudellista ja diplomaattista painetta Israelia kohtaan, jotta se vetäytyisi miehitetyiltä alueilta ja sallisi palestiinalaispakolaisten palata koteihinsa.
Mendel kertoo yrittäneensä järjestää opettajavaihtoa saksalaisen koulun ja israelilaisen arabikoulun välillä. Kaksi saksalaista opettajaa torjui BDS-kampanjan nimissä kaikenlaiset kontaktit Israelin valtioon. Arabikoulu oli Israelin opetusministeriön alainen ja siksi boikotoinnin kohde.
Kampanjaa on syytetty antisemitismistä, muun muassa Saksan liittopäivien päätöslauselmassa vuonna 2019. Mendelin mielestä palestiinalaisten on voitava ilmaista avoimesti toiveensa palata kotimaahan, riippumatta siitä kuinka oikeutettu tai käytännöllinen tuo toive on. Toisaalta kampanja ruokkii pääministeri Benjamin Netanjahun kaltaisten kovan linjan israelilaisten väitettä sitä, että »koko maailma» olisi Israelia vastaan.
Mendelin mukaan erityissuhteen vaaliminen on koetuksella muutenkin: Israelista saattaa tulla »illiberaali» demokratia Turkin ja Unkarin tapaan, ja mahdollisuus sopuun israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on kadonnut näköpiiristä.
