KUVA : TOMATHON / F L I C K RKourallinen euromaita on ulkona kaupallisilta joukkovelkakirjamarkkinoilta, ja Espanja ja Italia heiluvat riskirajalla. Edes Saksa ei ole saanut eurokriisin puhjettua kaikkia velkapapereitaan kaupaksi, vaikka on nauttinut jopa negatiivisista koroista.
Toisenlaisia uutisia kantautui alkusyksystä Sambiasta. Sijoittajat halusivat ostaa eteläisessä Afrikassa sijaitsevan sisämaan joukkovelkakirjalainaa 15 kertaa enemmän kuin oli tarjolla. Sambia keräsi historiansa ensimmäisellä kymmenvuotisella lainapaperilla 750 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Sijoittajahuutokaupassa koroksi tuli 5,62 prosenttia. Esimerkiksi Venäjä maksaa vastaavista velkapapereista 6 – 7 prosentin korkoa.
Sambian joukkovelkakirjan menekki on Afrikan ennätys, mutta ei ainoa laatuaan. Muun muassa Etelä-Afrikka, Ghana, Gabon, Senegal ja Norsunluurannikko ovat rahoittaneet menojaan tavalla, joka ei ole mahdollista Kreikalle, Irlannille ja Portugalille. Viime vuonna Namibian joukkovelkakirja ylimerkittiin 5,5-kertaisesti ja Nigerian 2,5-kertaisesti.
Historian ironiaa voi halutessaan nähdä siinä, että Sambia on käynyt läpi samankaltaiset rajut vyönkiristysohjelmat, joita Etelä-Euroopan mailta vaaditaan. Sambia oli yksi 18 kehitysmaasta, joiden velat Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle mitätöitiin 2005.
Sambian velkaannutti sama metalli, joka nyt houkuttelee kansainvälisiä sijoittajia: kupari. Maan talous romahti kuparin hinnan mukana 1980-luvun alussa. Nyt kupari on kallista etenkin Kiinan kysynnän vuoksi, ja Sambian makrotaloudelliset luvut ovat verrattain hyviä. Julkisen talouden alijäämä on 3,1 prosenttia, eli maa olisi siltä osin lähes eurokelpoinen.
Sambian valtion korpivaellus kesti 30 vuotta, ja keskivertosambialainen on yhä rutiköyhä. Nähtäväksi jää, kuinka kauan kestää eurooppalaisten valtioiden paluu kansainvälisille rahamarkkinoille.
Kirjoittaja on ulkoministeriön tiedottaja ja vapaa toimittaja.
