Hitaat

Suomi haluaa Keski-Aasiaan

Nouseva Keski-Aasia kiinnostaa kauppakumppanina Suomea. Alueen maiden ihmisoikeustilanne ja demokratiakehitys ovat kuitenkin hälyttävän huonolla tolalla.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 19.9.2013
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin huhtikuisella Astanan-vierailullaan.

Suomi on kurottanut kohti Kes­ki-Aasian nousevia talouksia jo muutaman vuoden: vuonna 2009 Suomi avasi ensimmäisen suurlähetystönsä Kazakstaniin, ja viime syksynä maailman suurimpaan sisämaa­valtioon matkusti Eurooppa- ja ulko­maankauppaministeri Alexander Stubb mukanaan yli 70 edustajan yritysvaltuus­kunta. Viime keväänä Kazakstanissa vie­raili vientiä edistämässä myös presidentti Sauli Niinistö.

Stubbin matkalla mukana oli muun muassa kaivosteollisuutta, ympäristötek­nologiaa, logistiikkaa ja terveydenhuol­lon sekä koulutusalan edustajia. Mat­kalla olivat myös osittain suomalaiset yritykset Nokia Siemens Networks ja TeliaSonera, jolla on liiketoimintaa kai­kissa Keski-Aasian maissa. Yhtiö omistaa Kazakstanin suurimman teleoperaatto­riin Kcellin.

TeliaSonera on ryvettynyt entisissä neuvostotasavalloissa laajassa korrup­tioskandaalissa. Keväällä 2012 paljastui, että yhtiö oli myynyt Valko-Venäjälle vakoiluteknologiaa, jota maan viran­omaiset ovat käyttäneet kansalaistensa valvontaan. Nokia Siemensin tiedetään puolestaan myyneen valvontateknologiaa Iraniin, missä teknologiaa on rapor­toitu käytetyn toisinajattelijoita vastaan.

Kaikkiaan Stubb on kesäkuussa 2011 alkaneella ministerikaudellaan käynyt vienninedistämismatkalla 20 eri maas­sa. Vierailumaista yli puolella on vakavia ongelmia ihmisoikeuksien kanssa.

”Ei päällepäsmäröintiä”

Keski-Aasian valtioista varsinkin Ka­zakstanin talouskasvu on ollut huimaa. Kymmenen viime vuotta maa on ollut maailman kolmanneksi nopeimmin kas­vava talous Kiinan ja Qatarin jälkeen.

Euroopan unioni on Kazakstanin suurin kauppakumppani. Sen osuus Ka­ zakstanin ulkomaankaupasta oli vuonna 2011 peräti 49 prosenttia.

Kazakstanin demokratiakehitys laahaa talouden jäljessä. Lakkoilevat öljyteollisuuden työläiset ja poliisi ot­tivat väkivaltaisesti yhteen joulukuussa 2011, ja yhteenotoissa kuoli ainakin 12 mielenosoittajaa. Vuonna 2012 opposi­tion keskeisiä tiedotusvälineitä suljettiin ääriajattelusta syytettyinä. Kokoontu­misvapautta on rajoitettu eikä uskon­nonvapautta ole.

Suomen suurlähetystössä Kazaks­tanissa arvokysymyksiä ei unohdeta, vakuuttaa kautensa Kazakstanin ja Kirgisian suurlähettiläänä juuri päättä­nyt Mikko Kinnunen. Hän on palannut Suomeen nelivuotisen pestinsä jälkeen.

”Ihmisoikeudet, oikeusvaltio- ja de­mokratiakehitys ovat jatkuvasti esillä, kun toimimme Kazakstanissa tai Kirgi­siassa”, Kinnunen sanoo.

Kinnusen mukaan Eurooppa on pet­tynyt Kazakstanin demokratiakehityksen hitauteen. Kazakstan puolestaan ilmoit­taa tavoitteekseen demokratian, mutta haluaa itse päättää, kuinka nopeasti de­mokratiaan siirtyy.

”Kazakstanissa ajatellaan, että liian nopea siirtyminen demokratiaan vaaran­taa vakauden.””Kazakstanissa ajatellaan, että liian nopea siirtyminen demokratiaan vaaran­taa vakauden.Meidän näkemyksemme Euroopassa taas on, että juuri toimiva demokratia ja kansalaisyhteiskunta ovat suurin vakauden takaaja.”

Kinnusen mielestä on kuitenkin lap­sellista ajatella, ettei kauppaa voisi käy­dä, jos kumppanimaan demokratia ei ole Suomen tasolla. Hän viittaa Economist Intelligence Unitin julkaisemaan demo­kratiaindeksiin, joka mittaa 167 maan demokratian tasoa. Vuonna 2012 täysiä demokratioita oli 25 eli 15 prosenttia maailman maista.

Jos siis kauppakumppanilta edelly­tetään moitteettomia papereita, Suomen vaihtoehdot supistuvat tuohon 15 pro­senttiin.

Kinnusen mielestä paras tapa vaikut­taa nousevien maiden demokratiakehi­tykseen on toimia maiden sisällä. ”Siellä voidaan vaikuttaa niin, että yhteiskunta muuttuu siihen suuntaan kuin toivotaan. Presidentti [Sauli Niinistö] on sanonut hyvin, että Suomen ei kannata olla op­pimestari. Pidämme asiaa esillä, mutta emme halua olla päällepäsmäreitä.”

Esimerkiksi Kazakstanilla on aitoa kiinnostusta suomalaisia hyvinvointi­palveluita kohtaan. Kysyntää olisi niin koulutus- kuin terveyspalveluille, eikä tämän kaltainen kauppa ole ristiriidassa ihmisoikeuksien parantamistavoitteiden kanssa.

Kinnusen mukaan kaupan tavoit­teena on luoda työpaikkoja Suomeen. ”Suomalaiset firmat joutuvat etsimään elantonsa entistä hankalammista pai­koista”, hän sanoo.

Kazakstanin valtio omistaa suoraan tai epäsuorasti ison osan maan kasva­vasta talouselämästä. Siksi myös Suomen valtion kannattaa olla mukana vienti­ponnisteluissa.

”Se tuo arvovaltaa, avaa ovia.”

Rehellisyyden hinta on hitaus

Jos korruptio on maan tapa, yrityksissä saatetaan erehtyä ajattelemaan, että ko­timaan eettiset säännöt eivät päde uudel­la maaperällä. TeliaSonerassa vaikuttaa käyneen juuri näin.

Kinnusen mielestä TeliaSonera on ääritapaus. Hän uskoo, että yritysjohto joutuu miettimään asioita ”isommalla­kin paletilla”.

”Joskus yritykset menettävät rahaa [Kazakstanissa], koska korruptio on laa­jaa. Me sitten suurlähetystössä yritämme periä sitä takaisin. Se on vaikeaa, kun emme ole poliiseja, ja siksi yritämme viestiä yrityksille etukäteen”, Kinnunen sanoo.

Hän kertoo kuitenkin törmänneen­sä ”enenevissä määrin” yrityksiin, jotka eivät suostu korruptioon. Hintana tosin on hidas byrokratia.

Sekä Kinnunen että niin ikään Kes­ki-Aasiassa suurlähettiläänä toiminut Tuula Yrjölä ovat molemmat sitä miel­tä, että keskimäärin suomalaisyritykset tuntevat alueen yhteiskunnat hyvin ja osaavat toimia niissä. Yrjölä työskenteli Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uz­bekistanin kiertävänä suurlähettiläänä 2010–2013.

Yrjölän kohdemaiden kauppa Suo­men kanssa on vielä pientä, mutta kiin­nostusta Suomea kohtaan on. Kysyntää on rakennusalan tuotteille, terveydenhoi­toalalle ja vesiosaamiselle.

Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin ihmisoikeustilanne on Human Rights Watchin mukaan maa­ilman heikoimpia. Kaikissa kolmessa valtiossa ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti jo pitkään. Toisinajattelijoita on esimerkiksi kidutettu, mutta valtiot eivät ole lupauksistaan huolimatta teh­neet mitään tilanteen parantamiseksi. Ihmisoikeusjärjestö arvostelee Euroo­pan unionia passiivisesta linjasta vää­rinkäytösten suhteen.

Yrjölän mukaan ihmisoikeustilanne ei suoraan vaikuta vienninedistämistyö­hön, mutta epäsuorasti kyllä: jos maan poliittinen ilmapiiri on huono ja lait ovat painostavia, tämä heijastuu negatiivisesti yritysilmapiiriin ja investointeihin.

Entä unohtuuko kauppakumppanin ihmisoikeustilanne, kun Suomea uhkaa lama?

Kaupallinen neuvos Kent Wilska ulkoministeriöstä myöntää, että paine solmia kauppasopimuksia voi vaikeas­sa taloudellisessa tilanteessa kasvaa. Toisaalta Eurooppa, saati pieni Suomi, ei voi enää muutenkaan sanella ehtoja kauppakumppaneilleen. Kun nousevat taloudet alkavat saavuttaa rikkaita mai­ta aineellisessa hyvinvoinnissa, niiden neuvotteluvalta lisääntyy.

Wilska muistuttaa myös, että kaupan rajoituksilla on hankala edistää eettisiä normeja. Esimerkiksi vuonna 2006 Eu­roopan unioni poisti tulliedut Valko-Ve­näjältä, koska maassa poljettiin työelä­män oikeuksia, kuten vapautta kokoon­tua ja perustaa ammattiliitto. Vaarana on, että EU:n painostuksesta kärsivät lopulta enemmän tavalliset kansalaiset kuin viranomaiset.

”Hallitukset saavat haalittua rahat aina jostain”, Wilska toteaa.

Myös kehitysmaat vastustavat usein ihmisoikeuksien sotkemista kauppaso­pimuksiin. Niiden mielestä kyseessä on rikkaiden maiden naamioitu protektio­nismi.

”Kehitysmaat eivät halua keskustella työelämän oikeuksien tuomisesta kaup­pasopimuksiin. Ne näkevät työntekijöi­den heikon aseman kilpailuetunaan.””Kehitysmaat eivät halua keskustella työelämän oikeuksien tuomisesta kaup­pasopimuksiin. Ne näkevät työntekijöi­den heikon aseman kilpailuetunaan”, Wilska sanoo.

Valtion vastuu ja valta

Suomen kauppapolitiikka on osa Euroo­pan unionin kauppapolitiikkaa. Virka­miehiä sitovat erilaiset vastuullisuuteen liittyvät kansainväliset ja EU-tason sää­dökset.

Nykylakien mukaan valtio ei juuri voi puuttua yksityisen yrityksen toimin­taan toisen maan maaperällä. Vaiku­tusmahdollisuudet ovat paremmat, jos valtio omistaa osan yrityksestä, kuten TeliaSoneran tapauksessa, tai jos yritys saa julkista rahaa. Omistajaohjauksesta vastaava kehitysministeri Heidi Hautala vastasi maaliskuussa kansanedustaja An­na Kontulan (vas.) kirjalliseen kysymyk­seen omistajapolitiikan tehostamisesta:

”Omistajaohjausministerinä olen useissa yhteyksissä ottanut esille Telia­Soneran toimet Uzbekistanissa ja käynyt [valtion sijoitusyhtiö] Solidiumin kanssa jatkuvia keskusteluja asian tiimoilta.”

EU sisällytti ihmisoikeusehtoja vuon­na 1995 kaikkiin kahdenvälisiin kaup­pasopimuksiinsa kolmansien maiden tai alueellisten järjestöjen kanssa. Ehtojen mukaan toinen osapuoli voi vetäytyä sopimuksesta, jos toinen rikkoo ihmis­oikeuksia. Sen sijaan yritysvastuuasiat ja työelämän oikeudet ovat enimmäkseen yritysten vapaaehtoisuuden varassa.

Niin Euroopan unionista kuin kansa­laisjärjestöiltä ja kuluttajiltakin on viime aikoina alkanut tulla painetta sääntelyyn. Wilska ennustaa, että vapaaehtoisuustrendi on muuttumassa: jos yritykset eivät hoida eettisiä asioita omasta tah­dostaan, sääntely lisääntyy.

Mutta sääntelyn koura ei ulotu toisiin valtioihin. Usein ongelmana on, ettei koh­devaltio noudata ratifioimiaan sopimuk­sia. ”Joko ei ole resursseja valvoa lakeja tai ei ole poliittista tahtoa noudattaa niitä.”

Wilskan mukaan yritysvastuuseen ja ihmisoikeuksiin liittyviä asioita on minis­teriössä hoidettu ad hoc -pohjalta aina kun ongelmia on ilmennyt, ja samalla on yritetty tehdä parannuksia yleisemmin­kin. Ennaltaehkäisyyn voisi Wilskan mie­lestä ministeriössä panostaa enemmän.

”Ei ole olemassa yhtä asiakirjaa, jo­hon olisi koottu Suomen linja näissä asi­oissa. Ei näille asioille ole olemassa edes mitään kattonimikettä”, Wilska toteaa

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu