Susanne Dahlgren: Contesting Realities. The Public Sphere and Morality in SouthernYemen. Syracuse University Press 2010, 371 s.
Uutiset Jemenistä ovat viime vuosina kertoneet kriiseistä, kapinaliikkeistä ja terrorismista. Lähi-idän köyhimmän valtion kansannousu kipusi maailmalla otsikoihin kuohunnan keväänä 2011.
Mutta mitä me tiedämme tavallisten jemeniläisten elämästä?
Susanne Dahlgrenin kirja Contesting Realities avaa lukijalleen useiden sukupolvien elämää Arabian niemimaan etelärannalla Etelä-Jemenin Adenissa. Dahlgren tarkastelee kirjassaan jemeniläisten moraaliin liittyviä käsityksiä ja sitä, kuinka käsitykset näkyvät ihmisten arjessa.
Teos perustuu kirjoittajan etnografisiin tutkimuksiin Adenissa vuosina 1988–2001. Kun Dahlgren aloitti tutkimuksensa, Aden oli vielä arabimaailman ainoan sosialistisen valtion pääkaupunki. Etelä-Jemen siirtyi sosialismiin vuonna 1970 brittien vetäytymisen jälkeen. Etelä- ja Pohjois-Jemen yhdistyivät tasavallaksi vuonna 1990. Sen jälkeen Adenia koettelivat Etelä- ja Pohjois-Jemenin yhdistymistä seuranneet muutokset ja sisällissota.
Dahlgren esittelee lukijalle kolme tunnistamaansa moraalisen toiminnan viitekehystä, joita tavalliset adenilaiset hyödyntävät arkielämässään: tavat ja perinteet, sosialistisen vallankumouksen ideat sekä islamin. Viitekehysten soveltaminen vaihtelee tilanteesta toiseen. Kulttuuriset pelisäännöt rajoittavat ihmisten toimintaa, mutta arjen valinnat eivät ole koskaan ennalta määrättyjä.
Esimerkiksi maallistuneesti ajatteleva mies voi esittää asiansa uskonnollisella kielellä antaakseen sanomalleen kunnioitettavan, islamilaisen silauksen. Hän saattaa pitää etäisyyttä konservatiivisiin naisiin mutta puhutella naiskollegoja ja eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvia miehiä sosialistisen vallankumouksen toverillisessa hengessä. Koulutettu nainen voi osallistua kansanperinteen seremoniaan, vaikka paheksuisi muissa yhteyksissä ”takapajuisuutta”.
Moraalikäsitykset näkyvät varsinkin miesten ja naisten välisissä suhteissa. Naisten paikka on Jemenissä perinteisesti ollut kotona, ja järjestys säilyi myös brittihallinnon aikana. Sosialismin aikana etelässä kuitenkin syntyi ”uuden jemeniläisen naisen” ihanne, joka nosti naiset miesten rinnalle työ- ja yhteiskuntaelämään. Etelä-Jemenissä kannatettiin naisten vapautumista sekä kolonialismin että perheiden vallasta.
Jemenin yhdistymisen ja sisällissodan jälkeen uskonnollinen konservatismi kuitenkin voimistui, mikä veti naisia takaisin kodin piiriin. Vuoden 1992 perhelaki merkitsi takapakkia naisten asemalle Etelä-Jemenissä: Pohjois-Jemenin lain mukaisesti miehelle palautettiin velvollisuus elättää perheensä ja vaimolle velvollisuus totella miestään kaikissa asioissa.
Dahlgrenin haastattelemien adenilaisten mielipiteet sukupuolirooleista vaihtelevat. Varsinkin sosialistisen ajan sukupolven ja tiukempaa islamintulkintaa kannattavan nuorison välinen jakolinja on selkeä. Monet nuoret naiset ovat innokkaasti omaksuneet äitiensä torjumia perinteisiä käytäntöjä, kuten päähuivin.
Teoksen pohjana on Dahlgrenin kulttuuriantropologian väitöskirja, joka ilmestyi vuonna 2004. Dahlgren väitteli Helsingin yliopistosta. Tutkimusaineisto koostuu brittihallinnon oikeuspöytäkirjoista, Jemenin perhelaeista, eri-ikäisten ja -taustaisten jemeniläisten haastatteluista, nuorten adenilaisten esseistä sekä Dahlgrenin havainnoista sosiaalisissa tilanteissa adenilaisissa kodeissa, työpaikoilla ja kaduilla.
Dahlgrenin havainnoissa ihmiset ovat aktiivisia toimijoita, mukana luomassa yleisiä moraalikäsityksiä – olivatpa he sitten vaikutusvaltaisia virkamiehiä tai lukutaidottomia kotiäitejä. Teoksen syvällinen ja vivahteikas käsittelytapa, sujuva tyyli ja luonteva siirtyminen tilanteesta toiseen tekevät oikeutta Adenin lukuisille moraalisille todellisuuksille.
Kirjoittaja työskenteli Suomen Damaskoksen-suurlähetystössä alkuvuoden 2011.
