Syyrian punainen viiva

Huhtikuussa Yhdysvallat iski ensimmäistä kertaa vuonna 2011 alkaneessa konfliktissa suoraan Syyrian armeijaa vastaan. Risteilyohjusten kohteena oli syyrialainen lentotukikohta.

Presidentti Donald Trump muutti Syyrian-politiikkaansa yhdessä yössä. Välittömänä syynä iskuun oli sariinikaasu, jolla Syyrian ilmavoimat pommittivat Khan Sheikhounin pikkukaupungin asukkaita. Kaasu tappoi kaupungissa ainakin 70 ihmistä, joista 20 oli lapsia.

Miksi kemialliset aseet synnyttivät näin voimakkaan reaktion, vaikka tavanomaisilla aseilla on tapettu sodassa jo 400 000–500000 ihmistä, mukaan lukien kymmeniätuhansia alaikäisiä?

Brittiläisen Columbian yliopiston professori Richard Price näkee kolme syytä kemiallisten aseiden herättämään torjuntaan. Ensinnäkään kemialliset aseet eivät valikoi uhrejaan, vaan tappavat kohdealueella yhtä lailla taistelijoita kuin siviilejä. Toiseksi ne ovat näkymättömiä ja hajuttomia. Tämä rikkoo oikeutetun sodan vanhoja periaatteita, joiden mukaan vihollisen tulee olla tunnistettava.

Kolmanneksi kemiallisiin aseisiin on liitetty jo ensimmäisestä maailmansodasta alkaen kauhua ja torjuntaa. Edes Adolf Hitler ei käyttänyt niitä toisessa maailmansodassa, vaikka Saksalla oli mittavat kemiallisten aseiden varastot.

Jo Trumpin edeltäjä Barack Obama uhkasi vuonna 2012 Syyriaa iskuilla, jos Bašar al-Assadin hallinto ylittäisi »punaisen viivan» ja käyttäisi kemiallisia aseita sodassa. Syyria liittyi sen jälkeen Kemiallisten aseiden kieltosopimukseen, johon kuuluu 192 maata.