Kaksi vuotta sitten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti olevansa valmis antamaan perheensä Kempeleen- kodin turvapaikanhakijoiden käyttöön. Suomeen oli saapunut elokuussa 2015 lähes 3000 turvapaikanhakijaa. Syyskuussa tulijoiden määrä nousi yli kymmeneen tuhanteen.
Sipilät eivät lopulta majoittaneet kotiinsa apua tarvitsevia perheitä. Pääministeri kertoi Ylen radiolähetyksessä viime vuonna auttaneensa suuren lapsiperheen asumista muulla tavalla. Sipilä perusteli ratkaisua turvapaikanhakijoiden omalla turvallisuudella. Kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneet olisivat joutuneet talossa julkisuuden valokeilaan.
”Turvapaikanhakijoiden virta pääsi hallitsemattomaksi ja ihmisten virta kulki läpi Euroopan”, Juha Sipilä muistelee tuota syksyä Ulkopolitiikka-lehden haastattelussa pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa.
Sipilän mielestä Euroopan unionilla on nyt käytössään oikeita lääkkeitä tilanteeseen. EU:n ja Turkin välillä on yhteistyösopimus ja Afrikan maista esimerkiksi Egyptin kanssa tehdään yhteistyötä maahanmuuttopolitiikassa.
Pakolaisuuteen pitäisi hänen mukaansa vastata yhteistyössä YK-järjestöjen, kuten UNHCR:n kanssa luomalla paremmat olosuhteet lähemmäs kriisialueita, joilta ihmiset ovat lähteneet. Lisäksi tulisi kasvattaa pakolaiskiintiötä ja vastaanottaa hallitusti ihmisiä suoraan pakolaisleireiltä.
”Minun mielestäni sen pitäisi olla yhteinen EU-ratkaisu. Olisin valmis korottamaan pakolaiskiintiötä merkittävästikin.”
Sipilä ei ole valmis lyömään haastattelussa lukuja pöytään, vaan korostaa ajattelumallin muuttamista. Kohdistamalla apu kiintiöpakolaisiin voitaisiin hänen mukaansa auttaa kaikkein heikommassa asemassa olevia ihmisiä.
”Se veisi myös pohjan tältä salakuljettajien liiketoimintamallilta, joka on todella raakaa ihmisten hätään pohjautuvaa liiketoimintaa. Ihmiset ovat maksaneet isoja summia näistä reissuista. Tältä toiminnalta pitäisi saada pohja pois.”
Erityisesti Saksa ja Ruotsi ovat vastaanottaneet leijonanosan Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista. Sen sijaan muutamat EU:n jäsenmaat, kuten Puola, Unkari ja Tšekki ovat kieltäytyneet vastaanottamasta edes sitä pientä osaa Kreikkaan ja Italiaan saapuneista tulijoista, jotka niille on jyvitetty EU:n yhteisessä taakanjaossa.
Miten tulisi menetellä näiden maiden kanssa, jotka eivät noudata yhdessä sovittuja sääntöjä?
”On keskusteltu laajemminkin, pitäisikö sen näkyä jonkinlaisena menetyksenä hyvinvointia tasoittavissa rahastoissa tai koheesiorahoissa”, Sipilä toteaa. Sanktioiden sijaan hän nostaa itse kuitenkin esiin kannustimet.
”Myös siitä on keskusteltu, voisiko kannustin olla positiivinen, eli tuetaan niitä maita, jotka hoitavat osuutensa silloin, kun kriisi on päällä.”
Eurooppa jännittää 24. syyskuuta järjestettäviä Saksan liittopäivävaaleja. Ei siksi, että tuloksesta olisi epäselvyyttä: liittokansleri Angela Merkelin johtamat kristillisdemokraatit johtavat ennusteita reilulla marginaalilla pääkilpailijaansa sosiaalidemokraatteihin. Kiinnostus kohdistuu vaalien jälkeiseen asetelmaan.
Merkelille avautuu neljännen kanslerikautensa alussa mahdollisuus ajaa isojakin uudistuksia esimerkiksi Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n hallintaan. Taustalla vaikuttaa Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin pyrkimys vahvistaa Ranskan taloutta lujittamalla euroalueen yhteistyötä jopa yhteisellä budjetilla.
Sipilä palaa ajatuksissaan Berliiniin juhannuksen alla. Siellä hän keskusteli Merkelin kanssa Ranskan presidentinvaihdoksesta ja EMU:n tulevaisuudesta. Sipilän mukaan hänellä ja Merkelillä on samanlainen näkemys peruslinjauksesta: ”Haluamme mennä eteenpäin, mutta on edettävä hyvin järjestelmällisesti.”
Ennen kuin voidaan esimerkiksi viimeistellä pankkiunioni ja kasvattaa yhteisvastuuta yhteiseurooppalaisella talletussuojalla, tulisi Sipilän mukaan varmistaa, että muiden euromaiden pankit ovat yhtä hyvässä kunnossa kuin Suomessa. Jäsenmaiden tulisi pystyä toteuttamaan se, mistä on jo aiemmin yhdessä sovittu.
”Kaikkien näkökulmasta on tietysti parempi, jos kriisien varalta vastassa on isompi pohja. Onhan meilläkin kokemusta suomalaisesta pankkikriisistä. Sen jälkeen on tehty kovasti toimia, ja suomalaiset pankit ovat nyt äärettömän hyvässä kunnossa. Se sama pitää tehdä muuallakin.”
Sama koskee Sipilän mukaan julkista taloutta. Hän kertoo puhuneensa aiheesta usein Ranskan edellisen presidentin François Hollanden kanssa, joka ihmetteli, miten Suomessa pystyttiin toteuttamaan kilpailukykysopimus. Kesällä Sipilä keskusteli aiheesta lyhyesti Eurooppa-neuvoston kokouksen aikana käytävällä Macronin kanssa.
”He yrittivät vähän pienempää uudistusta, ja siellä oli vastassa aikamoinen lakkoaalto. Macron esitti vaaleissa hyvän uudistusohjelman, joka sai äänestäjien tuen. Nyt se pitää vain saada käytännön toimeksi.”
Sipilän mukaan myös Angela Merkel kannattaa järjestelmällistä etenemistä EU:n kehittämisessä.Yksi Euroopan komission esittämistä uudistuksista on euroalueen yhteinen työttömyysvakuutus, jonka avulla pidettäisiin huonoina aikoina pystyssä kansallista työttömyysturvaa kriisin koettelemissa maissa. Onko Suomella ehdoton kanta myös tällaisiin uudistuksiin?
”Olemme tehneet linjauksen, että ei-sanaa pyritään välttämään näissä keskusteluissa”, Sipilä sanoo. EU:n pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden välillä on kuitenkin hänen mukaansa tyypillisesti käsityseroja siitä, mitä pitää olla valmiina, jotta seuraavan askeleen voi ottaa.
Suomi sijoittuu Sipilän mukaan EU:n kehittämisessä keskitielle – keväällä pääministeri esitteli aiheesta prosessikaavionkin. Molemmat äärilaidat tulivat hänen mukaansa esiin, kun EU:ssa käynnistettiin syksyllä 2016 pian brexit-päätöksen jälkeen niin sanottu Bratislava-prosessi, jossa valtionpäämiehet keskustelivat unionin tulevaisuudesta.
Toisella laidalla on näkemyksiä, joiden mukaan unionia pitäisi heikentää ja toimivaltaa palauttaa jäsenmaille. Sitten on maita, jotka olisivat valmiita etenemään niin sanotussa liittovaltiokehityksessä nopeasti – vaikka muuttamalla perussopimuksia.
”Meille oli alusta pitäen selvää, että eritahtinen kehitys pitää mahdollistaa”, Sipilä sanoo. ”Jotkut myöhemmin EU:hun liittyneet maat kokivat, että jos on eritahtisuutta, maat jakautuvat A- ja B-luokkaan. Tätä se ei tarkoita.”
Sipilän mukaan eritahtisuus tulee näkymään esimerkiksi puolustusyhteistyössä, jota Suomi on ajanut määrätietoisesti eteenpäin yhdessä isompien jäsenmaiden, etenkin Saksan ja Ranskan kanssa.
Tästä esimerkkinä on pysyvä rakenteellinen yhteistyö, jossa puolustusyhteistyön tiivistämisestä sovitaan ”otsikkotasolla”. Kaikki siihen osallistuvat EU-maat tekevät tiettyjä asioita.
Jotkut jäsenmaat voisivat sitten sopia lisämoduuleista, joista ne katsovat hyötyvänsä kansallisesti, mutta joihin kaikkien ei tarvitse osallistua.
EU:n puolustusyhteistyöhön liittyy pääministerin mielestä virheellisiä käsityksiä. Tavoitteena ei ole rakentaa yhteistä armeijaa maanosaan, jossa Nato on jo ratkaisu valtaosalle EU-maista. Yhteisiä harjoituksia ja hankintoja voidaan kuitenkin lisätä.
”Puolustusvoimat on nostanut esiin meriturvallisuuden, avaruusyhteistyön ja tietoliikenteen puolella tehtävän yhteistyön. Saksalaiset ovat nostaneet esiin kyberturvallisuuden. Hybridikeskus perustettiin nyt Suomeen, ja se on aloittanut toimintansa.”
Nämä ovat suuntia, joihin Suomi haluaa puolustusyhteistyötä pääministerin mukaan puskea. ”Tulemme varmasti olemaan siellä kaikessa mukana”, Sipilä lisää.
Hän muistuttaa, että euroalue ja vapaan liikkuvuuden Schengen-alue ovat jo itsessään ilmentymiä eritahtisesta kehityksestä. Ne ovat avoimia kaikille EU:n jäsenmaille. ”Kaikilla on tiedossa kriteerit, jotka täytettyään pääsee mukaan.”
Talouskriisi osoitti, että eteläisten jäsenmaiden on vaikea kilpailla euroalueella Saksan kanssa vientiteollisuudessa. Bratislava-prosessin päätteeksi julkaistussa jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten yhteisessä Rooman julistuksessa luvataan rakentaa unioni, jonka ”taloudet lähentyvät toisiaan” ja joka torjuu työttömyyttä, syrjäytymistä ja köyhyyttä.
Pitäisikö näiden tavoitteiden edistämiseksi harmonisoida myös verotusta tai rakentaa yhteistä eurooppalaista sosiaaliturvaa?
”Tätä tasoitusta tehdään jo EU:n budjetin kautta, Suomikin on nettomaksaja”, Sipilä vastaa. Näitä rakenne- ja koheesiorahoja pitäisi käyttää jäsenmaiden kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Sipilän mielestä vaihtoehtoinen tie olisi jättää uudistukset tekemättä ja perustaa tulonsiirtounioni. Siihen kaikki EU-maat eivät ole kuitenkaan valmiita.
Jäsenmaiden välisten tuloerojen kaventumisesta hän nostaa esimerkiksi Baltian maat, jotka ovat kehittyneet nopeasti liityttyään EU:n jäseniksi, sekä Irlannin, joka on pannut asioitaan kuntoon talouskriisin jälkeen määrätietoisella työllä.
”Toki eroja on, ja ne säilyvät tulevaisuudessakin. Tällainen pieni kilpailu EU:n sisällä pitää kaikki liikkeessä.”
Silti hänkin on huolestunut eriarvoistumisesta ja etenkin eteläistä Eurooppaa vaivaavasta nuorisotyöttömyydestä.
”Oma kuvani EU:sta on kirkastunut sikäli, että on paljon asioita, jotka ovat jäsenmaiden omissa käsissä, ja niin on oltava jatkossakin. Sitten on asioita, joissa voimme tehdä yhdessä paljon enemmän. Puolustusyhteistyö on niistä hyvä esimerkki, samoin sisämarkkinat, työvoiman vapaa liikkuvuus tai tuotekehitys ja tutkimus.”
Yksi konkreettinen yhteistyön alue on sisäinen turvallisuus ja terrorismi, joka on ollut EU-tasolla tapetilla koko Sipilän kaksi ja puoli vuotta kestäneen pääministerikauden ajan.
”Yhteistyötä on siinä lisätty, meillä on nyt yhteinen tilannekuva ja vaihdamme tietoja. Se on parantunut oleellisesti. Luvut eivät ole julkisia, eikä välttämättä ole tarpeenkaan olla, mutta paljon on pystytty estämään tällä yhteistyöllä.”
Suojelupoliisi otti kesäkuussa käyttöön neliportaisen asteikon, jonka mukaan terrorismin uhka on Suomessa kohonnut. Turun puukotusten jälkeisessä tilanteessa arvio pidettiin entisellään: suurimman uhkan muodostavat edelleen radikalisoituneet yksilöt ja pienryhmät.
Sipilän mukaan hallitus päättää mahdollisista lisätoimenpiteistä, kun puukotusten tutkinta on valmistunut. Pääministerin Twitter-tili on tulvinut iskujen jälkeen vihaviestejä. Monissa niistä syyllistetään Sipilää tapahtumista, koska hän lupasi kaksi vuotta sitten avata kotinsa ovet avuntarvitsijoille.
Tämä on tällainen ryhmäterapiapaikka.
Eurooppa-neuvostossa Sipilästä on tullut kahdessa ja puolessa vuodessa yksi pitkäaikaisimpia jäseniä. Kokoonpano on muuttunut, kun eri maiden pääministerit ja presidentit ovat vaihtuneet, mutta pidempään mukana ollut joukko on Sipilän mukaan tullut hänelle hyvinkin tutuksi.
”Leikillisesti sanomme keskenämme, että tämä on tällainen ryhmäterapiapaikka. Se on mukava tilanne kohdata kollegoja, jotka ovat kotimaan politiikassa saman tyyppisessä tilanteessa ja käydä keskusteluja, miten te Tanskassa tai Hollannissa ratkaisitte vaikkapa jonkun työttömyysturvaan liittyvän kysymyksen.”
”Pidämme tiiviisti yhteyttä, meillä on toistemme kännykkänumerot ja aika vapaasti tekstaria laitetaan. Välillä tsempataan toisiamme ja välillä kysytään, mitä te tällä lausunnolla oikein tarkoitatte”, Sipilä kuvailee yhteistyötä.
Instituutiona Eurooppa-neuvosto on valtakeskus, jolle on siirtynyt 2000-luvulla paljon unionin päätösvaltaa.
”Kyllähän se aika harvinainen yhteisö on, että 28 maan päämiehet ovat koolla näin säännöllisesti”, Sipilä myöntää. ”On tainnut olla vuosia, että kymmenen kertaa on nähty vuoden aikana.”
Sipilälle eurooppalainen perspektiivi tuli tutuksi jo 1990-luvulla, jolloin hän tapasi elektroniikka-alan yritystensä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita Euroopassa. 2000-luvun alussa hän työskenteli toimitusjohtajana Elektrobitissä, jolla oli toimintaa 16:ssa Euroopan maassa.
EU-jäsenyyttä hän kertoo kannattaneensa alusta pitäen ja äänestäneensä unioniin liittymisen puolesta vuonna 1994.
”Euroalueeseen liittymisestä ei äänestetty, mutta pidin sitä yrittäjänä erittäin tärkeänä. Valuuttariski pienellä valuutta-alueella oli merkittävä osa yrityksen riskiä. Silloin 1990-luvun laman aikaan omassakin yrityksessäni oli valuuttaluottoja. Jos tulot olisivat olleet pelkästään markkapohjaisia, en tiedä miten yritykselle olisi käynyt.”
Nyt Sipilä katsoo tehtäväkseen huolehtia yhdessä muiden poliittisten päättäjien kanssa, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan.
”Missään päin euroaluetta ei tulisi ajatella, että yhteiseen valuuttaan turvautuen pystyisimme jättämään omat uudistukset tekemättä.”
Sipilä pitää EU:ta luonnollisena valintana Suomelle, joka kuuluu lännen arvoyhteisöön.
”Samat arvot konkretisoituivat viimeksi Rooman julistuksessa, jossa korostettiin yhteistä arvopohjaa: demokratiaa, vapautta, vapaata liikkuvuutta ja heikommasta huolehtimista”, hän sanoo.
