Hetken maailma pidätti hengitystään. Tästäkö alkoi kolmas maailmansota?
Kun Kiinan kansan vapautusarmeijan maihinnousualukset sylkivät joukkonsa kymmenelle Taiwanin neljästätoista sopivasta hiekkarannasta, Yhdysvaltojen ja Japanin odotettiin vastaavan voimalla. Sen sijaan ne tyytyivät tuomitsemaan toimet jyrkästi.
Valtaus eteni vauhdilla. Sitä oli pohjustettu huolellisesti. Muutaman viikon aikana Kiina saartoi Taiwanin sotalaivoillaan, moukaroi tietoverkot nurin kyberhyökkäyksillä sekä rampautti ilmapuolustuksen ja sähköverkon ohjus- ja lennokki-iskuilla. Kun maihinnousu viimein alkoi, Taiwan oli jo polvillaan. Parin viikon kiivaan taisteluvaiheen jälkeen jäljellä oli vain hajanaisia vastarintapesäkkeitä. Miehittäjät nostivat jo katujen varsille punalippuja.
Vielä vuonna 2019 Kiinan tulevaisuus oli näyttänyt epävarmalta. Talous oli alamäessä, eikä presidentti Xi Jinpingin tiukka linja helpottanut tilannetta. Vallan keskittäminen ja tiukka ideologinen kuri olivat tyrehdyttäneet talousuudistukset. Puolueen satavuotisjuhlan alla minkäänlainen uudistuminen näytti epätodennäköiseltä.
Juhlallisuudet kuitenkin tulivat ja menivät vuonna 2021. Sen jälkeen Kiina saattoi hengähtää. Yhteiskunnan kurinpalautus oli suoritettu onnistuneesti. Puoluekokouksessa 2022 Xi ilmoitti seuraavaksi tavoitteekseen talouden tervehdyttämisen. Samaan aikaan kauppakiistassa Yhdysvaltojen kanssa tapahtui läpimurto, joka kiritti maailmantalouden elpymistä. Se antoi vetoapua Kiinan taloudelle ja mahdollisti asteittaiset uudistukset.
Vuoteen 2027 mennessä Kiinan talousnäkymät olivat jälleen aiempaa valoisammat ja Xi sai näyttöä linjansa toimivuudesta. Vaikka ilmaston lämpeneminen lisäsi tulvia, myrskyjä ja kuivuuskausia, talouden vire piti väestön valtaosan tyytyväisenä ja Xin aseman turvattuna.
Ulospäin Kiinan pehmeä valta puri yhä huonommin: Hongkongissa ja Taiwanissa demokratialiike kasvoi ja ihmisoikeusjärjestöt ajoivat Kiinan vastaista boikottia. Talouskasvun vahvistama Kiina pyrki painostamaan Taiwania kauppasaarrolla ja eristämisellä, mikä lietsoi taiwanilaisten kaunaa Manner-Kiinaa kohtaan. Etenkin nuori sukupolvi koki identiteettinsä yhä selkeämmin taiwanilaiseksi.
Nurkkaan ajettu Taiwan päätyi lopulta radikaaliin ratkaisuun ja alkoi valmistella itsenäisyysjulistusta. Se haki tukea naapureiltaan myymällä Itu Aban saaren Filippiineille ja lupasi Japanille tukensa Senkakusaaria koskevassa aluekiistassa.
Kiinan kommunistinen puolue ei voinut hyväksyä tätä, vaan alkoi valmistella Taiwanin pakkoliitosta. Samalla se toivoi, että vanhan sananlaskun mukaisesti »kanan tappaminen säikäyttäisi apinan» ja Taiwanin valtaus halvaannuttaisi Hongkongin demokratialiikkeen pelolla.
Kiinaa rohkaisi tieto siitä, miten maailma oli reagoinut Krimin valtaukseen 2014. Jos Venäjä voi siirtää rajojaan, niin voi Kiinakin.
Invaasio nostatti toki vastalauseita YK:ssa. Mediassa ja mielenosoituksissa Taiwanille satoi sympatiaa. EU tuomitsi Kiinan voimankäytön, mutta tunnusti konfliktin Kiinan sisäiseksi. Yhdysvallat lupasi tukeaan Taiwanille, mutta maan voimavarat oli sidottu pitkään ja vaikeaan konfliktiin Iranissa ja muualla Lähi-idässä.
Kiina nielaisi 24 miljoonan asukkaan demokraattisen valtion ja pyyhki pöytää kansainvälisen yhteisön vastalauseilla.
Suomi kannatti EU:n päätöstä asettaa Kiinalle talouspakotteita, joihin Kiina vastasi omilla vastapakotteillaan ja uhkauksilla estää harvinaisten maametallien vienti Eurooppaan. EU:n pakotteet vesittyivät symboliseksi eleeksi.
Asiantuntijoiden kommentit:
Kollegiumtutkija Mikael Mattlin, Turun yliopisto
Koska kuvitteellinen tilanne sijoittuu melko kauas tulevaisuuteen, on skenaarion todennäköisyyden arviointi mahdotonta, sanoo Turun yliopiston Kiinan-tutkija Mikael Mattlin.
»Yksi iso kysymysmerkki liittyy siihen, ketkä johtajat silloin istuvat Washingtonissa, Pekingissä ja Taipeissa. Toinen liittyy Kiinan talousmallin kestävyyteen alati kasvavan velkakuorman alla», Mattlin toteaa.
Kiinan taloustilanteen kiristyminen todennäköisesti heijastuisi myös aseelliseen varustautumiseen, poliittisen valtatasapainoon ja Kiinan sisäpolitiikkaan.
Talouden sakatessa Kiinan kyky jatkaa nopeaa varustautumista heikkenisi ja kommunistisen puolueen sisäinen kritiikki johtoa kohtaan voisi yltyä ja horjuttaa Xi Jinpingin asemaa maan elinikäisenä johtajana.
Kolmas kysymysmerkki liittyy itse aseelliseen konfliktiin. EU:n ja YK:n voi olettaa toimivan jotakuinkin skenaariossa esitetyllä tavalla, mutta Mattlin pitää epäuskottavana, että Yhdysvallat ja Japani jäisivät tilanteessa passiivisiksi.
»Jo kahden hallinnon ajan Yhdysvallat on pikemminkin vähentänyt sekaantumistaan Lähi-idän kiireseihin ja siirtänyt asevoimiensa painopistettä Itä-Aasiaan. Myös Japani, jolle merikuljetukset Taiwanin lähellä ovat kriittisen tärkeitä, panostaa asevoimiinsa aiempaa enemmän.»
On myös muistettava, että Kansan vapautusarmeija ei ole sotinut 40 vuoteen, Mattlin huomauttaa. Taiwan puolestaan tunnetaan »uppoamattomana lentotukialuksena», hyvin aseistettuna ja maantieteellisesti vaikeasti valloitettavana kohteena. Taiwanilaiset eivät välttämättä antautuisi kovinkaan helpolla.
»Historia on täynnä esimerkkejä miehityksistä, joiden piti olla helppoja mutta jotka päätyivät pitkään sissisotaan. Taiwanissakin on tästä kokemusta», Mattlin sanoo. Kun Japani otti Taiwanin hallintaansa Kiinan kanssa käydyn sodan jälkeen vuonna 1895, alkuperäisväestö kävi vuosikymmeniä aseellista vastarintaa.
Erikoistutkija Ossi Piironen, ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikkö
Skenaarion haasteena on usein ymmärtää »toisten» toiminnan motiiveja, jotka saattavat poiketa siitä, mitä itse pidämme rationaalisena, toteaa erikoistutkija Ossi Piironen. Hän näkee viittauksen kiinalaiseen sananlaskuun pyrkimyksenä tällaiseen kulttuuriseen kontekstualisointiin.
»Silti mietityttää, olisiko marssijärjestys sellainen, että sotilaallisesti varsin hyvin varustautunut Taiwan päätettäisiin laittaa noinkin kovin ottein polvilleen – ainakaan näytöksenä Hongkongin demokratialiikkeelle.»
Taiwanin valtaaminen sotilasvoimin olisi tuskin millekään ulkovallalle helposti toteutettava operaatio seuraavan vuosikymmenen aikajänteellä, hän huomauttaa.
»Toisaalta, miksipä ei kannattaisi varautua myös niihin vähemmän todennäköisiin kehityskulkuihin. Taiwanilaiset varmasti varautuvat.»
Huomionarvoista on myös, että tässäkin skenaariossa EU nähdään heikkona maailmanpoliittisena toimijana.
»Osoittaako tämä haasteen, johon meidän tulisi kiinnittää kaikista eniten huomioita?»
