Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin huhtikuisella Astanan-vierailullaan.Suomi on kurottanut kohti Keski-Aasian nousevia talouksia jo muutaman vuoden: vuonna 2009 Suomi avasi ensimmäisen suurlähetystönsä Kazakstaniin, ja viime syksynä maailman suurimpaan sisämaavaltioon matkusti Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb mukanaan yli 70 edustajan yritysvaltuuskunta. Viime keväänä Kazakstanissa vieraili vientiä edistämässä myös presidentti Sauli Niinistö.
Stubbin matkalla mukana oli muun muassa kaivosteollisuutta, ympäristöteknologiaa, logistiikkaa ja terveydenhuollon sekä koulutusalan edustajia. Matkalla olivat myös osittain suomalaiset yritykset Nokia Siemens Networks ja TeliaSonera, jolla on liiketoimintaa kaikissa Keski-Aasian maissa. Yhtiö omistaa Kazakstanin suurimman teleoperaattoriin Kcellin.
TeliaSonera on ryvettynyt entisissä neuvostotasavalloissa laajassa korruptioskandaalissa. Keväällä 2012 paljastui, että yhtiö oli myynyt Valko-Venäjälle vakoiluteknologiaa, jota maan viranomaiset ovat käyttäneet kansalaistensa valvontaan. Nokia Siemensin tiedetään puolestaan myyneen valvontateknologiaa Iraniin, missä teknologiaa on raportoitu käytetyn toisinajattelijoita vastaan.
Kaikkiaan Stubb on kesäkuussa 2011 alkaneella ministerikaudellaan käynyt vienninedistämismatkalla 20 eri maassa. Vierailumaista yli puolella on vakavia ongelmia ihmisoikeuksien kanssa.
”Ei päällepäsmäröintiä”
Keski-Aasian valtioista varsinkin Kazakstanin talouskasvu on ollut huimaa. Kymmenen viime vuotta maa on ollut maailman kolmanneksi nopeimmin kasvava talous Kiinan ja Qatarin jälkeen.
Euroopan unioni on Kazakstanin suurin kauppakumppani. Sen osuus Ka zakstanin ulkomaankaupasta oli vuonna 2011 peräti 49 prosenttia.
Kazakstanin demokratiakehitys laahaa talouden jäljessä. Lakkoilevat öljyteollisuuden työläiset ja poliisi ottivat väkivaltaisesti yhteen joulukuussa 2011, ja yhteenotoissa kuoli ainakin 12 mielenosoittajaa. Vuonna 2012 opposition keskeisiä tiedotusvälineitä suljettiin ääriajattelusta syytettyinä. Kokoontumisvapautta on rajoitettu eikä uskonnonvapautta ole.
Suomen suurlähetystössä Kazakstanissa arvokysymyksiä ei unohdeta, vakuuttaa kautensa Kazakstanin ja Kirgisian suurlähettiläänä juuri päättänyt Mikko Kinnunen. Hän on palannut Suomeen nelivuotisen pestinsä jälkeen.
”Ihmisoikeudet, oikeusvaltio- ja demokratiakehitys ovat jatkuvasti esillä, kun toimimme Kazakstanissa tai Kirgisiassa”, Kinnunen sanoo.
Kinnusen mukaan Eurooppa on pettynyt Kazakstanin demokratiakehityksen hitauteen. Kazakstan puolestaan ilmoittaa tavoitteekseen demokratian, mutta haluaa itse päättää, kuinka nopeasti demokratiaan siirtyy.
”Kazakstanissa ajatellaan, että liian nopea siirtyminen demokratiaan vaarantaa vakauden.””Kazakstanissa ajatellaan, että liian nopea siirtyminen demokratiaan vaarantaa vakauden.Meidän näkemyksemme Euroopassa taas on, että juuri toimiva demokratia ja kansalaisyhteiskunta ovat suurin vakauden takaaja.”
Kinnusen mielestä on kuitenkin lapsellista ajatella, ettei kauppaa voisi käydä, jos kumppanimaan demokratia ei ole Suomen tasolla. Hän viittaa Economist Intelligence Unitin julkaisemaan demokratiaindeksiin, joka mittaa 167 maan demokratian tasoa. Vuonna 2012 täysiä demokratioita oli 25 eli 15 prosenttia maailman maista.
Jos siis kauppakumppanilta edellytetään moitteettomia papereita, Suomen vaihtoehdot supistuvat tuohon 15 prosenttiin.
Kinnusen mielestä paras tapa vaikuttaa nousevien maiden demokratiakehitykseen on toimia maiden sisällä. ”Siellä voidaan vaikuttaa niin, että yhteiskunta muuttuu siihen suuntaan kuin toivotaan. Presidentti [Sauli Niinistö] on sanonut hyvin, että Suomen ei kannata olla oppimestari. Pidämme asiaa esillä, mutta emme halua olla päällepäsmäreitä.”
Esimerkiksi Kazakstanilla on aitoa kiinnostusta suomalaisia hyvinvointipalveluita kohtaan. Kysyntää olisi niin koulutus- kuin terveyspalveluille, eikä tämän kaltainen kauppa ole ristiriidassa ihmisoikeuksien parantamistavoitteiden kanssa.
Kinnusen mukaan kaupan tavoitteena on luoda työpaikkoja Suomeen. ”Suomalaiset firmat joutuvat etsimään elantonsa entistä hankalammista paikoista”, hän sanoo.
Kazakstanin valtio omistaa suoraan tai epäsuorasti ison osan maan kasvavasta talouselämästä. Siksi myös Suomen valtion kannattaa olla mukana vientiponnisteluissa.
”Se tuo arvovaltaa, avaa ovia.”
Rehellisyyden hinta on hitaus
Jos korruptio on maan tapa, yrityksissä saatetaan erehtyä ajattelemaan, että kotimaan eettiset säännöt eivät päde uudella maaperällä. TeliaSonerassa vaikuttaa käyneen juuri näin.
Kinnusen mielestä TeliaSonera on ääritapaus. Hän uskoo, että yritysjohto joutuu miettimään asioita ”isommallakin paletilla”.
”Joskus yritykset menettävät rahaa [Kazakstanissa], koska korruptio on laajaa. Me sitten suurlähetystössä yritämme periä sitä takaisin. Se on vaikeaa, kun emme ole poliiseja, ja siksi yritämme viestiä yrityksille etukäteen”, Kinnunen sanoo.
Hän kertoo kuitenkin törmänneensä ”enenevissä määrin” yrityksiin, jotka eivät suostu korruptioon. Hintana tosin on hidas byrokratia.
Sekä Kinnunen että niin ikään Keski-Aasiassa suurlähettiläänä toiminut Tuula Yrjölä ovat molemmat sitä mieltä, että keskimäärin suomalaisyritykset tuntevat alueen yhteiskunnat hyvin ja osaavat toimia niissä. Yrjölä työskenteli Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin kiertävänä suurlähettiläänä 2010–2013.
Yrjölän kohdemaiden kauppa Suomen kanssa on vielä pientä, mutta kiinnostusta Suomea kohtaan on. Kysyntää on rakennusalan tuotteille, terveydenhoitoalalle ja vesiosaamiselle.
Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin ihmisoikeustilanne on Human Rights Watchin mukaan maailman heikoimpia. Kaikissa kolmessa valtiossa ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti jo pitkään. Toisinajattelijoita on esimerkiksi kidutettu, mutta valtiot eivät ole lupauksistaan huolimatta tehneet mitään tilanteen parantamiseksi. Ihmisoikeusjärjestö arvostelee Euroopan unionia passiivisesta linjasta väärinkäytösten suhteen.
Yrjölän mukaan ihmisoikeustilanne ei suoraan vaikuta vienninedistämistyöhön, mutta epäsuorasti kyllä: jos maan poliittinen ilmapiiri on huono ja lait ovat painostavia, tämä heijastuu negatiivisesti yritysilmapiiriin ja investointeihin.
Entä unohtuuko kauppakumppanin ihmisoikeustilanne, kun Suomea uhkaa lama?
Kaupallinen neuvos Kent Wilska ulkoministeriöstä myöntää, että paine solmia kauppasopimuksia voi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kasvaa. Toisaalta Eurooppa, saati pieni Suomi, ei voi enää muutenkaan sanella ehtoja kauppakumppaneilleen. Kun nousevat taloudet alkavat saavuttaa rikkaita maita aineellisessa hyvinvoinnissa, niiden neuvotteluvalta lisääntyy.
Wilska muistuttaa myös, että kaupan rajoituksilla on hankala edistää eettisiä normeja. Esimerkiksi vuonna 2006 Euroopan unioni poisti tulliedut Valko-Venäjältä, koska maassa poljettiin työelämän oikeuksia, kuten vapautta kokoontua ja perustaa ammattiliitto. Vaarana on, että EU:n painostuksesta kärsivät lopulta enemmän tavalliset kansalaiset kuin viranomaiset.
”Hallitukset saavat haalittua rahat aina jostain”, Wilska toteaa.
Myös kehitysmaat vastustavat usein ihmisoikeuksien sotkemista kauppasopimuksiin. Niiden mielestä kyseessä on rikkaiden maiden naamioitu protektionismi.
”Kehitysmaat eivät halua keskustella työelämän oikeuksien tuomisesta kauppasopimuksiin. Ne näkevät työntekijöiden heikon aseman kilpailuetunaan.””Kehitysmaat eivät halua keskustella työelämän oikeuksien tuomisesta kauppasopimuksiin. Ne näkevät työntekijöiden heikon aseman kilpailuetunaan”, Wilska sanoo.
Valtion vastuu ja valta
Suomen kauppapolitiikka on osa Euroopan unionin kauppapolitiikkaa. Virkamiehiä sitovat erilaiset vastuullisuuteen liittyvät kansainväliset ja EU-tason säädökset.
Nykylakien mukaan valtio ei juuri voi puuttua yksityisen yrityksen toimintaan toisen maan maaperällä. Vaikutusmahdollisuudet ovat paremmat, jos valtio omistaa osan yrityksestä, kuten TeliaSoneran tapauksessa, tai jos yritys saa julkista rahaa. Omistajaohjauksesta vastaava kehitysministeri Heidi Hautala vastasi maaliskuussa kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) kirjalliseen kysymykseen omistajapolitiikan tehostamisesta:
”Omistajaohjausministerinä olen useissa yhteyksissä ottanut esille TeliaSoneran toimet Uzbekistanissa ja käynyt [valtion sijoitusyhtiö] Solidiumin kanssa jatkuvia keskusteluja asian tiimoilta.”
EU sisällytti ihmisoikeusehtoja vuonna 1995 kaikkiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiinsa kolmansien maiden tai alueellisten järjestöjen kanssa. Ehtojen mukaan toinen osapuoli voi vetäytyä sopimuksesta, jos toinen rikkoo ihmisoikeuksia. Sen sijaan yritysvastuuasiat ja työelämän oikeudet ovat enimmäkseen yritysten vapaaehtoisuuden varassa.
Niin Euroopan unionista kuin kansalaisjärjestöiltä ja kuluttajiltakin on viime aikoina alkanut tulla painetta sääntelyyn. Wilska ennustaa, että vapaaehtoisuustrendi on muuttumassa: jos yritykset eivät hoida eettisiä asioita omasta tahdostaan, sääntely lisääntyy.
Mutta sääntelyn koura ei ulotu toisiin valtioihin. Usein ongelmana on, ettei kohdevaltio noudata ratifioimiaan sopimuksia. ”Joko ei ole resursseja valvoa lakeja tai ei ole poliittista tahtoa noudattaa niitä.”
Wilskan mukaan yritysvastuuseen ja ihmisoikeuksiin liittyviä asioita on ministeriössä hoidettu ad hoc -pohjalta aina kun ongelmia on ilmennyt, ja samalla on yritetty tehdä parannuksia yleisemminkin. Ennaltaehkäisyyn voisi Wilskan mielestä ministeriössä panostaa enemmän.
”Ei ole olemassa yhtä asiakirjaa, johon olisi koottu Suomen linja näissä asioissa. Ei näille asioille ole olemassa edes mitään kattonimikettä”, Wilska toteaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
