Sotavoimaa eniten tarjoavalle

KUVA: PAUL MERCURI / OLDBOOKART.COM

Ukrainan kriisin mielenkiintoinen si­vujuonne ovat molempiin osapuoliin kohdistuneet syytökset palkkasoturien käytöstä. Journalisti Josh Rogin raportoi, että osa Krimillä toimineista, tunnukset­tomia univormuja käyttäneistä venäläis­mielisistä asemiehistä oli Venäjän sisä­ministeriön alaisen Vnevedomstvennaja ohrana -yrityksen palkkalistoilla olevia entisiä sotilaita. Tietoa ei ole voitu vah­vistaa riippumattomista lähteistä.

Palvelu on perustettu alun perin Neu­vostoliitossa vuonna 1952 teollisuusra­kennusten vartiointia varten. Myöhem­min liikelaitokseksi muutettu ohrana käyttää entisiä poliiseja ja sotilaita var­tioimaan myös sotilaskohteita. Julkisten tietojen mukaan sisäministeriö tienaa lii­kelaitoksensa palveluilla useita miljoonia dollareita vuodessa.

Venäjän ulkoministeriö puolestaan väitti huhtikuussa, että 150 Greystone-yhtiön työntekijää oli itäisessä Ukrai­nassa auttamassa väliaikaista hallintoa kapinallisten taltuttamisessa. Yhtiö kiisti väitteet, jotka voivat olla tekaistuja. Mut­ta ainakin ne kertovat Venäjän ulkominis­teriön propagandan hallinnasta.

Bermudalle rekisteröity Greystone oli vielä joitakin vuosia sitten osa yhdysval­talaista Academi-yhtiötä. Academi puoles­taan tunnettiin aiemmin nimellä Blackwa­ter. Sen työntekijöitä on syytetty julkisuu­dessa siviilien surmaamisesta Irakissa.

Yksityisten sotilasalan yritysten käyt­töä on arvosteltu, koska hallituksilla ei ole velvollisuutta antaa kansalaisilleen tietoja kaupallisten yritysten toiminnasta samal­la tavoin kuin omien asevoimiensa käy­töstä. Ukrainan tapahtumat nostavat esiin huolen siitä, että yritysten palveluihin tur­vautuvat myös ei-demokraattiset valtiot.Valtioiden kynnys sekaantua konfliktei­hin saattaa laskea, jos sotilaita voidaan käyttää salaa ja ilman tunnuksia.

Kun asevoimista tulee kauppatava­raa, sotilaalliseen voimaan voivat lisäksi turvautua muutkin kuin valtiot. Näin on saattanut tapahtua myös Ukrainassa, jossa paikallisilla oligarkeilla on paljon valtaa.

 

Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa.