Pääministeri Sanna Marinin mukaan ulkopolitiikkaa leimaa koveneva arvojen kamppailu.
Britannian sota-ajan pääministeri Winston Churchill poltti sikareja ketjussa, joi alkoholia käytännössä päivittäin ja sairasti 69-vuotiaana keuhkokuumeen kahdesti. Hän kuoli 90-vuotiaana.
Suomen pääministeri Sanna Marin rentoutuu vetämällä iltalenkillä leukoja ja juoksee seitsemän kilometriä 35 minuuttiin – ja jakaa tämän Instagram-tilillään yli 600 000 seuraajalleen.
Suomen ja Britannian pääministerien tehtävät eivät ole ihan verrattavissa, eivätkä ajatkaan nyt ole yhtä synkkiä. Mutta poikkeuksellisia ne ovat.
Marin ehti olla pääministerinä vain muutaman kuukauden, kun koronavirus siirsi maailman pandemia-aikaan. Sitä oli eletty kaksi vuotta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja romutti koko kylmän sodan jälkeisen Euroopan turvallisuusjärjestyksen – ja samalla Suomen pitkän ulkopoliittisen perinteen.
Marin edustaa uutta poliitikkosukupolvea, joka ei kanna ulkopolitiikassa menneisyyden painolastia. Nyt Suomi hakee hänen johdollaan uutta suuntaa.
Haastatteluaika Ulkopolitiikka-lehdelle järjestyi puolen vuoden odotuksella. Aikaa on niukasti, ja sen puitteissa pitäisi päästä käsiksi Marinin ajatteluun.
Valtioneuvoston kanslian antiikkituoleissa on leveät ja korkeat selkänojat. Marin voisi halutessaan helposti kadota tuoliin, mutta hän on pirteä ja pitää katseen suoraan silmissä.
Pääministeri tarjoaa kahvia, mutta ei ota itse. Hän on juuri juonut kahvit torilla.
Eduskunnan täysistunnossa on käsitelty Valtioneuvoston ajankohtaisselontekoa eli Nato-selontekoa. Samaan aikaan sairaanhoitajat käyvät työtaistelua ja vuodeosastoilla on yhä lähes tuhat koronavirustartunnan saanutta potilasta.
Kiirettä piisaa.
Tällä hetkellä iso osa työnkuvasta menee ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa, Marin toteaa. Tämä johtuu tietysti Euroopassa käytävästä sodasta »sekä siitä keskustelusta, mitä käydään Suomen turvallisuuspoliittisesta asemoitumisesta».
Kysymys »Suomen turvallisuuspoliittisesta asemoitumisesta» viittaa tietenkin Nato-jäsenyyteen.
Tällä tavoin Marin puhuu. Samanlaisia harkittuja, selkeitä ja kirjakielisiä lauseita kuin Ylen Ykkösaamussa tai hallituksen tiedotustilaisuuksissa.
Marin paljasti Nato-kantansa vasta toukokuun puolivälissä. Hän vaalii prosessia, jolla päätös jäsenyyden hakemisesta – tai hakematta jättämisestä – tehdään. Prosessi vie aikaa, mutta on välttämätön yhtenäisen ratkaisun löytämiseksi.
»Pidän tärkeänä, että etenkin tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa kootaan mahdollisimman laajat hartiat ja toimitaan mahdollisimman yhteneväisesti», Marin sanoo.
Samalla tavalla hallitus toimi, kun pandemia alkoi. Nopeille poikkeustoimille haettiin parlamentaarista selkänojaa ja mahdollisimman suurta yksimielisyyttä.
Konsensus on tärkeä pienelle kansakunnalle, joka on ison ja sotaa käyvän maan vieressä.
Kriisitilanteessa, poikkeuksellisten ja jopa historiallisten ratkaisujen edessä, on Marinin mukaan tärkeää toimia yksituumaisesti. Tällä kertaa ei ainoastaan Suomen sisällä, vaan myös Ruotsin kanssa.
»Konsensus on kriittisen tärkeä pienelle kansakunnalle, joka on ison ja valitettavasti sotaa käyvän maan vieressä.»
Kriittisillekin äänille ja kysymyksille on annettava tilaa, vaikka suurta erimielisyyttä ei Marinin mukaan ole Suomessa hallituksen piirissä tai instituutioiden välillä havaittavissa. Korkeintaan »eritahtisuutta ajattelun kehittymisessä».
Vielä tammikuussa Marin piti uutistoimisto Reutersin haastattelussa Suomen liittymistä Natoon tällä vaalikaudella epätodennäköisenä. Venäjän hyökkäyksen alettua hän totesi tiedotustilaisuudessa presidentti Sauli Niinistön kanssa, että »keskustelu Nato-jäsenyydestä Suomessa tulee monipuolistumaan.» Toukokuussa he ilmoittivat yhdessä kannattavansa Nato-jäsenyyttä.
Suomen historiasta löytyy neljä alle 40-vuotiasta pääministeriä. Marin on heistä nuorin; hän oli 34-vuotias, kun Antti Rinne erosi virasta. Nopea reitti Tampereen yliopistosta Arkadianmäelle ja valtioneuvoston linnaan on käyty läpi mediassa moneen kertaan.
Kahden äidin kodissa kasvanut Marin kuunteli opiskeluaikoinaan Rage Against the Machine -yhtyeen poliittista rockia ja puhui intohimoisesti tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja vähemmistöjen asemasta. Politiikkaan ajoi vasemmistolainen idealismi, halu vaikuttaa.
Hänen ajattelussaan on paljon samaa kuin Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen ihmisoikeuksia ja globaalia oikeudenmukaisuutta korostavassa ulkopolitiikassa. Sukupolviero on kuitenkin ilmeinen. Tuomiojan Nato-kriittisyys näyttää tänä päivänä luutuneelta, kun taas Marin on osoittanut joustavuutta.
»Sosialidemokraattina itselleni tärkeitä arvoja ovat tietenkin rauha, vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Näistä arvoista oma ajatteluni kumpuaa», Marin sanoo.
Hän siteeraa lähes suoraan hallitusohjelmasta: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ihmisoikeusperustaista, ja sen tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä tyttöjen ja naisten oikeuksia.
Ulkopolitiikka on usein taiteilua kauppasuhteiden ja arvojen välillä. Suomi on perinteisesti asemoitunut pikemminkin neutraaliksi välittäjäksi kuin ihmisoikeuksia äänekkäästi edistäväksi arvotorpedoksi. Pääministerin työtä läheltä seuranneen diplomaatin mukaan Marinin sukupolven halu saada nopeita tuloksia ja muuttaa maailmaa on joskus ristiriidassa aikaisemman vakauspolitiikan kanssa.
Hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista on toteutunut ainakin Suomen jäsenyys YK:n ihmisoikeusneuvostossa kaudella 2022—2024. Seuraavan parin vuoden aikana nähdään, miten Suomi suoriutuu ihmisoikeuksien edistämisessä tässä maailmantilanteessa.
»Valitettavasti nämä arvot maailmalla eivät näytä olevan kovassa huudossa, vaan kylmät arvot jylläävät», Marin sanoo.
Kehitys jota Suomikin on pyrkinyt maailmassa edistämään on uhattuna, hän toteaa. Se on ulkopolitiikan iso kuva.
»Konservatiivisemmat ja nationalistisemmat voimat saavat sijaa. Otamme kaksi askelta eteenpäin ja yhden taaksepäin.»
Tämä arvojen kamppailu näkyy pääministerin ja hallituksen työssä, Marin jatkaa. Omia, hallitusohjelmaankin kirjattuja arvoja on puolustettava entistä hanakammin.
Marinin mukaan Suomi on valmis tukemaan sotaa käyvää Ukrainaa kaikin keinoin.
Esimerkiksi Venäjän hallinto on ratsastanut vuosikausia konservatiivisiksi arvoiksi naamioidulla homofobialla ja suitsinut sen varjolla myös toisinajattelijoita. Kiina puolestaan pyrkii nakertamaan kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää.
On helppo nähdä myös eräiden eurooppalaisten oikeistopuolueiden asettuvan arvokamppailussa Marinin mukaan väärälle puolelle.
»Melkeinpä missä tahansa kysymyksessä joudutaan käymään keskustelua esimerkiksi sanamuodoista, jotka on jo kertaalleen kirjattu yhteisiksi kannoiksi. Vaikkapa gender-sanan käyttö on noussut uudella tavalla tapetille Puolan ja Unkarin toimesta», Marin sanoo.
Puolan ja Unkarin konservatiiviset hallitukset ovat viime vuosina pyrkineet hävittämään sosiaalista sukupuolta tarkoittavan sanan gender kokonaan EU-politiikasta. Sen sijaan ne haluaisivat käyttää ilmausta »miesten ja naisten välinen tasa-arvo».
Tällainen jatkuva vääntäminen termeistä ja linjauksista vie Marinin mukaan aikaa ja energiaa.
Ennen pääministerin pestiä Marinilla oli niukasti kokemusta ulkopolitiikasta. Se ei ole mitenkään harvinaista. Niin oli Juha Sipilälläkin (kesk.), jota Yle kutsui vuonna 2015 »ulkopolitiikan untuvikoksi».
Marinin sukupolvi on kuitenkin kasvanut globalisoituneessa maailmassa ja sisärajattomassa Euroopassa. Nuorena poliitikkona hän esimerkiksi edusti Suomen nuoria sosialidemokraatteja Euroopan sosialidemokraattisen puolueen nuorisojärjestön tapahtumissa. Samassa järjestössä vaikutti aikoinaan muuan demarinuori Jutta Urpilainen.
Marinilla on kokemusta myös ulkopolitiikan veteraanikerhosta. Hän on kuulunut alan harrastajien Paasikivi-seuraan vuodesta 2009 lähtien.
Kansanedustajana hän ei ehtinyt istua ulkoasiainvaliokunnassa, johon uudet edustajat harvoin pääsevät.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pidetään usein pienen ja asiaan vihkiytyneen piirin erikoisalueena, vaikeana ja vähän epäkiinnostavana politiikkalohkona. Mutta pääministerin rooli päätöksenteossa on merkittävä. Hän esimerkiksi vastaa siitä, että tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (tp-utva) kokoukset on hyvin valmisteltu.
Marinin kanssa työskennelleiden mukaan hän omaksuu tietoa keskustelemalla. Pääministeri kuuntelee paljon, myös vanhemman sukupolven kokeneita ulkopolitiikan osaajia. Hänelle on kuitenkin ominaista, että hän muodostaa itse oman vahvan näkemyksensä, kerrotaan.
Akuutin turvallisuustilanteen kanssa Marin, kuten muutkin päättäjät, on pitkälti suomalaisen virkakoneiston tuottaman tiedon varassa.
»Tällä hetkellä käsiteltävät asiat ovat sellaisia, että tieto tulee ilman muuta ministeriöiden sisältä. Se tulee mustissa kirjekuorissa turvaluokiteltuna tietona», Marin kuvailee.
Tärkeä työpari on tasavallan presidentti.
Suomen perustuslain erikoisuuksiin kuuluu muotoilu ulkopolitiikan johtamisesta, jossa vetovastuuta jaetaan presidentin ja valtioneuvoston kesken. Ei ole tavatonta, että kumpikin varjelee omaa reviiriään. Marinin ja tätä kaksi kertaa vanhemman Niinistön välille on toisinaan julkisuudessa viritelty isompiakin kitkoja, joita kumpikaan ei luonnollisesti ole tunnustanut.
Marin toteaa, että yhteistyö pääministeri- ja presidentti-instituutioiden välillä toimii hyvin.
»Mielestäni myös ihmisinä tulemme hyvin toimeen, toisiamme kunnioittavasti ja arvostavasti. Arvostan suuresti presidentin osaamista ja kokemusta», Marin kuvaa lyhyesti. Hän kehuu etenkin Niinistön laajoja kansainvälisiä verkostoja ja arvostusta.
»Kyllä se omaakin työtäni helpottaa, totta kai.»
Venäjän hyökättyä Ukrainaan Marin ja Niinistö yhdessä tuomitsivat sodan ja lupasivat tukea Ukrainalle. Yhtenäisyys on jatkunut sutjakkaasti etenevän Nato-prosessin aikana.
Arviot ulkopolitiikan johdon sisäisistä hiertymistä ovat liittyneet etenkin Marinin tapaan käyttää sosiaalista mediaa viestinnässään.
Kun Marin vuoden 2021 alussa tuomitsi Twitterissä Kiinan uiguureihin kohdistamat ihmisoikeusrikokset ja vaati Venäjää vapauttamaan vangitun oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin, lehdet pohtivat ulostulojen suhdetta Suomen virallisiin kannanottoihin. Kävi ilmi, ettei viestejä ollut koordinoitu Niinistön kanssa.
»Jos viestit ovat Suomen linjan mukaisia, silloinhan siinä ei pitäisi olla mitään ongelmaa», Marin vastaa.
Vuoden takainen Marinin suorapuheisuuden hämmästely näyttää hupaisalta. Nyt poliitikot puhuvat Venäjästä sävyyn, jonka rinnalla pääministerin taannoiset tokaisut tuntuvat pehmeiltä. Eri alustat myös toimivat eri logiikalla. Twitterissä nopea reagointi saattaa olla luontevampaa kuin koordinointi ja harkinta. Marin osaa hyödyntää uusia kanavia viestinnässään.
»Sosiaalinen media on äärettömän tärkeä kanava viestiä nimenomaan tavallisille ihmisille politiikasta. Sukupolveni edustajana toivoisin, että myös nuoret kiinnostuisivat asioista», Marin sanoo.
Marin tviittaa ahkerasti ja jakaa päivittäin sisältöä Instagramissa, jonka suosio on suurin hänen ikäluokkansa ja sitä nuorempien suomalaisten keskuudessa. Seuraajamäärillään hän yltää Suomen suosituimpien ammattimaisten vaikuttajien tasolle.
Instagramin ansiosta tiedämme, kumpaan olkapäähän Marin on ottanut koronarokotteen. Instagramissa hän jakaa viihteellisempääkin sisältöä, vaikkapa kuvia Kreikan pääministerin koirasta. Sosiaalisen median seuraajat tietävät myös, milloin Marin osallistuu Eurooppa-neuvoston kokoukseen, tapaa viisikon ministereitä tai puhuu puoluevaltuustolle tai veteraaneille.
»Kun olen tässä tehtävässä toiminut ja syvällä sisällä politiikassa, instituutioiden toiminta on totta kai minulle tuttua. Mutta muistan hyvin ajan, jolloin EU-politiikka, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhumattakaan, näyttäytyi todella vieraana. Se näyttäytyi vain instituutiona», Marin kertoo.
Hän suomii täkäläistä keskustelukulttuuria instituutiokeskeisyydestä. Kun Suomessa puhutaan EU-politiikasta, puhutaan käytännössä vain EU-komissiosta, Euroopan parlamentista tai Eurooppa-neuvostosta. Ihmisiä kiinnostavat ympäristöasiat, tasa-arvokysymykset ja politiikan sisällöt, joita näissä instituutioissa käsitellään, Marin sanoo.
»Ne ovat ihan tavallisia asioita. Ei ulkopolitiikka ole mikään möntti. Sielläkin keskustellaan ihmisoikeuksista, ilmastonmuutoksesta ja tavallisten ihmisten aseman parantamisesta.»
Eurooppa-neuvostossa Marin on kuin kotonaan. »Se on monella tapaa miellyttävä työympäristö», hän kehuu.
EU-maiden johtajien huippukokouksissa käsiteltävät asiat ovat vaikeita ja vääntö jatkuu usein yötä myöten. Marin kuvailee kokouksia fyysisesti rankoiksi rupeamiksi, joissa tehdään monta vuorokautta putkeen »epäinhimillisiä työtunteja erittäin vähillä unilla».
Se on toki epämiellyttävää, mutta työskentely kollegoiden kanssa on antoisaa, hän kertoo.
»Eurooppa-neuvosto on viimeinen paikka, missä asiat pitää ratkaista. Itseäni motivoi, että asioita ei siirretä syrjään, vaan ratkaisua etsitään, kunnes se löytyy», Marin kuvailee hyväntuulisena.
Tällainen päättäväisyys on hänelle luonteenomaista, kertovat Marinin kanssa työskennelleet. Pääministeri ei pidä siitä, että asioita lykätään ja ratkaisuja pakoillaan. Tämä ominaisuus on ollut hyödyksi viime vuosien kriiseissä.
Kun koolla on koko Euroopan unionin ylin päättävä taho, eri maiden pääministerit ja valtionjohtajat, tunnelma on – hieman yllättäen – melko rento, hän selittää. Ei tarvitse pönöttää tai esittää mitään. »Siellä voi olla ihminen toiselle.»
EU-pääministerien joukossa on jo useita Marinille läheisiä kollegoita.
Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyöryhmä kokoontuu keskenään ennen neuvoston kokouksia. Nykyisin näihin tapaamisiin osallistuu myös Irlanti. Marin kertoo tulevansa hyvin toimeen myös Portugalin ja Espanjan sosiaalidemokraattisten pääministerien kanssa.
»Monet heistä ovat myös erittäin mukavia persoonia», hän kehuu ympäripyöreästi, nimiä kuitenkaan mainitsematta.
Euroopan unioni ylipäätään on pääministerin tärkeimpiä työmaita. Aiemmista demarijohtajista Paavo Lipponen loi pohjan Suomen linjalle pyrkiä EU:n päättäviin ytimiin ja tärkeisiin neuvottelupöytiin. Se sopii hyvin Marinille, jolla on työtovereiden mukaan voimakkaita ajatuksia unionin suunnasta. Hän pitää erityisenä kehityskohteena EU:n strategista autonomiaa.
Unioni on viime vuosina herännyt keskinäisriippuvuuksien potentiaalisiin sudenkuoppiin. Sellaiseen astuttiin, kun EU-maat kehittivät energiajärjestelmiään Venäjän kauppaamien fossiilisten polttoaineiden varaan. Nyt edessä on kivulias prosessi riippuvuuden katkaisemiseksi ja Venäjän energiatulojen torppaamiseksi.
Tällaisten haasteiden ennakoiminen vähentämällä EU:n haavoittuvuutta geopoliittisille šokeille on Marinin mukaan olennaista. Monien tärkeiden tuotteiden osalta Eurooppa on täysin Kiinan tai Yhdysvaltojen varassa. Esimerkiksi lääketarpeiden ja puolustusteollisuuden omavaraisuudessa, energiaturvassa ja ruokaturvassa olisi parannettavaa, Marin listaa.
Sosiaalinen media on äärettömän tärkeä kanava viestiä nimenomaan tavallisille ihmisille politiikasta.
»Velvollisuutemme on huolehtia, että kansalaiset pärjäävät ja yhteiskunnat toimivat kaikissa olosuhteissa», hän tiivistää. Näiden lisäksi Marin kantaa huolta, että EU:sta löytyy osaamista tulevaisuuden keskeisissä teknologioissa. »Tästä olen puhunut varmaan jokaisessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa.»
Ennen pitkää kaikki yhteiskunnan toiminnot – sairaaloista kouluihin, liikenteeseen ja hallintoon – tulevat olemaan täysin digitalisoituneita ja kytköksissä keskeisiin teknologioihin, Marin sanoo. Euroopalla ei ole varaa jäädä näissä Kiinan tai Yhdysvaltojen varaan.
Toinen, myös välitön kehityskohde on EU:n taloudellinen sääntökehikko, josta on pandemian aikana tilapäisesti luovuttu.
Eurokriisin aikaan liian jähmeät säännöt ja vaatimus ankarasta talouskurista pitkittivät taantumaa ja heikensivät euroalueen talouskasvua. Nyt sääntöjä on määrä päivittää. Vaihtoehtoja on vanhan kaltaisista tiukoista talouskurisäännöistä kohti velka- ja tulonjakounionia.
On selvää, että Euroopan maissa on valtavia investointitarpeita. Energiaomavaraisuuden kehittäminen nielee lähivuosina paljon rahaa. Monissa EU-maissa puolustusbudjetteja päätettiin nopeasti lisätä sodan puhjettua unionin itänaapurustossa. Kaikki tämä on Marinin mukaan tarpeen.
»Valtavia investointeja pitää joka tapauksessa toteuttaa, ja tämä varmasti tulee osaltaan vaikuttamaan komission esitykseen. Mutta koska esityksiä ei vielä ole, emme ole muodostaneet lopullisia kantoja.»
Suomi on perinteisesti ollut siinä maaryhmässä, joka peräänkuuluttaa vastuullista taloudenpitoa ja huolehtii velkakestävyydestä. Marin sanoo pitävänsä tätä »äärettömän tärkeänä». Kuitenkin kotimaassa Marinin hallitus on ottanut pandemian aikaan roimasti lisävelkaa.
Marin ei vielä suostu sanomaan, millaisiin kompromisseihin Suomi voisi olla valmis sääntöjen löysäämiseksi.
»Jos jotain olen oppinut eurooppalaisesta päätöksenteosta, niin meidän kannattaa olla tässä asiassa tiukan linjan kannattaja. Lopulta ratkaisut löytyvät keskeltä», hän sanoo.
Velkaantumisen arvostelu on ollut opposition keskeisin hyökkäysreitti Marinin hallitusta vastaan. Alkuaikojen hallituksen naisviisikon feministinen energia ja Marinin valinnasta kehkeytynyt maakuvahurmos vaihtui nopeasti pandemia-ajan alun kansalliseen yhteishenkeen. Sekin hiipui.
Juha Sipilä kuvaili aikoinaan ministerin pestiä »kansakunnan kusitolpaksi». Hänen johdollaan hallitus teki eurokriisin perintönä kipeitä leikkauksia. Marin sanoo rajunkin kritiikin kuuluvan työnkuvaan, mutta yksityiselämän ruotimista ja arvostelua julkisuudessa on vaikea kestää.
Pandemian aikana moni huippupoliitikko on kompuroinut altistus- ja eristäytymisohjeiden kanssa. Myös Marin juhli joulukuussa puutteellisen koronaohjeistuksen varassa baarissa. Suuri yleisö oppi muun muassa, että pääministerillä on kaksi työpuhelinta.
»Se, että päätöksiä läpivalaistaan ja arvostellaan, kuuluu asiaan. Mutta se, että läpivalaistaan, kyseenalaistetaan, tuomitaan ja moralisoidaan henkilökohtaisen elämän asioita, siihen ei totu.»
Yksityiselämän revittely julkisuudessa on äärettömän epämiellyttävää ja tekee raskaasta työstä vielä raskaampaa, Marin sanoo tavallistakin vakavampana. Eikä kausi ole missään nimessä ollut helppo, hän myöntää. Pandemia ja sota ovat kumpikin olleet raskaita šokkeja.
»Pandemia ei ole vielä ohi, vaikka se on onneksi helpottanut. Molemmat ovat omanlaisiaan kriisejä, joilla on vakavia seurauksia. Ihmisiä kuolee, ihmisten terveys on vaarassa», Marin sanoo.
Pandemian alku keväällä 2020 vyöryi päälle yllättäen. Poikkeuksellisia, kansalaisten normaalia elämää rajoittavia päätöksiä piti tehdä nopeasti ja hyvin vähällä tiedolla, Marin kuvailee. Asiantuntijoiltakin vei aikaa ymmärtää koronavirusta ja löytää parhaita keinoja sen torjumiseen.
»Pandemia ravisteli yhteiskuntaa monella tavalla ja iski reaalitalouteen. Etenkin kevät 2020 oli raskasta aikaa.»
Sota on hyvin erilainen tilanne. Marin puhuu inhimillisestä kärsimyksestä ja voimattomuuden tunteista sen edessä. Suomella ei yksin ole avaimia kärsimyksen lopettamiseen, mutta yhdessä EU:n ja kumppanimaiden kanssa Suomi on asettanut pakotteita ja vienyt aseita ja muuta tukea Ukrainaan. Suomi on Marinin mukaan valmis tukemaan kaikkia toimia energiariippuvuuden katkaisemiseksi Venäjästä.
»Kriisit ovat erilaisia. Itse ajattelen totta kai ukrainalaisia, jotka ovat joutuneet kokemaan molemmat kriisit kouriintuntuvalla tavalla, niin pandemian kuin nyt sodan», Marin sanoo liikuttuneena.
Ukrainalaisten kärsimät kauhut ja Venäjän osoittama kyky ja halu käydä julmaa, siviileistä piittaamatonta valloitussotaa naapurimaataan kohtaan ovat epäilemättä aiheuttanut monille suomalaisille unettomia öitä. Miten on pääministerin laita?
»Ehkä omien unien laita on enemmän kiinni siitä, kuinka paljon ehtii nukkua.»
